Kategoria: 2016

Venelehden blogivinkit

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Venelehti on verkkosivujensa blogivinkeissä huomioinut Maakravun tarinat. Kaunis kiitos heille siitä! 

Mies uhkasi irtisanoa ko. lehden tilauksen luettuaan blogikuvauksen nettisivuilta. Oiotaan vuoden lopuksi, muodin mukaisesti, journalistisia vapauksia. Maakrapu on Tampereelta kotoisin, mutta on kyllä elämästään yli puolet jo asustanut Helsingissä. Mies on kauniista (miehen lisäys) Kymenlaaksosta. Tamperalaispariskunnasta siis tuskin voidaan puhua, vaikka sydämessäni edelleen tsemppaan Tamperelaista jääkiekkojoukkuetta. 

Hyvää Uutta Vuotta lukijoilleni!

Jälleen talviveneilyä

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20164 kommenttia

Talviveneilykausi on täysillä meneillään ja edellisessä postauksessa Baloo oli jo peitelty pressujen alle. Palataan hieman hetkessä taaksepäin Baloon talviteloille nostoon. 

Syksyllä haastetta toivat matalalla olleet vedet. Helsingissä veden korkeus oli parhaimmillaan tai pahimmillaan – 59 cm. Baloo on pullukka vene ja käytännössä nosturi voi nostaa sen vain yhdestä kohtaa suoraan talvisäilytystelineille. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy Baloolla ei ollut mitään asiaa nostopaikalle. Ammattilaisten mukaan itätuuli oli ongelman aiheuttaja. 


Auttelimme muiden nostoissa ja sovimme Karttusen kanssa yrittävämme Baloon nostoa  uudelleen viikon päästä. Jos silloinkin olisi vesi yhtä matalalla kuljetettaisiin Baloo kuorma-autolla Pajalahden satama-altaan toisesta päästä.

Seuraavana sunnuntai olimme jälleen kello seitsemän aamulla passissa satamassa. Vesitilanne ei ollut muuttunut miksikään, joten  Baloon moottorit käyntiin ja liikkeelle. 

Sydän sykkyrällä taas katselin ja tällä kertaa myös videoin Baloon matkan kohti  tuttua talvisäilytyspaikkaa. Normaali nostokin aiheuttaa tykytyksiä, saati sitten kun pikkuista roudataan ensin kuorma-autolla paikasta toiseen. Toivottavasti ei enää koskaan tämmöistä.

​

Jakobshamn (Ramsjö) ja vihdoinkin kotona

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20161 kommentti

Hangosta suuntasimme kohti Jakobshamnia. Olimme kuulleet positiivisia kertomuksia paikasta, joten halusimme itse kokeilla. Paikka on hyvin lähellä Porkkalanselkää, joten siitä on hyvä valmius suunnata kotiin. Päivämatka on Pajalahteen pitkä, mutta neljän viikon reissun jälkeen halu omaan petiin oli kva.

Jakobshamnissa olimme iltapäivällä noin kuuden maissa. Laiturissa oli täyttä, mutta satamahenkilökunta tuli välittömästi vastaan ja näyttivät sopivan kolon. Saamakapteeni esitteli palvelut ja kertoi, että ravintolassa olisi mahdollisuus buffetruokailuun seitsemän aikaan. Menu vaikutti hyvältä, joten lunastin liput. Pikainen visiitti suihkussa elpymässä. Suihkutiloissa oli toivomisen varaa. Pieni koppi, jossa sekä suihkuteltiin että vaihdettiin vaatteet, kävi samalta saunasta.

Jakobshamissa on käytössä kausimaksu. Yhdellä satamaksulla (20€) saa yöpyä koko kauden. Hintaan sisältyy sähkö, mutta pistokkeita ei vältämättä riitä kaikille. Kaikesta huolimatta hinta on kohtuullinen ja paikka ok. Suosittelen.

