Venelehden blogivinkit

Venelehti on verkkosivujensa blogivinkeissä huomioinut Maakravun tarinat. Kaunis kiitos heille siitä! 

Mies uhkasi irtisanoa ko. lehden tilauksen luettuaan blogikuvauksen nettisivuilta. Oiotaan vuoden lopuksi, muodin mukaisesti, journalistisia vapauksia. Maakrapu on Tampereelta kotoisin, mutta on kyllä elämästään yli puolet jo asustanut Helsingissä. Mies on kauniista (miehen lisäys) Kymenlaaksosta. Tamperalaispariskunnasta siis tuskin voidaan puhua, vaikka sydämessäni edelleen tsemppaan Tamperelaista jääkiekkojoukkuetta. 

Hyvää Uutta Vuotta lukijoilleni!

Jälleen talviveneilyä

Talviveneilykausi on täysillä meneillään ja edellisessä postauksessa Baloo oli jo peitelty pressujen alle. Palataan hieman hetkessä taaksepäin Baloon talviteloille nostoon. 

Syksyllä haastetta toivat matalalla olleet vedet. Helsingissä veden korkeus oli parhaimmillaan tai pahimmillaan – 59 cm. Baloo on pullukka vene ja käytännössä nosturi voi nostaa sen vain yhdestä kohtaa suoraan talvisäilytystelineille. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy Baloolla ei ollut mitään asiaa nostopaikalle. Ammattilaisten mukaan itätuuli oli ongelman aiheuttaja. 


Auttelimme muiden nostoissa ja sovimme Karttusen kanssa yrittävämme Baloon nostoa  uudelleen viikon päästä. Jos silloinkin olisi vesi yhtä matalalla kuljetettaisiin Baloo kuorma-autolla Pajalahden satama-altaan toisesta päästä.

Seuraavana sunnuntai olimme jälleen kello seitsemän aamulla passissa satamassa. Vesitilanne ei ollut muuttunut miksikään, joten  Baloon moottorit käyntiin ja liikkeelle. 

Sydän sykkyrällä taas katselin ja tällä kertaa myös videoin Baloon matkan kohti  tuttua talvisäilytyspaikkaa. Normaali nostokin aiheuttaa tykytyksiä, saati sitten kun pikkuista roudataan ensin kuorma-autolla paikasta toiseen. Toivottavasti ei enää koskaan tämmöistä.

Jakobshamn (Ramsjö) ja vihdoinkin kotona

Hangosta suuntasimme kohti Jakobshamnia. Olimme kuulleet positiivisia kertomuksia paikasta, joten halusimme itse kokeilla. Paikka on hyvin lähellä Porkkalanselkää, joten siitä on hyvä valmius suunnata kotiin. Päivämatka on Pajalahteen pitkä, mutta neljän viikon reissun jälkeen halu omaan petiin oli kva.

Jakobshamnissa olimme iltapäivällä noin kuuden maissa. Laiturissa oli täyttä, mutta satamahenkilökunta tuli välittömästi vastaan ja näyttivät sopivan kolon. Saamakapteeni esitteli palvelut ja kertoi, että ravintolassa olisi mahdollisuus buffetruokailuun seitsemän aikaan. Menu vaikutti hyvältä, joten lunastin liput. Pikainen visiitti suihkussa elpymässä. Suihkutiloissa oli toivomisen varaa. Pieni koppi, jossa sekä suihkuteltiin että vaihdettiin vaatteet, kävi samalta saunasta.

Jakobshamissa on käytössä kausimaksu. Yhdellä satamaksulla (20€) saa yöpyä koko kauden. Hintaan sisältyy sähkö, mutta pistokkeita ei vältämättä riitä kaikille. Kaikesta huolimatta hinta on kohtuullinen ja paikka ok. Suosittelen.

Ehdimme seitsemäksi syömään (ilmoitettu aika). Meille oli varattu mukava ikkunapöytä. Aloittelimme viinilasillisilla ta no pullolla. Päivän matkan jälkeen oli jo kova nälkä, mutta ruokaa jouduimme odottamaan melkein tunnin verran. Beach Volley turnaus oli venynyt ylipitkäksi ja ruokailua oli pelaajien takia lykätty. Ymmärrettävää, mutta ikävää meille nälkäisille. 

Rauhallisesta illasta emme päässeet nauttimaan. Pallonpelaajat olivat turnauksen jälkeisissä juhlatunnelmissa, joka näkyi ja kuului. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava ilta.

Minulla oli tarkoitus aamulla herätä ajoissa, jotta olisimme pässeet tyynellä Porkkalanselän ylistykseen. Ilta kuitenkin verotti jaksamista. Pääsimmme liikkeelle vasta kymmenen maissa. Toki tuokin on meille aikaista. Porkkalanselkä ei antanut uneliaisuuttani anteeksi, vaan pisti parastaan keikutuksen määrällä mitattuna. Olin hetken ruorissa, miehen käydessä vaihtamassa sadevarusteita päälleen. Muutaman minuutin aikana tuuli ja allokko yltyivät niin rutkasti, etten enää uskaltanut ryhtyä kuskin vaihtoon. Nostimme purjeet tasaamaan menoa, muta silti keikutusta oli minulle riittämiin. Kärvistelin viimeisen tunnin selkää ylitettäessä läpimärkänä ruorissa (minullahan ei tietenkään ollut sadevehkeitä päällä). Mies kyllä yritti puhua järkeä vaihdon puolesta, pelko voitti. Ensi kerralla ylitys taas viideltä aamulla.  Pokkalanniemen suojiin päästyämme menin hyttiin lämmittelemään, kiitos webasto! Valkoinen pellavapaita ja farkut eivät olleet aivan paras purjehdusasuste.

Loppumatka meni kivuttomasti ja iltapäivällä oltiin vihdoin kotona. Hieno reissu! Merimaleja kertyi kaikkiaan 563,92M.

Hanko

Taalintehtaan actionista suuntasimme Hankoon. Hangossa on ”aivan pakko” käydä joka vuosi. Tänä vuonna vielä vähän enemmän, koska Hangossa oli meneillään perinteinen bridgeviikko. Matka sujui rauhallisissa tunnelmissa vettä ripotellen. Aiheutimme jälleen pahennusta kanssaveneilijöissä nostamalla kuomun ylös. En vain pysty ymmärtämään miksi pitäisi itsensä ehdoin tahdoin kastella. Kyllä meiltäkin goretexsit löytyy, mutta kuivempana nyt vain on mukavampaa. 

Hangon lähestyessä liityimme Hankoon suuntaavaan regattaan. Heinäkuu veteli viimeisiään, joten porukka oli palaamassa kotiinpäin. Hangossa oli onneksi reilusti tilaa. Illalla suuntasimme kaupungille syömään. Kaupunki oli hiljainen ja terasseilla oli sateen jälkeen paljon tilaa. Lähinnä heppatyttöjä oli liikenteessä.

Seuraavana päivänä Voimakasiinilla oli bridgekisat, joten heti aamusta fillari alle. Mies sai vapaapäivän. Päivä tosin oli mennyt kokonaisuudessaan veneen kunnostuspuuhissa. Pelasin kaksi kisaa, joten palasin veneelle vasta iltasella. Jätetään kisatulokset unholaan. Illalla jälleen ulkoruokintaan.

Lauantai aamuna myöhäinen ylösnousu. Lähtiessä veneen tankkaus ja pilssin tyhjennys.