Jurmo

Vihdoinkin Ahvenanmaalla, Jurmossa! Olen unelmoinut Ahvenanmaasta aina siitä lähtien, kun ostimme veneen. Tiedän, outoa, mutta en ole koskaan aikaisemmin käynyt Ahvenanmaalla. Tänä kesänä meidän piti, mutta jalkapaketti viivästytti lähtöä. Suunnitelmia oli pakko muuttaa. Jurmostakin on vielä noin neljän tunnin matka Maarianhaminaan, mutta jo sentään Suomen aluevesien ulkopuolella.

Jurmo oli vanha kalastajakylä. Erittäin suosittu sellainen. Tulimme noin neljän aikaan rantaan ja käytännössä vain yksi paikka oli vapaana. Illan aikana vielä soviteltiin viisi venettä laituriin.

Päivällinen kahvila-ravintola Kvarnenissa. Minulle pyttipannu ja miehelle fish & sips. Mies oli tällä kertaa annoskateellinen, huolimatta omasta maukkaasti ruuastaan. Jälkkäriksi Ahvenanmaan pannukakkua. Ateriat olivat perinteisiä, mutta hyviä. Pannukakku oli erilainen kuin Suomessa tehtävä, mutta maukas ja täyttävä. Ravintolan yhteydessä oli pieni kauppa, jossa täydensimme varastojamme.

Bastu oli meille varattuna. Miehen mukaan saunan ja bastun ero on, että bastussa varpaat eivät lämpene. Näin oli nytkin. Pesulla tuli käytyä.

Kaunis paikka ja tulisin koska vain uudestaan.

Lootholma

Lootholma on erinomainen huoltosatama. Paikka on kaunis, suojainen satama, maukasta ruokaa, mukava palvelu, aktiviteetteja, pyykin- ja astianpesukoneet, kauppa ja Alko, septi ja puhdas vesi. Olimme siis suosiolla Lootholmassa kaksi yötä suorittamassa veneen täydennystä. Ensimmäisenä päivänä ajelimme kylälle (vajaa 2 kilometriä) kauppaan ja Alkoon. Saimme täydennettyä veneen ruoka- ja viinivarastot.

Nautiskelimme kesäisiä Apperol Spritzejä terassilla, kun paikalle pölähtivä työkaverimme Jouni ja Kari. Heidän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Tulivat tutustumaan Balooseenkin.

Poikien kanssa rupatellessa aika riensi. Missasimme Lootholman upouudet rantasaunat, joten jouduimme tyytymään vanhoihin sataman saunoihin.

Saunan jälkeen päivälliselle ravintolaan. Mies otti alkupalaksi lohikeiton ja minä pääruuaksi. Perusvarmaa tuotetta. Porkkanoita olisi voinut olla vähemmän. Pääruuaksi mies nautti erinomaiset ribsit. Pojatkin tupsahtivat iltaa istumaan ravintolaan ja liityimme seuraan. Maailmaa parannettiin yli puolille öin.

Saaristomerellä on yllättävän vähän pyykkäys mahdollisuuksia. Turku, Nauvo ja Lootholma ovat oikeastaan ainoita missä me olemme törmänneet. Seuraavana päivänä aloitin aamun pyykkäyksellä.

Toista kertaa emme halunneet missata uusia saunoja, joten varasin meille yksityisvuoron. Pääsimme myös ennen saunaa kurkistamaan rakenteille olevaan kokoustilaan. Kokoustilat olivat aivan upeissa maisemissa. Toimisivat erinomaisesti esimerkiksi tiimin suunnittelupalaverissa. Ideat lentäisivät.

Uudet saunat olivat loistavat. Saimme myös vihdoin heitettyä talviturkin pois.

Illalla jälleen ravintolaan. Minulle talon burgeri ja miehelle porsaanleike. Molemmat maukkaita. Harmi oli, ettei mies ehtinyt maistamaan paikan curry ankkaa. Oli ollut liian suosittu annos.

Aamusella vielä septin tyhjennys ja Dieselin täydennys.

Suosittelemme.

Saaristohotelli Vaihela (Velkuanmaa)

Matkalla Velkuanmaalle ohitimme Merimaskun. Olen aikaisemmin kommentoinut parkkeerausongelmiamme ko. satamassa. Näyttivät saaneen asian kuntoon ja paikka merkinnät selviksi. Kiitos siitä.