Ehdimme seitsemäksi syömään (ilmoitettu aika). Meille oli varattu mukava ikkunapöytä. Aloittelimme viinilasillisilla ta no pullolla. Päivän matkan jälkeen oli jo kova nälkä, mutta ruokaa jouduimme odottamaan melkein tunnin verran. Beach Volley turnaus oli venynyt ylipitkäksi ja ruokailua oli pelaajien takia lykätty. Ymmärrettävää, mutta ikävää meille nälkäisille. 

Rauhallisesta illasta emme päässeet nauttimaan. Pallonpelaajat olivat turnauksen jälkeisissä juhlatunnelmissa, joka näkyi ja kuului. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava ilta.

Minulla oli tarkoitus aamulla herätä ajoissa, jotta olisimme pässeet tyynellä Porkkalanselän ylistykseen. Ilta kuitenkin verotti jaksamista. Pääsimmme liikkeelle vasta kymmenen maissa. Toki tuokin on meille aikaista. Porkkalanselkä ei antanut uneliaisuuttani anteeksi, vaan pisti parastaan keikutuksen määrällä mitattuna. Olin hetken ruorissa, miehen käydessä vaihtamassa sadevarusteita päälleen. Muutaman minuutin aikana tuuli ja allokko yltyivät niin rutkasti, etten enää uskaltanut ryhtyä kuskin vaihtoon. Nostimme purjeet tasaamaan menoa, muta silti keikutusta oli minulle riittämiin. Kärvistelin viimeisen tunnin selkää ylitettäessä läpimärkänä ruorissa (minullahan ei tietenkään ollut sadevehkeitä päällä). Mies kyllä yritti puhua järkeä vaihdon puolesta, pelko voitti. Ensi kerralla ylitys taas viideltä aamulla.  Pokkalanniemen suojiin päästyämme menin hyttiin lämmittelemään, kiitos webasto! Valkoinen pellavapaita ja farkut eivät olleet aivan paras purjehdusasuste.

Loppumatka meni kivuttomasti ja iltapäivällä oltiin vihdoin kotona. Hieno reissu! Merimaleja kertyi kaikkiaan 563,92M.

Hanko

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Taalintehtaan actionista suuntasimme Hankoon. Hangossa on ”aivan pakko” käydä joka vuosi. Tänä vuonna vielä vähän enemmän, koska Hangossa oli meneillään perinteinen bridgeviikko. Matka sujui rauhallisissa tunnelmissa vettä ripotellen. Aiheutimme jälleen pahennusta kanssaveneilijöissä nostamalla kuomun ylös. En vain pysty ymmärtämään miksi pitäisi itsensä ehdoin tahdoin kastella. Kyllä meiltäkin goretexsit löytyy, mutta kuivempana nyt vain on mukavampaa. 

Hangon lähestyessä liityimme Hankoon suuntaavaan regattaan. Heinäkuu veteli viimeisiään, joten porukka oli palaamassa kotiinpäin. Hangossa oli onneksi reilusti tilaa. Illalla suuntasimme kaupungille syömään. Kaupunki oli hiljainen ja terasseilla oli sateen jälkeen paljon tilaa. Lähinnä heppatyttöjä oli liikenteessä.

Seuraavana päivänä Voimakasiinilla oli bridgekisat, joten heti aamusta fillari alle. Mies sai vapaapäivän. Päivä tosin oli mennyt kokonaisuudessaan veneen kunnostuspuuhissa. Pelasin kaksi kisaa, joten palasin veneelle vasta iltasella. Jätetään kisatulokset unholaan. Illalla jälleen ulkoruokintaan.

Lauantai aamuna myöhäinen ylösnousu. Lähtiessä veneen tankkaus ja pilssin tyhjennys.

Taalintehtaalla tapahtuu

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Päädyimme vierailemaan Taalintehtaalla. Olin kuullut huhuja paikan suosiosta, joten varasin jälleen ennakkoon paikan satamapaikka.comista. Varaus osoittautui kullan arvoiseksi saapuessamme. Ainoat vapaana olevat paikat olivat satamapaikka.comilla, jotka tosin nekin oli kaikki varattuja.

