Perheellämme oli tilaisuus viettää 4 päivää Fäärsaarilla. Tekosyynä reissuun toimi Bridgen pelaaminen.  Matkassa mukana olivat ystävättäreni Iris ja Oili sekä mieheni.

Keskiviikkona 4.3 nousimme lentokoneeseen. Koneenvaihto oli Kööpenhaminassa. Vaihtoaika oli kuusi tuntia. Aika meni sutjakasti rupatellessa ja nauttiessa lentokentän antimista. Atlantic Airways kuljetti meidät Färsaarille, jossa meillä oli varattuna kuljetus hotellillemme. Hotel Foroyar sijaitsi Tórshavnin yläpuolella kukkuloilla. Hotellin kulmilta lähti useita vaellusreittejä. Hotellin respasta saimme iltapalaa ja Fäsaarelaiset oluet palan painikkeeksi. Ilta oli jo pitkälle, joten vetäydyimme suosiolla unten maille.

Torstai iltapäivälle olimme varanneet veneretken. Osa nukkui aamun ja toiset ihailivat lampaita. Ennen retkeä tutustuimme Tórshavnin kaupunkiin. Kaupunki on kompakti kooltaan ja turistinähtävyydet ovat kierrettävissä päivässä. Kaupungin rakennuskanta on matalaa ja vanhaa on säästetty.  Kaupunki on pittoreski. Henkilökohtaisesti arvostin aukioloaikoja, jotka palvelivat erinomaisesti aamu-unisempaa matkaajaa.

Veneretkemme lähti naapurisaarelta Sørvágurista. Otimme kohtuuhintaisen paikallisbussin Tórshavnista. Torshavnin sisäiset punaiset bussit olivat maksuttomia, mutta kaukoliikenteen siniset bussit maksoivat noin 13 euroa/henkilö.  Bussimatka kesti noin 45 minuuttia ja saimme hienon kiertoajelun samalla.

Meillä oli reilu tunti aikaa Sørvágurissa. Maaliskuussa ei paikkakunnalla ollut auki muita ravitsemusliikkeitä, kuin paikallinen Tebskin baari, joten suuntasimme sinne nakkisämpylöille. Paikalliset taisivat hämmentyä invaasiostamme. Kylä oli kauniissa vuonon pohjukassa.

Etukäteen veneretki kuulosti kivalta maisemaretkeltä. Todellisuus iski aika nopeasti. Merenkäyntiä Pohjois-Atlantilla maaliskuussa ei voi kutsua leppoisaksi. Aallokko oli korkeimmillaan noin 4-5 metriä. Pidimme kaksin käsin kiinni pysyäksemme veneessä. Kalastusveneen kapteeni vain kohautti olkiaan tiedustellessani, onko merenkäynti liian kova retkelle.

Retken aikana näimme Drangarnir -kivimuodostelmat. Olivat vaikuttavat. Maisemat olivat muutenkin retkellä upeat.

Illallisen nautimme retken jälkeen Brasserie hovnn:ssa. Ravintolasta löytyi ruokaa joka makuun.

Perjantaina tutustuimme kaupunkiin ja shoppailimme. Ostin saaren hittituotteen – sadetakin. Malleja ja tyylejä oli joka lähtöön. Iltasella pelasimme bridgekisaa.

Sunnuntaina lähdimme bussiretkelle Gásadaluriin. Matkalla pysähdyimme Sørvágurissa lounaalla. Tällä kertaa emme joutuneet luottamaan Tebskin baarin antimiin. Meitä varten oli avattu Café Fjørðoy. Paikka toimii kesäisin bed & breakfest -systeemillä Guesthouse Hugona. Viehkeä paikka.

Gásadalur on Färsaarten eristetyin kylä. Sinne on saatu tieyhteys vasta vuonna 2004.  AIkaisemmin kylään on kuljettu vuoren yli kävelemällä tai veneellä. Venereitti on erittäin vaarallinen, koska kylä sijaitsee pystysuoran kalliokielekkeen päällä. Minkäänlaista luonnonsatamaa ei ole, vaan veneestä tulee kiivetä suoraan kylään nouseville tikapuille. Samaan aikaan aallokko lyö kallioita vasten. Jäisi minulta kiipeämättä.

Kylässä on yksi saarten päänähtävyys Múlafoss-vesiputous.  Putous oli näkemisen arvoinen.

Gásadalurissa luonto näytti voimansa. Tuulta oli arviolta noin 15 metriä sekunnissa, samalla satoi rakeita ja vettä vaakasuorassa. Liikkuminen oli lähes mahdotonta. Paikallisopas Jakubin mukaan keli ei ollut huono.

Retkellä kastuimme läpimäriksi, paitsi minä, jolla oli varusteena aikaisemmin ostettu Färsaarelainen sadetakki. Muut kuivasivat vaatteitaan pari päivää.

Hotellilla hetken lämmiteltyämme ja kuivateltuamme lähdimme illalliselle Tórshavnin keskustaan ravintola Aarstovaan. Tarjolla oli perinteisiä Färsaarelaisia herkkuja turskaa ja lammasta. Tórshavnin ravintolatarjonta oli kaupungin kokoon nähden vaikuttava. Ravintolat ovat kuitenkin pieniä, joten ne täyttyivät nopeasti. Pöytävaraus on ehdottomasti tehtävä ajoissa.

Reissu oli kaiken kaikkiaan kokemuksen arvoinen. Färsaarten upea luonto yhdistettynä rakkaaseen harrastukseen ja huippuseuraan, kivaa oli! Ehdottomasti lähtisin uudelleenkin. Saaren karun kauniita maisemia voisi tuijotella tuntikausia. Saari on erinomainen paikka rauhoittumiseen. Kiitos koko seurueellemme upeasta reissusta!