Jurmo

Vihdoinkin Ahvenanmaalla, Jurmossa! Olen unelmoinut Ahvenanmaasta aina siitä lähtien, kun ostimme veneen. Tiedän, outoa, mutta en ole koskaan aikaisemmin käynyt Ahvenanmaalla. Tänä kesänä meidän piti, mutta jalkapaketti viivästytti lähtöä. Suunnitelmia oli pakko muuttaa. Jurmostakin on vielä noin neljän tunnin matka Maarianhaminaan, mutta jo sentään Suomen aluevesien ulkopuolella.

Jurmo oli vanha kalastajakylä. Erittäin suosittu sellainen. Tulimme noin neljän aikaan rantaan ja käytännössä vain yksi paikka oli vapaana. Illan aikana vielä soviteltiin viisi venettä laituriin.

Päivällinen kahvila-ravintola Kvarnenissa. Minulle pyttipannu ja miehelle fish & sips. Mies oli tällä kertaa annoskateellinen, huolimatta omasta maukkaasti ruuastaan. Jälkkäriksi Ahvenanmaan pannukakkua. Ateriat olivat perinteisiä, mutta hyviä. Pannukakku oli erilainen kuin Suomessa tehtävä, mutta maukas ja täyttävä. Ravintolan yhteydessä oli pieni kauppa, jossa täydensimme varastojamme.

Bastu oli meille varattuna. Miehen mukaan saunan ja bastun ero on, että bastussa varpaat eivät lämpene. Näin oli nytkin. Pesulla tuli käytyä.

Kaunis paikka ja tulisin koska vain uudestaan.

Lootholma

Lootholma on erinomainen huoltosatama. Paikka on kaunis, suojainen satama, maukasta ruokaa, mukava palvelu, aktiviteetteja, pyykin- ja astianpesukoneet, kauppa ja Alko, septi ja puhdas vesi. Olimme siis suosiolla Lootholmassa kaksi yötä suorittamassa veneen täydennystä. Ensimmäisenä päivänä ajelimme kylälle (vajaa 2 kilometriä) kauppaan ja Alkoon. Saimme täydennettyä veneen ruoka- ja viinivarastot.

Nautiskelimme kesäisiä Apperol Spritzejä terassilla, kun paikalle pölähtivä työkaverimme Jouni ja Kari. Heidän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Tulivat tutustumaan Balooseenkin.

Poikien kanssa rupatellessa aika riensi. Missasimme Lootholman upouudet rantasaunat, joten jouduimme tyytymään vanhoihin sataman saunoihin.

Saunan jälkeen päivälliselle ravintolaan. Mies otti alkupalaksi lohikeiton ja minä pääruuaksi. Perusvarmaa tuotetta. Porkkanoita olisi voinut olla vähemmän. Pääruuaksi mies nautti erinomaiset ribsit. Pojatkin tupsahtivat iltaa istumaan ravintolaan ja liityimme seuraan. Maailmaa parannettiin yli puolille öin.

Saaristomerellä on yllättävän vähän pyykkäys mahdollisuuksia. Turku, Nauvo ja Lootholma ovat oikeastaan ainoita missä me olemme törmänneet. Seuraavana päivänä aloitin aamun pyykkäyksellä.

Toista kertaa emme halunneet missata uusia saunoja, joten varasin meille yksityisvuoron. Pääsimme myös ennen saunaa kurkistamaan rakenteille olevaan kokoustilaan. Kokoustilat olivat aivan upeissa maisemissa. Toimisivat erinomaisesti esimerkiksi tiimin suunnittelupalaverissa. Ideat lentäisivät.

Uudet saunat olivat loistavat. Saimme myös vihdoin heitettyä talviturkin pois.

Illalla jälleen ravintolaan. Minulle talon burgeri ja miehelle porsaanleike. Molemmat maukkaita. Harmi oli, ettei mies ehtinyt maistamaan paikan curry ankkaa. Oli ollut liian suosittu annos.

Aamusella vielä septin tyhjennys ja Dieselin täydennys.

Suosittelemme.

Saaristohotelli Vaihela (Velkuanmaa)

Matkalla Velkuanmaalle ohitimme Merimaskun. Olen aikaisemmin kommentoinut parkkeerausongelmiamme ko. satamassa. Näyttivät saaneen asian kuntoon ja paikka merkinnät selviksi. Kiitos siitä.

Vaihelassa vuokrasimme rannan tynnyrisaunan. Sauna oli yllättävän miellyttävä kokemus. Pehmeät ja kosteat löylyt. Suihkussa hyvät paineet. Hieman yksityisyyttä olisin kaivannut pukeutumistiloihin.

Päivällinen nautittiin saaristohotelli Vaihelan terassiravintolassa. Ruokalista alkupalojen osalta oli pettymys. Listalla oli saatavilla ainoastaan sillitartar ja vuohenjuustoleipä, kaikki muu oli loppu. Molemmat tarjolla olevat olivat ruokalajeja, joista joko pitää tai ei. Mies jätti väliin ja keskittyi ateriaan sisältyneeseen salaattipöytään. Salaattipöytä koostui yhdestä vetisestä kaalisalaatista. Aikamoinen riman alitus. Minä nautin alkuun vuohenjuustoleivän. Leipä oli oikein mainio palanen. Pääruuaksi minulle maistui kahvimarinoitu lammas ja miehelle pippuripihvi. Lammas oli maineensa veroinen ja voin lämpimästi suositella.

