Gullkrona

Kävimme Gullkronassa -kommenttini on välittömästi poikinut vastakysymyksen: Onko paikka ennallaan? En tiedä. Moni on käynyt saarella jo 90-luvulla. Minä en. Alaikäisenä veneilyni rajoittuivat soutupaatteihin ja Ruotsin laivoihin.

Nykyisin saari on viehkeä. Vanhaa on säästetty ja kunnostettu arvostaen. Uusiorakennukset on maisemoitu saareen sopiviksi.

Laiturit olivat aivan täynnä. Satamamestari sijoitteli veneitä minkä pystyi ja ohjeisti porukkaa jatkamaan matkaa lähisaariin. Onnistuimme saamaan erään lähtevän veneen paikan.

Saaristobistro Stiltje on pieni. Ruokalista on lyhyt, mutta tarjonnee kaikille jotain. Listalta löytyivät hampurilainen, lohilautanen ja lohikeitto. Valitsimme lounaaksi perinteiset lohisopat. Ravintolan pöydät oli sijoitettu rannalle pienen lahden poukaman ympärille. Meille osui romanttinen kahden hengen pöytä laiturilta. Elokuun hämärinä iltoina poukaman saa kauniisti valaistua.

Vuokrasimme oman saunavuoron saunasta 1. Pieni sauna, pienellä terassilla. Terassin pensasaita suojasi hyvin tieltä liikkuvilta. Hyvät löylyt. Saunan viemärin kunto olisi hyvä tsekata.

Aurinkoinen ilta nautittiin veneen kannella.

Kasnäs

Jokakesäinen vakiokohde on Kasnäs. Satamassa on kaikki tarpeellinen ja pikkuisen enemmänkin. Tehokkuus kuvaa Kasnäsiä parhaiten.

Satama oli täynnä saapuessamme. Uuden laiturin myötä osa paikoista oli muuttunut ennakkovarattavaksi. Täytyypä muistaa tulevaisuudessa. Kävi tuuri ja pääsimme lähdössä olleen veneen paikalle. Kiitokset sataman avuliaille nuorille.

Saunat, kauppa, päivällinen, diesel ja septi. Kaikki toimivat. Elämyksiä ei koeta. Veneellä välillä kaipaa vain toimivuutta. Kasnäsissä kaikki toimii.

Sommaröstrand

Sommaröstrand on meille vanha tuttavuus. Satama sijaitsee luonnon kauniissa kanaalissa. Valitettavasti sataman palvelut olivat heikentyneet. Tuli mieleen, ettei koronan varjolla jaksettu edes yrittää.

Sataman bistro oli sulkenut kokonaan sisätilansa. Ennestäänkin ahtaat tilat aiheuttivat sen, että ihmiset törmäilevät toisiinsa. Saunaa ei ollut mahdollista edes vuokrata. Onneksi bistron vohvelit olivat edelleen erinomaiset.

Ravintola 5Knivar tarjoili perinteistä saaristoruokaa. Snichel löytyy ruokalistalta. Ei uutta eikä yllättävää. Miellyttävä palvelu.

Sataman kaupasta saimme maukkaat mansikat mukaan matkaan. Auringonlasku oli upea.

Uusi tuttavuus Inkoo

Reissun ensimmäinen yllätys koettiin Inkoossa. Viehkeä satama, hyvillä palveluilla. Emme olleet ennen poikenneet.

Meillä molemmilla oli mielikuva. Inkoon satama on asfalttikenttä vanhalla satamarakennuksella. Kylältä ei löydy mitään. Mielikuvamme ei perustunut mihinkään järjelliseen seikkaan. Emmekä olisi voineet olla enemmän väärässä.

Satama on pienessä kanaalissa, jonka varrella on tarvittavat palvelut. Bensa-asema, septin tyhjennys ja puhdas vesi. Satamasta löytyy myös S-market.

Vierasvenesatama on maalaiturin molemmin puolin. Laiturilla on satamakonttori ja pari baaria. Sähköt löytyvät jokaisen venepaikan vierestä.