Meillä oli runsaasti päivää jäljellä, joten lähdimme fillareilla tutustumaan nähtävyyksiin. Siihen ei kauheasti aikaa kulunut. Vartissa olimme fillaroineet kylän ympäri. Ehkä olisimme jopa jaksaneet kävelläkin. Kamera ei tullut mukaan kierrokselle ruukit jäivät siis kuvaamatta.

Minigolf kisan jälkeen (kirjoittaja tietenkin voitti) pähkimme, miten loppupäivän käyttäisimme. Olimme päättäneet mennä syömään saunan jälkeen. Saunaankin oli kolme tuntia aikaa. Eikun takaisin veneelle, ideana löhötä kannella. Päivä oli erinomainen auringonottoon.

Veneelle päräytettyämme oli iso moottorivene rantautumassa viimeiseen vapaaseen paikkaan. Sivutuulessa vene ajautui poijumme päälle. Seuraavaksi seurauksena oli kiinnitysliinamme sotkeutuminen moottoriveneen potkuriin. Kuulostaako jo tutulta tarinalta? Jos ei, lue täältä.

Poijumme paikalla oli yhtäkkiä moottorivene. Vapaa-ajan ongelmat katosivat saman tien. Moottoriveneen irtoituksessa kului rattoisasti loppuilta. Ensin moottoriveneen kippari yritti irroittaa itse liinaamme. Neuvoja sateli kanssaveneilijöiltä runsaasti. Lopputulos oli arvattavissa ja eikun meripelastus paikalle. Meripelastus sai liinan osittain irrotettua. Valitettavasti heillä ei ollut sukellusvälineitä mukana, joten homma jäi kesken. Moottoriveneen kippari soitti paikalle laitesukeltajan, joka irroitti liinan noin minuutissa. Jännitys oli käynyt jo mahan päälle, että kipaisin hakemassa meille pizzat laitesukeltajaa odotellessa. Veneet uudelleen kiinnitykseen ja saunaan. 

Loppuilta rennosti. Kiitokset moottoriveneen kipparille viinipullosta! 

Taalintehtaasta jäi kaikesta actionista huolimatta hyvät fiilikset! Varmasti tulemme uudelleenkin.

Jermo

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Olimme olleet reissussa jo lähes kolme viikkoa ja Turusta alkoikin kotimatka. Kotiinpaluun lähestyessä päivämatkat pitenevät ja molemmat laskevat öitä siihen, kun oma peti ja suihku odottavat.

Jermon Paraisten Portti valikoitui kohteeksi sopivan päivämatkan ja sopivan (väylällä) sijainnin takia. Varasin vielä ennakkoon satamapaikka.comista paikan. Jermossa ennakkoon varatut paikat olivat merkitty nimikylteillä. Valitettavasti kyltit olivat niin pienet, ettei niitä pystynyt veneestä lukemaan edes kiikareilla. Palvelu oli joustavaa ajoimme veneen tyhjään parkkiin ja nimikyltti siirtyi sujuvasti mukana. Jermossa oli vastaanottaja paikalla, mikä on aina mukavaa. Paljon vähemmän sähläystä, kun heti kuulee missä mikin paikka on ja mihin maksetaan. Niin ja erityisesti ne vessakoodit on kiva kuulla heti. Satama tuli iltaa myöten aivan täyteen. Tosin aivan reunimmaisille paikoille ei isoilla veneellä voi parkittaa. 

Jermossa satama oli jyrkässä rinteessä. Satama oli laudoitettu kokonaisuudessaan, mikä helpotti kulkemista. Oli oikein miellyttävää päästä siistein jaloin kulkemaan joka paikkaan.  Ilta meni perinteisesti Jermon ravintolan antimista nauttien ja taisi yksi valkoviinipullokin tulla tyhjennetyksi.