Paikka oli romanttisen kaunis. Kävely peltojen läpi auringonlaskiessa oli upea hetki.

Surullinen Rödjan

Rödjan on vanha kalastajatila upealla paikalla suojaisassa lahdelmassa. Paikassa on todella paljon potentiaalia ja mennyttä loistetta. Valitettavasti saunat olivat palaneet ja paikat päässeet repsahtamaan. Surullista.

Saaressa oli kalastaja myymässä savukalaa. Muuten saari toimi itsepalvelu periaatteella. Satamamaksu 10 euroa pudotettiin saarella olevaan postilaatikkoon. Luontotuvassa oli myös pienimuotoinen kioski (karkkia ja sipsejä).

Lampaat laidunsivat aitauksessa ja luontopolku lähti aivan sataman nurkkaukselta.

Toivottavasti Metsähallitus laittaa paikan ensi kesäksi kuntoon.

Gölisnäs

Porkkalanselän ylitys sujui aamusella rauhallisissa tunnelmissa. Olimme valinneet seuraavaksi etapiksi paljon kehutun Gölisnäsin. Paikka on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama ulkoilualue, jota operoi Hyvinkään Pursiseura.

Satama on kauniissa ja suojaisassa merenlahdessa. Kannattaa mennä ajoissa. Illan aikaan useampikin vene joutui jatkamaan matkaansa. Laiturimaksu on vapaaehtoinen, mutta sähköt maksavat 3 euroa vuorokausi.

Gölisnäsiin pääsee myös autolla ja saaressa on vuokrattavissa mökkejä.

Vuokrasimme pikkusaunan käyttöömme tunniksi 15 eurolla. Pikkusauna oli upealla paikalla aivan rannassa. Vielä en uskaltautunut talviturkkia heittämään pois. Pikkusauna on soveltuva pariskunnalle, isommalle porukalla vuokraisin mieluummin ison saunan.

Illalla mies kokkasi perinteisen veneateriamme fajitakset. Kätevä valmistaa pienessä keittiössä.

Gölisnäs teki meihin vaikutuksen ja ihastuimme paikkaan. Varmasti tulemme uudelleen.

Hyvää juhannusta!

Alustava suunnitelma oli tehdä kauden avaus seuran saareen juhannuksena. Kohtalo puuttui peliin ja ihan vielä ei maakravulla ole asiaa veneeseen. Juhannus vietetään siis turvallisesti maankamaralla omalla parvekkeella.

Kaupunkijuhannuksissa on oma viehätyksensä. Täysin hiljainen kaupunki on omalla laillaan kaunis. Illalla laitetaan kynttilät palaamaan parvekkeelle. Mies grillaa ruokaa ja juhannus saunaankin pääsee. Istutaan ja nautiskellaan.

Hyvää juhannusta!

Nauvo

Nauvon venepojat eivät olleet enää elokuussa keskellä viikkoa hommissa. Harmi. On mukava tulla satamaan iloisten nuorten miesten (tytötkin kävisivät) vastaanottamana. Ohjaavat vapaalle paikallekin. Löysimme kolon oma-aloitteisesti. Nauvossa on ns. ritsakiinnitys. Kyseinen kiinnitys on vähintääkin omituinen. Veneen perästä pyöräytetään köydet laiturin diabolon kautta kiinni veneeseen. Ei aivan toimivaa Baloon kokoisen ja painoisen veneen kanssa. Paikalla pysyi.

Hellemittari kipusi päivä päivältä ylöspäin. Hamampyyhkeet viriteltiin aurinkokatokseksi. Mies on joskus naureskellut muiden veneiden bimineille. Ei naureskellut näillä helteillä.

Saunassa sai jälleen olla rauhassa. Shoppailut Nauvon satamakojuissa. Löytyi Henri Lloydin kesämekko (reissun kolmas) Satamapuoti N:stä ja veneen köysi (reissun toinen) Café Kapteenskasta. Tarvitsimme uuden välipituisen, noin 15 metrisen, takaköyden. Olin käyttänyt, miehen mutinoista huolimatta, vanhaa skuuttiköyttä. Vanha 30 metrinen on useimmiten liian pitkä ja hankala käsiteltävä. Kapteenska myi saksalaisten valmistaman Nordic-köyden. Jäi epäselväksi miksi köyden malli on Nordic.

Illallinen L’Escale ravintolassa. Miehelle alkupalaksi rantautumislankku ja pääruuaksi Flank steak. Minulle etanat ja karitsaa. Jälkkärit jätskikojulla rannassa. Maistuvaa.

Ei niin rauhaisa ilta veneellä. Nauvo on eläväinen satama loppukesästäkin.