Sataman välittömästä läheisyydestä löytyy useampi ravintola, kirjasto ja kauppakeskus Strand. Strandissa on muun muassa Alko ja kampaamo. Newportista löysin kokoja hieman pyöreämmällekin vartalolle. PelleP:ltä raitapaidan. Miehen mukaan aivan samanlainen kuin muutkin raitapaitani, ei muuten ole. Holebrookilta tunikamekon ja Part Two:lta villapaidan.

Päivällisen nautimme Ravintola Deltassa satamassa. Ruoka oli tavanomaista satamaruokaa. Snichel löytyi listalta.

Iltadrinksut tarjoili The Pier Bar and Terrace. Baari oli miellyttävä kokemus. Drinksuihin oli panostettu, atmosfääri oli mukava ja musa sopivalla volyymilla mahdollistaen keskustelun.

Inkoo, suosittelen.

Lady golfia

Ystävättärilläni Lealla ja Oililla on tapana joka kesä tehdä golf tournee jonnekin päin Suomea. Olen ollut mukana aikoinaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen leidit saivat houkuteltua minut mukaan.

VR:n kyydillä Savonlinnaan. Ystävät olivat asemalla vastassa. Kävelimme kesähotelli Tottiin. Majottauduin. Katsastimme Olavinlinna etäältä. Iltadrinksut terassilla ja nukkumaan.

Aamulla kohti Kerimäkeä ja Kerigolfia. Olimme ilmoittautuneet mukaan Kerigolfin Kerttu -kisaan. Odotin tapahtumaa kauhunsekaisin tuntein. En ollut pelannut kahteen vuoteen. Viime kesänä golf jäi jalkapaketin takia. Heti kylmiltään kisaan.

Aluksi eksyimme vanhalle klubitalolle. Pahoitteluni perheelle, jonka aamua häiritsin. Pienen etsimisen jälkeen oikea paikka löytyi. Nopeiden alkuvalmisteluiden jälkeen tiiauspaikalle, josta löysin kisakaverini Katjan ja Sinikan.

KeriGolfin kenttä oli hyvässä kunnossa. Kenttä on monipuolinen ja moniulotteinen. Olemme kerran aikaisemminkin pelanneet kentällä ja positiiviset muistikuvamme kentästä vahvistuivat entisestään.

Oma pelaamattomuuteni näkyi. Parin väylän jälkeen peli sentään alkoi jotenkuten sujumaan. Valitettavasti rankkasade vei mehuja pelaajista. Sitkeästi Katjan kannustama jatkoimme eteenpäin. Tulokset…no selvisin sentään maaliin asti. Muut Keimolan ladyt pelasivat paremmin. Erityiskiitos Sinikalle kyydistä klubitalolle.

Kerigolfilla on hyvät fasiliteetit. Kierroksen jälkeen lämmin sauna oli helpotus. Kerholla olit kisaajille tarjolla keittolounas. Kiitos KeriGolfin väelle mukavasta päivästä. Sää ei suosinut, mutta kivaa oli.

Kerimäeltä jatkoimme matkaa Imatralle. Imatralla olimme varanneet majoituksen Hotelli Rennosta. Mukavan viihtyisä pikkuhotelli. Sopii automatkailijalle. Palveluita ei aivan vieressä ole.

Huoneeni oli onneksi alakerrassa. En olisi yläkertaan asti kyennyt kiipeämään. Pelikamppeet kuivumaan.

Iltareippailut (minulle olisi riittänyt hotellin peti) tehtiin Ravintola Nuottaan syömään. Ravintola sijaitsi Imatran satamassa. Kiva paikka ja maukasta ruokaa. Myös kasvis ja gluteiinittomat vaihtoehdot löytyivät listalta. Harmi ettemme saaneet maistaa paikan blinejä.

