Synttärireissu Porvooseen

Kuten Hanko, niin myös Porvoo on kesän suosikkikohteitani.

Aloitimme reissun seuran saaresta Fårholmenilta. Kauden ensimmäinen Kaivarin ja Hevosalmen läpiajo tuli suoritettua menomatkalla. Keli ei ollut parhain mahdollinen, joten väkeä oli vähän liikenteessä. Fårholmenilla grillasimme ja istuimme iltaa.

Seuraavana aamuna köröttely kohti Porvoota. Porvoon jokisuistossa on mahtavat maisemat.

Porvoossa minä shoppailin. Mies lepäili veneellä. Illalla synttäri-illalliselle Rafael´s Steakhousessa. Harvoja paikkoja, missä lampaan sisäfile on listalla. Maukasta. Kaatosadekkin loppui sopivasti illallisen päätteeksi. Veneelle punaviinilasillisille. Taas vanhennuttiin.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja siirryimme Kotiluotoon. Kotiluodossa on vanhaan maakellariin tehty mystinen mennikkäissauna. Saimme illan viimeisen vuoron. Kynttilän valossa saunominen on tunnelmallista. Pieni syysillan viileyskään ei haittaa.

Sunnuntaina löhösimme myöhään sateen ropistellessa kannelle. Iltapäivästä kotiin. Kausi oli ohi.

 

 

 

 

 

Pensar Syd

Yritimme jo viime kesänä vierailla Pensar Sydissä. Silloin vierailu jäi yritykseksi. Tänä vuonna meillä oli parempi tuuri.

DSC01613

Rantautuminen oli hieman hankalaa voimakkaan pohjoistuulen takia. Pienen säätämisen jälkeen vene saatiin parkkiin. Arviot paikan saunasta olivat olleet positiivisia, joten Suuntasin ensimmäisenä varaamaan saunan. Saunan lämpiämistä odotellessamme seurasimme naapuriveneen lasten kalastustouhuja. Komeita meriahvenia pyydystivät laiturilta. Olisi kelvannut meillekin.

DSC01609

Meillä oli päivän ensimmäinen sauna vuoro pikkusaunassa. Valitettava yllätys oli, että sauna oli unohdettu lämmittää. Kävimme kuitenkin uimassa ja pesulla. Saunan testaaminen jää tulevaisuuteen. Sauna oli todella kauniilla paikalla.

DSC01607

Illallisen nautimme Ravintola Sandvikissa, mikä on myös paikan uusi nimikin. Veneilijöillä nimen oppiminen kestänee vielä muutaman vuoden. Meillä kävi hyvä tuuri ja tilatessamme havaitsimme grillin olevan tulilla. Kysyttyämme asiaa selvisi, että jonkin ajan päästä olisi tarjolla myös grillimenu. Meillähän aikaa oli, joten päädyimme rauhassa nauttimaan drinksuista. Kannatti. Grillimenu oli erinomainen. Peura oli vaihtelua ruokavalioomme ja hyvin valmistettua.

DSC01608

Ilta oli kaunis. Istuskelimme terassilla hieman pitempään lasillisten kera.

DSC01612

Mossala

Mossalan sisimmäinen satama-allas oli yllättävän matala. Ensikertalaisina emme osanneet varautua veden nopeaan matalenemiseen. No logi näytti sentään vielä 0,8 metriä, joten tarpeeksi oli tilaa pohjan alla.

Ensimmäinen kosketukseni Mossalaan ei ollut positiivinen. Jouduin jonottamaan erittäin kauan maksaakseni satama-maksun. Huono onnisena jonossa joku arpoi edestakaisin mökin vuokraustaan. Myöskin suihkut satamassa olivat pettymys. Pienet kopit, joissa piti samassa pukeutuakin.

Satamassa tapasimme venetuttuja. Heidän kanssaan oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Mossalan suurin yllättäjä oli ravintola. Alun heikkojen kokemusten jälkeen odotusarvo oli nollassa. Ateria oli ehdottomasti koko reissun paras. Ravintola oli mukavasti sisustettu ja maisemat kauniit.