Vaihelassa vuokrasimme rannan tynnyrisaunan. Sauna oli yllättävän miellyttävä kokemus. Pehmeät ja kosteat löylyt. Suihkussa hyvät paineet. Hieman yksityisyyttä olisin kaivannut pukeutumistiloihin.

Päivällinen nautittiin saaristohotelli Vaihelan terassiravintolassa. Ruokalista alkupalojen osalta oli pettymys. Listalla oli saatavilla ainoastaan sillitartar ja vuohenjuustoleipä, kaikki muu oli loppu. Molemmat tarjolla olevat olivat ruokalajeja, joista joko pitää tai ei. Mies jätti väliin ja keskittyi ateriaan sisältyneeseen salaattipöytään. Salaattipöytä koostui yhdestä vetisestä kaalisalaatista. Aikamoinen riman alitus. Minä nautin alkuun vuohenjuustoleivän. Leipä oli oikein mainio palanen. Pääruuaksi minulle maistui kahvimarinoitu lammas ja miehelle pippuripihvi. Lammas oli maineensa veroinen ja voin lämpimästi suositella.

Paikka oli romanttisen kaunis. Kävely peltojen läpi auringonlaskiessa oli upea hetki.

Parainen

Paraisissa oli isohko suojainen satama. Harmi, ettei veneitä juurikaan ollut. Sataman läheisyydessä on ruokakauppa ja ravintoloita pari kappaletta. Palveluita olisi siis ollut tarjolla. Satama kaipaisi jotain pientä piristystä.

Paraisten satamarakennukset ovat varmaan rakennettu joskus 80-luvulla (korjatkaa jos olen väärässä). Vanhat tilat eivät kuitenkaan tarkoita epäsiisteyttä. Suihkuhuone oli viimeisen päälle siisti ja erittäin miellyttävä kokemus. Saunaa emme tällä kertaa testanneet.

Kylä vaikutti varsin hiljaiselta arkipäivänä ja satama kaipaisi laittoa. Voisimme tulla uudestaankin.

Söpöinen ruukkikylä Mathildedal

Mathildan Marina on veneseuramme ystävyyssatama. Poikkesimme perinteisiltä reiteiltämme ja kävimme katsastamassa paikan.

Yövyimme heti kärkeen kaksi yötä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa sadetta. Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen sataman ravintolassa. Molemmat valitsimme listalta lammasvartaat kvinoapedillä, paistettujen kasvisten kera. Oikein miellyttävä annos. Kvinoa antoi mukavaa raikkautta ja kevyttä annokseen

Tiistai aamupäivän pitelimme sadetta kabiinissa viltin alla lukien. Iltapäivällä sateen loputtu tutustuimme ruukin historiaan kylämuseossa ja shoppailimme kylän putiikeissa. Rantapuodista tarttui mukaan matkaan vasenkätisten lasta, pyykkietikkaa ja Second Chancen mekko sekä PetriS Chocolaten suklaata.

Mathildedalin kesäteatterissa meni Tankki täyteen- maallamuuttajat. Olihan näytelmä käytävä katsomassa, kun taivaskin illaksi selkisi. Näytelmä oli toteutettu täysin Neil Hardwickin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tamperelaista hieman häiritsi, ettei varsinais-suomalaisilta näyttelijöiltä Tampereen murre luontevasti sujunut. Samaten näyttelijä matkivat liikaa alkuperäisiä hahmoja. Parempi olisi ollut rohkeasti tehdä oma näyttelijäsuoritus vaikka Turun murteella. Kaiken kaikkiaan suositeltavan viihdyttää kesäteatteria.

Teatterin jälkeen illallinen Ruukin Krouvissa. Miehelle alkuun jokirapupannu ja minulle mansikka-halloumisalaatti. Jokirapupannu aiheutti annos kateellisuutta maakravussa. Mansikka-halloumisalaatti voi nimensä mukaisesti koostua vain halloumista, mansikoista ja salaatista. Nyt annokseen oli aivan turhaan lisätty tomaattia ja kurkkua. Halloumia oli annoksessa todella niukasti. Lisäksi alkuruokani salaatti pohjaa (salaatti-tomaatti-kurkku) oli pääruoissamme käytetty lisukkeena.