Aamulla Golf Saimaalle. Kenttä oli tasaisempi maastoltaan, mikä sopi minulle hyvin. Hankalaksi kentän tekivät heinikot, johon pallot hukkuivat. Mäkäräiset kiusasivat. Kierros alkoi kohtuullisesti. Edellinen päivä painoi ja jaksaminen oli kovilla. Lopullisen niitin iski takaysillä siirtymäreitillä oleva hervoton mäki. Kenttämestarille terveisiä, tuollaisia siirtymiä ei pitäisi edes suunnitella saati toteuttaa. Loppukierroksen otin maisemakävelynä.

Kierroksen jälkeen kotia kohti. Taavetissa pysähdyttiin syömään. Kierros skoolattiin päättyneeksi Sörkän Ruusussa, josta mies tuli hakemaan riutuneen vaimon kotiin. Pari päivää meni toipuessa.

Kiitos Lea ja Oili mukavasta reissusta!

Autoillen Baltiassa

Suomessa myrskysi. Lähdimme etsimään parempaa keliä Baltiasta. Auto lautalle ja menoksi.

Matkalla nautimme aamiaisen Tallinkin buffet pöydässä. Koronan perusteella tarjoilut olivat karsittu minimiin. Turvavälejä ei pöytien välillä ollut vaan sen sijaan osa buffetista oli suljettu. Hinnassa tämä ei näkynyt mitenkään. Jotenkin tuli olo Tallinkin perustelevan huonoa palvelua koronalla.

Lauttamatkan jälkeen ajoimme Riiaan. Matkalla pysähdyimme ainoastaan kerran välipalalla ja bensalla. Välipalapaikkamme oli paluu 60-luvulle. Bensa oli edullista. Via Baltica oli hyvässä kunnossa ja uutta asfalttia vedettiin urakalla. Riian liikenne oli jumissa huonon liikennesuunnittelun takia. Viimeinen viisi kilometriä kesti puolitoistatuntia. Parkkitalo oli onneksi hotellin vieressä.

Majoittauduimme Pullman Riga Old Town -hotellissa. Moderni hotelli aivan vanhan kaupungin kupeessa. Sijainti loistava, mutta ei edullisin vaihtoehto. Valintaan oli vaikuttanut parkkipaikka. Miellyttäviä ja edullisempia vaihtoehtoja on vanha kaupunki pullollaan.

Suuntasimme illalliselle The Good Father -ravintolaan. Korona näkyi ruokailijoiden vähäisenä määränä ja karsittuna ruokalistana. Ruoka oli maukasta.

Aamusella (lue päivällä) Riian kiertoajelulla näki hyvin kaupungin. Kiertoajelulla oli hiljaista, alkumatkan olimme keskenämme. Kevyttä tutustumista kaupunkiin. Illallinen ravintola Gastro Pub Riga Duvel’s. Maukasta. Ravintolan ilmastointilaitetta olisi voinut säätää hieman pienemmälle.

Toinen päivä aloitettiin veneretkellä kanavilla. Ehdottomasti kokemisen arvoinen pikku retki.

Veneilyn jälkeen siirryimme KGB-museoon. Valitettavasti kierrokset olivat täynnä joten emme päässeet tutustumaan vankiselleihin. Tarinat yksittäisistä vangituista olivat mielenkiintoisia.

Päivällinen ravintola Mañana. Ravintola sijaitsi aivan KGB museon vieressä. Ruoka oli hyvää ja hintataso huomattavasti alhaisempi kuin vanhassa kaupungissa. Mies vetäytyi levolle hotellille ja minä käytin pari tuntia shoppailuun.

Viimeisenä päivänä Riiassa aloitimme päivän vanhan kaupungin kiertoajelulla. Kätevä tapa tutustua pikku kujiin ja nähtävyyksiin. Monet olisi meiltä mennyt muuten ohi.

Iltapäivällä vielä vierailu mustapäiden taloon. Vaikuttavasti rakennettu uudelleen. Pikkuisen loppushoppailua ja illallinen ravintola Two more beers. Mies tilasi miehekkään kokoisen sianpotkan.

Aamulla tavarat autoon ja kohti Jurmalaa. Turistit ohjattiin pysäköimään turistitoimiston luokse. Ajelimme kuitenkin noin viisi kilometriä eteenpäin ja löysimme paikallisten pysäköintialueen aivan rannan vierestä.