Aamulla jännitimme poistumista matalan altaan takia, mutta kaikki meni hyvin.

DSC01598

 

Lappo

Kesän positiivisin uusi tuttavuus oli Lappo. Ahvenanmaan saaristoon kuuluvassa satamassa oli kaikki kohdallaan. Satama oli viihtyisä punamultaisina rakennuksineen.

Kaupassa oli pieneksi saaristokaupaksi erinomainen valikoima. Teimme tarpeelliset täydennykset  veneeseen. Mies vieraili jäätelökojulla, tietenkin.

Sauna oli juuri uusittu ja erittäin siisti. Aivan pieni miinus siitä, ettei suihkutiloja ollut kunnolla eroteltu pukutiloista. Kuuma vesihöyry ja lämmin keli on epämiellyttävä yhdistelmä pukea vaatteita. Onneksi sain saunoa yksinäni.

Illallisen nautimme Ravintola Galeasenissä. Ateria oli erinomainen. Metsästäjänleike suppilovahverokastikkeella jäi mieleen. Ehkä toistenkin.

Aamulla huomasin, että Lapposta olisi myös päässyt erittäin kohtuullisen hintaan lautalla Maarianhaminaan. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottamasti hypänneet kyytiin. Ensi kerralla sitten.

Suosittelen.

 

 

Iniö

Mies kaipasi vaihtelua perinteiseen veneruokailuun, joten seuraavaksi pysäkiksi valittiin Björklund Båtslip Iniössä. Oli kuullut sataman thai-ravintolasta hyviä arvosteluita, joten päätimme testata.

Laitoimme veneen parkkiin. Sauna oli vapaana, joten ensimmäisenä pesulle. Valitettavasti saunasta ei ole positiivista kerrottavaa. Ei ollut surkein, mutta ei kovin korkealla listalla. Oli sentään lämmin.

Pesun jälkeen testaamaan ravintola. Osoittautui maineensa veroiseksi. Ateria oli erinomainen ja voin lämpöisesti suositella. Ilta istuttiin veneellä. Keli oli helteisen aurinkoinen.

Jurmo

Vihdoinkin Ahvenanmaalla, Jurmossa! Olen unelmoinut Ahvenanmaasta aina siitä lähtien, kun ostimme veneen. Tiedän, outoa, mutta en ole koskaan aikaisemmin käynyt Ahvenanmaalla. Tänä kesänä meidän piti, mutta jalkapaketti viivästytti lähtöä. Suunnitelmia oli pakko muuttaa. Jurmostakin on vielä noin neljän tunnin matka Maarianhaminaan, mutta jo sentään Suomen aluevesien ulkopuolella.

Jurmo oli vanha kalastajakylä. Erittäin suosittu sellainen. Tulimme noin neljän aikaan rantaan ja käytännössä vain yksi paikka oli vapaana. Illan aikana vielä soviteltiin viisi venettä laituriin.

Päivällinen kahvila-ravintola Kvarnenissa. Minulle pyttipannu ja miehelle fish & sips. Mies oli tällä kertaa annoskateellinen, huolimatta omasta maukkaasti ruuastaan. Jälkkäriksi Ahvenanmaan pannukakkua. Ateriat olivat perinteisiä, mutta hyviä. Pannukakku oli erilainen kuin Suomessa tehtävä, mutta maukas ja täyttävä. Ravintolan yhteydessä oli pieni kauppa, jossa täydensimme varastojamme.

Bastu oli meille varattuna. Miehen mukaan saunan ja bastun ero on, että bastussa varpaat eivät lämpene. Näin oli nytkin. Pesulla tuli käytyä.

Kaunis paikka ja tulisin koska vain uudestaan.

