Melkein kolmen viikon matkanteko alkoi väsyttämään ja koti-ikävä iski. Miehen nukkuessa päikkäreitä ajelin Korppoosta suoraan Rosalaan asti.

Olemme ihastuneita Rosalan vierasvenesatamaan. Mitään erikoista paikassa ei ole. Satama tuntuu pysähtyneen 70-luvulle. Rakennukset ja tilat ovat vanhoja. Suihkut onnettomat ja toimivat kolikoilla. Ravintolassa huoltsikka meininki. Tankkaaja pojasta paikalle pisteet.

Paikassa vain on jotenkin oma viehätyksensä konstailemattomuudessaan. Tosin harvalta huoltsikalta löytyy saaren omaa olutta. Suosittelen, sekä satamaa että olutta (tai mies suosittelee, minä en olutta juo).