Pääruuaksi maakravulle lehtipihvi ja miehelle konjakkihärkä. Molemmat olivat perusvarmat valinnat. Annoskoko oli reilu ja härkä valmistettu hyvälaatuisesta ulkofileestä. Jälkiruuaksi jaoimme mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. Loistava jälkkäri. Saimme maahamme täyteen.

Kokeilimme molempina aamuina myös sataman aamiaisen. Hinta oli 12 euroa henkilöltä. Perus buffetti, johon olimme oikein tyytyväisiä. Laituri joogaa oli tarjolla keskiviikko aamuna. Oli yllättävän suosittua. Jätimme väliin.

Mathildedal on söpö ruukkikylä, jossa vanhaa on säilytetty kunnioituksella, vaikka tilat ovat saaneet uusia toimintoja. Tulemme varmasti toistekin. Muuten, jos satama yrittäjyys kiinnostaa, niin Mathildan Marina olisi myytävänä 3,9 miljoonan hintaan.

Porkala Marin

Tarkoituksemme oli ylittää Porkkalanselkä päivän aikana. Tunnetusti Porkkalanselän aallokko isonee iltapäivällä. Lisäksi tuulilukemat huitelivat 9 metrissä sekunnissa. Päädyimme mamoilemaan Porkala Mariniin. Seuramme Suomen Moottoriveneklubin saari Grynnankin olisi vieressä, mutta kokkaus ei edelleenkään innostanut.

Illallinen nautittiin sataman ravintola Brygganissa. Ravintola sijaitsee vanhassa idyllisessä venevajassa. Ravintola oli säilyttänyt omaperäisen tarjoilutyylinsä, mitä saa hymyn asiakkaan huulille. Menu sisältää kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa, jotka vaihtelevat jopa päivittäin. Alkuun jaoimme tapaslautasen. Tapakset olivat monipuoliset ja oikein riittävä kahdellekin. Pääruuaksi mies söi ribsit ja minä nautin päivän viimeisen kalansaaliin meriahvenet. Ateria oli maukas ja pääruuat oli aseteltu erittäin kauniisti lautaselle.

Aamusella ihastelin sataman saunan räystään alla olevia tirpan pesiä. En ole koskaan päässyt näkemään pikkutirppoja pesässään. Suostuivat vielä poseeraamaankin.

Pentala ja Stora Herrö

Veneen pakkaus ja tankkaus (sekä veden että Dieselin) vei sen verran aikaa, että pääsimme lähtemään kesälomareissuun vasta viiden jälkeen. Halusimme pitää ensimmäisen etapin lyhyenä. Päätimme ottaa ykköskohteeksi Pentalan, jota olen usein ohimennessä ihaillut. Rantautumisen jälkeen yllätykseksemme havaitsimme, ettei Pentalassa saanut yöpyä. Päätimme kuitenkin nauttia päivällisen saaren ravintolassa. Kokkaus ei innostanut.

Ravintola Paven on Esbo Segelföreningenin klubitalossaan ylläpitämä ravintola. Ravintola on kauniilla paikalla ja maisemat upeat. Mies tilasi keittiömestarin suositusmenulta alkuun Toast Skagenin ja pääruuaksi meriahvenet. Maakrapu söi perinteisen lohikeiton. Lohikeitto ilman krumeluureja oli yksinkertaisesti hyvää. Skagenin leipä oli hieman kuivakka, mutta meriahvenet erinomaiset. Jälkiruuaksi nautimme sitruunakakkua. Pisteet ravintolalle omaperäisyydestä, muukin kuin suklaakakku voi olla hyvää.

Pentala toimisi hyvin lyhyenä retkikohteena Helsingistä. Venevieraat pääsisivät nauttimaan purjehduksesta ja Suvisaariston maisemista. Ruokailu hoituisi Pavenissa ja retkeillä voisi alueen museoissa. Suosittelemme.

Päivällisen aikana ratkoimme yöpymisongelmaa. Kiitokset ravintolan henkilökunnalle avuliaisuudesta. Päädyimme siirtymään läheiselle Stora Herrön saarelle yöksi. Muistomme saaresta eivät ole pelkästään mairittelevia. Nyt kaikki meni hyvin.

Mukavan loman aloituksen kruunasi kaunis auringonlasku.