Päivä oli pilvinen joten auringonotto jäi myöhemmäksi. Söimme jäätelöt rannalla ja nautimme maisemista.

Jatkoimme matkaa kohti Pärnua. Olimme varanneet majoituksen Studio28 Boutique Roomsilta. Aivan keskustan kävelykadun vieressä viihtyisä majapaikka. Autolle löytyi paikka kadun vierestä lähistöltä. Illallinen Restoran Edelweississa. Ei jättänyt kummoisempia muistoja.

Aamulla auton nokka kohti Tallinnaa. My City Hotel oli viihtyisä, mutta tasokkaampia saman hintaluokan hotelleita löytyy lähistöltä paljon. Hotellin parkkipaikka oli minulla ratkaiseva valintakriteeri.

Shoppailun jälkeen illalliselle ravintola Goodwin The Steak House.

Aamulla lautalla kotiin. Eckerö Linen lounge oli miellyttävä ja rauhallinen. Jos laivalla olisi kokousmatkustajia, niin silloin saattaisi olla ruuhkaa.

Kauden avaus Porvoossa

Olemme usein päättäneet kauden Porvooseen, tänä vuonna avasimme kauden Porvoolla. Pittoreskissä Porvoossa minua houkuttavat butiikit ja viihtyisä rantapromenadi.

Keli oli poikkeuksellisen paahteinen kesäkuun alkuun.

Rakastan hiljakseen lippua pitkin Porvoon jokea katsellen kauniita maisemia. Säyvättävää on myös Emäsalon sillan alitus ja heilutella tutuille Kilpilahteen. Hamarissa pitäisi joskus pysähtyä.

Perinteisesti olimme varanneet paikan Satamapaikka.comista ennakolta. Porvoon satama on niin pieni, ettei kannata riskeerata.

Ensimmäisenä iltana perinteisesti illalliselle Rafael’s Steakhouseen. Mies tykkää ravintolan lihapitoisista annoksista. Omaa suosikkiani lampaanfilettä ei valitettavasti ole näkynyt viime aikoina listalla. Koronakevään takia teimme oikein pöytävarauksen. Hyvä niin, terassille emme olisi muuten päässeet. Sisällä ravintolassa olisi ollut hyvin tilaa.

Koronakevään etätyöt ja opiskelut olivat imeneet minusta mehut ja nukahdin aikaisin.

Seuraavana aamuna suuntasimme Café Jokirantaan aamiaiselle. Hellepäivänä vältämme kokkaamista Baloossa. Kuuma on jo muutenkin.

Aamiaisella kirmasin kaupungille shoppailemaan. Jotain pientä, pari Pentikin koria ja By Pia´s paita, tarttuivat mukaan. Loppupäiväksi suuntasimme beachille Kokonniemen maauimalalle. Lämmintä vettä, vähän väkeä (turvavälit pitivät) ja aurinkoa. Ihana päivä.

Mies oli tutkinut nettiä ja löytänyt illallispaikaksemme Seireenin. Mitä lie ajatellut. Ravintola on hieman syrjässä Porvoon ytimestä ja turistialueesta. Selkeästi paikallisten suosima. Ravintola on pieteetillä sisustettu, mutta maisema on karu. Terassi oli teollisuushallin parkkipaikalla. Ruoka ja lämmin keli korvasivat maisemat. Suosittelen.

Aamusella aamiainen perinteiseen malliin Café Jokirannassa. Köydet irti ja kohti kotia.

Välietappi pidettiin Kotiluodossa. Saimme koko saaren itsellemme. Lämmittimme yösaunan. Yösauna kynttilänvalossa mennikäisenluolassa. Ilmat olivat viilenneet. Uinnit jäivät väliin.

Rauhallinen aamu ja kotiin. Kotimatkalla pääsimme seuraamaan Viikkarin turvaharjoituksia.

Synttärireissu Porvooseen

Kuten Hanko, niin myös Porvoo on kesän suosikkikohteitani.