Lootholma

Lootholma on erinomainen huoltosatama. Paikka on kaunis, suojainen satama, maukasta ruokaa, mukava palvelu, aktiviteetteja, pyykin- ja astianpesukoneet, kauppa ja Alko, septi ja puhdas vesi. Olimme siis suosiolla Lootholmassa kaksi yötä suorittamassa veneen täydennystä. Ensimmäisenä päivänä ajelimme kylälle (vajaa 2 kilometriä) kauppaan ja Alkoon. Saimme täydennettyä veneen ruoka- ja viinivarastot.

Nautiskelimme kesäisiä Apperol Spritzejä terassilla, kun paikalle pölähtivä työkaverimme Jouni ja Kari. Heidän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Tulivat tutustumaan Balooseenkin.

Poikien kanssa rupatellessa aika riensi. Missasimme Lootholman upouudet rantasaunat, joten jouduimme tyytymään vanhoihin sataman saunoihin.

Saunan jälkeen päivälliselle ravintolaan. Mies otti alkupalaksi lohikeiton ja minä pääruuaksi. Perusvarmaa tuotetta. Porkkanoita olisi voinut olla vähemmän. Pääruuaksi mies nautti erinomaiset ribsit. Pojatkin tupsahtivat iltaa istumaan ravintolaan ja liityimme seuraan. Maailmaa parannettiin yli puolille öin.

Saaristomerellä on yllättävän vähän pyykkäys mahdollisuuksia. Turku, Nauvo ja Lootholma ovat oikeastaan ainoita missä me olemme törmänneet. Seuraavana päivänä aloitin aamun pyykkäyksellä.

Toista kertaa emme halunneet missata uusia saunoja, joten varasin meille yksityisvuoron. Pääsimme myös ennen saunaa kurkistamaan rakenteille olevaan kokoustilaan. Kokoustilat olivat aivan upeissa maisemissa. Toimisivat erinomaisesti esimerkiksi tiimin suunnittelupalaverissa. Ideat lentäisivät.

Uudet saunat olivat loistavat. Saimme myös vihdoin heitettyä talviturkin pois.

Illalla jälleen ravintolaan. Minulle talon burgeri ja miehelle porsaanleike. Molemmat maukkaita. Harmi oli, ettei mies ehtinyt maistamaan paikan curry ankkaa. Oli ollut liian suosittu annos.

Aamusella vielä septin tyhjennys ja Dieselin täydennys.

Suosittelemme.

Saaristohotelli Vaihela (Velkuanmaa)

Matkalla Velkuanmaalle ohitimme Merimaskun. Olen aikaisemmin kommentoinut parkkeerausongelmiamme ko. satamassa. Näyttivät saaneen asian kuntoon ja paikka merkinnät selviksi. Kiitos siitä.

Vaihelassa vuokrasimme rannan tynnyrisaunan. Sauna oli yllättävän miellyttävä kokemus. Pehmeät ja kosteat löylyt. Suihkussa hyvät paineet. Hieman yksityisyyttä olisin kaivannut pukeutumistiloihin.

Päivällinen nautittiin saaristohotelli Vaihelan terassiravintolassa. Ruokalista alkupalojen osalta oli pettymys. Listalla oli saatavilla ainoastaan sillitartar ja vuohenjuustoleipä, kaikki muu oli loppu. Molemmat tarjolla olevat olivat ruokalajeja, joista joko pitää tai ei. Mies jätti väliin ja keskittyi ateriaan sisältyneeseen salaattipöytään. Salaattipöytä koostui yhdestä vetisestä kaalisalaatista. Aikamoinen riman alitus. Minä nautin alkuun vuohenjuustoleivän. Leipä oli oikein mainio palanen. Pääruuaksi minulle maistui kahvimarinoitu lammas ja miehelle pippuripihvi. Lammas oli maineensa veroinen ja voin lämpimästi suositella.

Paikka oli romanttisen kaunis. Kävely peltojen läpi auringonlaskiessa oli upea hetki.