Kauden päätös Isosaaressa

Kesän viimeinen reissumme tehtiin Isosaareen. Mies on ollut erityisen kiinnostunut armeijalta vapautuneista saarista, joten oli tämäkin saari heti miten tutkittava.

Kesän helteet olivat menneet ja keli muuttunut syksyiseksi. Onnistuimme välttämään kastumisen menomatkalla sekä saimme tehtyä lyhyen saarikierroksen ja nauttia lounasta terassilla ennen sateiden alkamista.

Kauden päättyessä ravintolassa oli hyvin lyhyt lista, lohikeitto. Keitto oli maukas. Terassilta oli komeat näköalat merelle.

Saarikierroksella kiinnitin huomiota saaren 9-reikäiseen golf-kenttään, jota on mainostettu Suomen vaikeimmaksi. Sitä se varmasti on. Lyhyet väylät, olemattomat griinit ja vähintäänkin haasteelliset olosuhteet. Lisäksi muiden kulkijoiden jatkuvaa varomista.

Tunnelma saarella oli pysähtynyt. Tuli olo, että kaikki oli hylätty ja paikalta lähdetty kiireellä. Tämä varmasti muuttunee lähivuosina.

Kierroksen lopulla alkoi tihuuttamaan vettä, jossa nautimme kesän lopusta kiireettömällä illalla. Illaksi selkiytyi ja saimme ihailla muinaistulien yön ilotulituksia. Illan kruunasi upea auringonlasku.

Tammisaari, Sandnäs udd ja Jakobramsjö

Hangonkylästä lähtiessämme tuulivaroitukset näyttivät seuraavalle päivälle lähes myrskylukemia. Meillä oli ollut ideana ylittää aamusella Porkkalanselkä ja jatkaa kotiin. Tuulivaroitusten johdosta päätimme pitää välipäivän ja poiketa Tammisaaressa.

Tammisaaressa varasimme yksityisen saunavuoron kohtuullisella 12 euron tuntihinnalla. Sauna oli mukava. Saunasta pääsimme mukavasti pulahtamaan mereen uimaan. Vesi oli selkeästi viilentynyt tuulen mukana. Erittäin virkistävä kokemus.

Illalla testasimme purjehdusseuran perinteisen ravintola Knipan. Ravintola henki sekä tunnelmaltaan että ruualtaan 50-lukua. Pieni freesaus olisi paikallaan. Kokemus jäi kuitenkin positiivisen puolelle.

Aamusella tuuli odotetun mukaisesti voimakkaasti. Saimme kovasti varoituksia valmistautuessamme lähtöön. Meillä oli edessä täysin suojainen sisäreitti, joten voimakas tuuli ei meitä häirinnyt.

Matkalla poikkesimme tankilla ja jätskillä Sandnäs uddissa. Café Sandis oli viehättävä.

Rantautuessamme Jakobramsjöhön ei laiturissa ollut lisäksemme kuin kaksi venettä. Pikaiset suihkut ja syömään. Burgerit maistuivat.

Aamulla Porkkalanselän aina jännittävä ylitys. Tällä kertaa meno oli rauhallista.

Vihdoinkin kotiin.

Hangonkylä

Kasnäsista jatkoimme matkaa kohti Hankoa. Tarkoitus oli poiketa Hangossa. Siellä oli Poker Run viikonloppu meneillään ja ennakkovaraus paikkojen hinnat nostettu taivaisiin. 80 euroa satamapaikasta oli meille liian kova hinta ja suuntasimme kohti Hangonkylää.

Hangonkylässä oli järjestelmä muuttunut edellisvuodesta. Aikaisemmin Satamaksut hoiti rannan kahvila. Kätevää ja sujuvaa. Nyt Hangon kaupunki oli siirtynyt systeemiin, jossa soiteltiin ensin kaupungille johonkin numeroon ja odotettiin, että joku vaivautuu paikalle rahastamaan. Todella hankalaa ja epämukavaa. Rantautumisen jälkeen veneilijän ensimmäiset tarpeet ovat päästä vessaan, pesulle ja syömään. Ei odotella satamatarkastajia. 45 minuutin odotus vielä meni. Kuinkahan kauan olisi odoteltu viikonloppuna iltasella? Tällaiset ”uudistukset” eivät palvele veneilyä eivätkä veneilijöitä.

På Kroken tarjosi iltasella jälleen erinomaisen aterian. Kaunis ilta veneen kannella istuskellessa.