Aloitimme reissun seuran saaresta Fårholmenilta. Kauden ensimmäinen Kaivarin ja Hevosalmen läpiajo tuli suoritettua menomatkalla. Keli ei ollut parhain mahdollinen, joten väkeä oli vähän liikenteessä. Fårholmenilla grillasimme ja istuimme iltaa.

Seuraavana aamuna köröttely kohti Porvoota. Porvoon jokisuistossa on mahtavat maisemat.

Porvoossa minä shoppailin. Mies lepäili veneellä. Illalla synttäri-illalliselle Rafael´s Steakhousessa. Harvoja paikkoja, missä lampaan sisäfile on listalla. Maukasta. Kaatosadekkin loppui sopivasti illallisen päätteeksi. Veneelle punaviinilasillisille. Taas vanhennuttiin.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja siirryimme Kotiluotoon. Kotiluodossa on vanhaan maakellariin tehty mystinen mennikkäissauna. Saimme illan viimeisen vuoron. Kynttilän valossa saunominen on tunnelmallista. Pieni syysillan viileyskään ei haittaa.

Sunnuntaina löhösimme myöhään sateen ropistellessa kannelle. Iltapäivästä kotiin. Kausi oli ohi.

 

 

 

 

 

Pensar Syd

Yritimme jo viime kesänä vierailla Pensar Sydissä. Silloin vierailu jäi yritykseksi. Tänä vuonna meillä oli parempi tuuri.

DSC01613

Rantautuminen oli hieman hankalaa voimakkaan pohjoistuulen takia. Pienen säätämisen jälkeen vene saatiin parkkiin. Arviot paikan saunasta olivat olleet positiivisia, joten Suuntasin ensimmäisenä varaamaan saunan. Saunan lämpiämistä odotellessamme seurasimme naapuriveneen lasten kalastustouhuja. Komeita meriahvenia pyydystivät laiturilta. Olisi kelvannut meillekin.

DSC01609

Meillä oli päivän ensimmäinen sauna vuoro pikkusaunassa. Valitettava yllätys oli, että sauna oli unohdettu lämmittää. Kävimme kuitenkin uimassa ja pesulla. Saunan testaaminen jää tulevaisuuteen. Sauna oli todella kauniilla paikalla.

DSC01607

Illallisen nautimme Ravintola Sandvikissa, mikä on myös paikan uusi nimikin. Veneilijöillä nimen oppiminen kestänee vielä muutaman vuoden. Meillä kävi hyvä tuuri ja tilatessamme havaitsimme grillin olevan tulilla. Kysyttyämme asiaa selvisi, että jonkin ajan päästä olisi tarjolla myös grillimenu. Meillähän aikaa oli, joten päädyimme rauhassa nauttimaan drinksuista. Kannatti. Grillimenu oli erinomainen. Peura oli vaihtelua ruokavalioomme ja hyvin valmistettua.

DSC01608

Ilta oli kaunis. Istuskelimme terassilla hieman pitempään lasillisten kera.

DSC01612

Mossala

Mossalan sisimmäinen satama-allas oli yllättävän matala. Ensikertalaisina emme osanneet varautua veden nopeaan matalenemiseen. No logi näytti sentään vielä 0,8 metriä, joten tarpeeksi oli tilaa pohjan alla.

Ensimmäinen kosketukseni Mossalaan ei ollut positiivinen. Jouduin jonottamaan erittäin kauan maksaakseni satama-maksun. Huono onnisena jonossa joku arpoi edestakaisin mökin vuokraustaan. Myöskin suihkut satamassa olivat pettymys. Pienet kopit, joissa piti samassa pukeutuakin.

Satamassa tapasimme venetuttuja. Heidän kanssaan oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Mossalan suurin yllättäjä oli ravintola. Alun heikkojen kokemusten jälkeen odotusarvo oli nollassa. Ateria oli ehdottomasti koko reissun paras. Ravintola oli mukavasti sisustettu ja maisemat kauniit.

Aamulla jännitimme poistumista matalan altaan takia, mutta kaikki meni hyvin.

DSC01598