Helsingholmen

Kasnäsista jatkoimme lyhyehkön päivämatkan Helsingholmeniin. Paikka oli meille uusi tuttavuus.

Kylä oli viehko. Muutama punamultainen kalastajatalo. Uudempi laituri oli tuulten puolella. Vanha laituri oli täpö täysi uuden loistaessa tyhjyyttä.

Helsingholmenissa ei ole ravintolaa. Meillä pystyy aivan hyvin kokkaamaan veneessä. Helteillä ei oikein energia riitä. Mies kokkasi päivällisen, syötiin kannella.

Helsingholmenin saunassa oli lempeät löylyt. Maisemat olivat upeat. Pulahdimme meressä pari kertaa. Sauna ei ollut hinnalla pilattu. Suosittelen!

Illalle oli luvattu kuunpimennys. Olin valmiudessa kameran kanssa väijymässä. Ei ollut pimennystä ei. Koko reissun ainoa pilvikerros nousi illansuussa taivaanrantaan.

Aamusella tuuli jatkui voimakkaana. Odottelimme aivan rauhassa laiturin tyhjentymistä. Yhdellä sun toisella oli ongelmia lähdössä voimakkaan sivuaallokon kanssa. Lähtiessä Maakrapu järjesteli köysiä kannella. Aallokko katseli läpimäräksi. Hellekeleillä ei haitannut.

Kasnäs

Kasnäsissa poikkeamme joka kesä. Paikkaa ei voi viihtyisäksi kutsua. Palvelut ovat erinomaiset.

Tällä kertaa jätimme kylpylän väliin ja suuntasimme beachille. Helle oli jatkunut koko reissun ajan. Oli aika heittää talviturkit pois. Yleensä minut pitää väkisin pakottaa kerran kesässä mereen pulahtamaan, ei tänä kesänä.

Uimasta menimme suoraan saunaan pesulle. Kasnäs saa kunniamaininnan kesän viileimmästä pukuhuoneesta. Ihanaa, kun jälkihiki ei pukannut päälle. Pesun jälkeen oli oikeasti virkistäytynyt olo.

Iltapalalle ravintola Kasnäsiin. Katkaravut avokadosalaatilla olivat raikkaat alkupalat. Pääruuaksi minulle siika ja miehelle saaristolaislautanen. Maittavaa.

Ilta veneellä kauniissa kuutamossa.

Seili

Turun jälkeen teimme uuden yrityksen Seiliin. Onni suosi, laiturissa oli hyvin tilaa. Seilin laiturijärjestelyt ovat hämmentäviä. Paikassa on kolme eri laituria ja kaikissa on eri säännöt parkkeeraamiselle. Lisäksi merikortin vierasvenesataman merkki ohjaa aivan väärälle puolen saarta postilaituriin. Asemalaituri on tarkoitettu yöpyjillä. Me ilmeisesti olimme pienen hakemisen jälkeen oikeassa laiturissa.

Seilin historia lienee jokaiselle jo tuttu. Sen verran monta dokumenttia televisio on paikasta viime aikoina lähettänyt. Lyhyesti lainattuna saaren webbisivuilta:

Seilin pitkää historiaa leimaavat vuodet spitaalisten ja mielisairaiden hoitopaikkana. 1600- ja 1700-luvuilla saarelle sijoitetut sairaat elivät eristyksestä muusta maailmasta eikä toivoa saarelta poistumisesta ollut sinne astumisen jälkeen. Sairaiden kohtaloista muistuttavat edelleen puuristit kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla. 1900-luvulla mielisairaala lakkautettiin ja tilat siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. Saarella tehdään edelleen aktiivista tutkimusta keskittyen Saaristomeren ja Itämeren alueen monitieteelliseen tutkimukseen, keskiössä meriympäristön tilan pitkäaikaisseuranta.


Seilin yleinen saunavuoro on naisille kello 16-18 ja miehille kello 18-20 Rantasaunassa. Saimme vuoroillamme koko saunan käyttöömme. Sauna on perinteinen puusauna suihkuilla varustettuna. Löyly oli miellyttävä. Talviturkit tuli heitettyä. Miehen sanoin ”paras reissusauna tähän mennessä”.


Suuntasin kirkolle aamupäivästä, miehen aamutoimien aikaan. Mies oli ilmoittanut jättävänsä kirkot väliin. Kirkkoon oli käteisellä maksettava 3,5 euron sisäänpääsymaksu. Kirkko oli pieni puukirkko. Nykyinen uusi kirkko on rakennettu vuonna 1733. Oikein sievä sisältä vaikkakin karu.


Kirkkopihalla on vuonna 1960 rakennettu kellotapuli ja puristi Seilissä kuolleiden spitaalisten muistolle. 


Mielenkiintoisinta oli tutustua kirkon hautausmaahan. Hautoja oli vuosisatojen takaa, mutta vielä 1970 luvun hautojakin löytyi. Pääsääntöisesti haudatut olivat naisia tai lapsia.


Mies liittyi seuraan kylällä ja nautimme kahvilassa kaffet ja jäätelöt. Kiertelimme kaunista saarta.