Parainen

Paraisissa oli isohko suojainen satama. Harmi, ettei veneitä juurikaan ollut. Sataman läheisyydessä on ruokakauppa ja ravintoloita pari kappaletta. Palveluita olisi siis ollut tarjolla. Satama kaipaisi jotain pientä piristystä.

Paraisten satamarakennukset ovat varmaan rakennettu joskus 80-luvulla (korjatkaa jos olen väärässä). Vanhat tilat eivät kuitenkaan tarkoita epäsiisteyttä. Suihkuhuone oli viimeisen päälle siisti ja erittäin miellyttävä kokemus. Saunaa emme tällä kertaa testanneet.

Kylä vaikutti varsin hiljaiselta arkipäivänä ja satama kaipaisi laittoa. Voisimme tulla uudestaankin.

Söpöinen ruukkikylä Mathildedal

Mathildan Marina on veneseuramme ystävyyssatama. Poikkesimme perinteisiltä reiteiltämme ja kävimme katsastamassa paikan.

Yövyimme heti kärkeen kaksi yötä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa sadetta. Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen sataman ravintolassa. Molemmat valitsimme listalta lammasvartaat kvinoapedillä, paistettujen kasvisten kera. Oikein miellyttävä annos. Kvinoa antoi mukavaa raikkautta ja kevyttä annokseen

Tiistai aamupäivän pitelimme sadetta kabiinissa viltin alla lukien. Iltapäivällä sateen loputtu tutustuimme ruukin historiaan kylämuseossa ja shoppailimme kylän putiikeissa. Rantapuodista tarttui mukaan matkaan vasenkätisten lasta, pyykkietikkaa ja Second Chancen mekko sekä PetriS Chocolaten suklaata.

Mathildedalin kesäteatterissa meni Tankki täyteen- maallamuuttajat. Olihan näytelmä käytävä katsomassa, kun taivaskin illaksi selkisi. Näytelmä oli toteutettu täysin Neil Hardwickin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tamperelaista hieman häiritsi, ettei varsinais-suomalaisilta näyttelijöiltä Tampereen murre luontevasti sujunut. Samaten näyttelijä matkivat liikaa alkuperäisiä hahmoja. Parempi olisi ollut rohkeasti tehdä oma näyttelijäsuoritus vaikka Turun murteella. Kaiken kaikkiaan suositeltavan viihdyttää kesäteatteria.

Teatterin jälkeen illallinen Ruukin Krouvissa. Miehelle alkuun jokirapupannu ja minulle mansikka-halloumisalaatti. Jokirapupannu aiheutti annos kateellisuutta maakravussa. Mansikka-halloumisalaatti voi nimensä mukaisesti koostua vain halloumista, mansikoista ja salaatista. Nyt annokseen oli aivan turhaan lisätty tomaattia ja kurkkua. Halloumia oli annoksessa todella niukasti. Lisäksi alkuruokani salaatti pohjaa (salaatti-tomaatti-kurkku) oli pääruoissamme käytetty lisukkeena.

Pääruuaksi maakravulle lehtipihvi ja miehelle konjakkihärkä. Molemmat olivat perusvarmat valinnat. Annoskoko oli reilu ja härkä valmistettu hyvälaatuisesta ulkofileestä. Jälkiruuaksi jaoimme mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. Loistava jälkkäri. Saimme maahamme täyteen.

Kokeilimme molempina aamuina myös sataman aamiaisen. Hinta oli 12 euroa henkilöltä. Perus buffetti, johon olimme oikein tyytyväisiä. Laituri joogaa oli tarjolla keskiviikko aamuna. Oli yllättävän suosittua. Jätimme väliin.

Mathildedal on söpö ruukkikylä, jossa vanhaa on säilytetty kunnioituksella, vaikka tilat ovat saaneet uusia toimintoja. Tulemme varmasti toistekin. Muuten, jos satama yrittäjyys kiinnostaa, niin Mathildan Marina olisi myytävänä 3,9 miljoonan hintaan.