Turku

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Turkuun saapuminen tapahtuu upeissa maisemissa Ruissalon ja Hirvensalon välissä. On upeaa lipua Aurajokea hiljalleen eteenpäin ohittaen Turun linna, Suomen Joutsen ja muut rannan isot alukset sekä asuinalueeksi muutettu Wärtsilän entinen telakka-alue.


Vierasvenesatama on hyvällä paikalla Förin vieressä ennen Aurajokea ylittäviä siltoja. Palvelu on satamassa hyvää ja hinnat kohtuulliset. Ensi kesäksi on suunnitteilla rannan satamatoimiston uusiminen. Kivaa olisi, jos vessat tulisivat lähemmäksi rantaa. Sinänsä nykyisetkin sosiaalitilat ovat hyvät ja tilavat, mutta hieman kaukana kadun toisella puolen olevan talon takapihalla.


Etukäteen olimme saaneet suosituksia turkulaisilta ystäviltämme Tintån häränlihavartaista. Testiryhmä kehiin ja kohti ravintolaa. Suositukset olivat tulleet naispuolisista ystäviltämme, jotka eivät ole profiloituneet lihansyöjinä. Mies oli epäileväinen suositusten suhteen. Ravintola oli kesäiltana aivan täynnä, mutta meille kävi tuuri ja terassilta vapautui pöytä. Lihavartaat olivat suositusten veroiset, maukkaat ja runsaat. Kiitos Suvi ja Ilona! 


Ilta vietettiin kannella nautiskellen. Mies iltaviskillä ja minä punaviinillä. 

Aamulla nautin aamiaiskahvit satamakonttorilla ja kirmasin ostoksille miehen heräillessä. Ocean Spirit on must juttu, joka kerta Turussa käydessä. Tällä kertaa tarttui mukaan bleiseri ja muutamia pikkutavaroita. Aivan ihana veneilykauppa!  Seuraavana stoppina oli iTapsa. Puhelimeni oli ottanut jostakin osumaan Hangon läntisellä selällä ja näyttö oli hajonnut. ITapsa hoiti tunnissa uuden näytön sopuhintaan. Wiklundilla poikkesin puhelinta odotellessa. Sesongin vaihto oli meneillään ja hyllyt olivat tyhjiä. Löytöjä ei tehty. Mies oli heräillyt, joten bongasimme toisemme kaupungilla ja jatkoimme kevyttä shoppausta.


Vanhempani pölähtivät yllätysvierailulle veneelle. Olivat lähteneet ajelemaan saariston rengastietä. Kävimme porukalla lounaalla ja saattelimme porukat majoitusvinkkien kera reissun päälle. 

Lounaan jälkeen nousimme Jokke Jokijunaan. Tykkäämme ajella pikkuisilla kaupunkijunilla. Turun nähtävyydet, muun muassa kylän paras pokestoppi, tuli nähtyä. 

Piipahdin vielä Rajala Pro Shopissa korjauttamassa kameran linssin suojusta. Elektroniikka on tällä reissulla ollut kovilla. Mies poikkesi Clas Ohlsonilla hankkimassa muutamaa välttämätöntä työkalua. Miten kaikki työkalut voivat olla välttämättömiä?


Illalla nousimme Jakke Jokilautan kyytiin. Rannalta katsottuna lautta ei ole kaunis ilmestys, mutta kaljajelluntaan oikein oiva vehje. Oli kiva katsella Turun jokirantaa myös joelta päin.

Aamulla tai no aamupäivällä veneellämme poikkesi ystävämme Timo. Nautimme aamukaffit porukalla kuulumisia vaihdellen. Oli tullut aika vapauttaa venepaikkaa seuraaville kävijöille.

Merimasku – Porhonranta – Naantali

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20161 kommentti

Olimme varanneet Turun vierasvenesatamaan satamapaikka.comista pariksi seuraavaksi päiväksi venepaikan. Yksi yö olisi kuitenkin välissä vietettävä muualla. Merikarttaa tutkailemalla löysin Lootholman ja Turun puolesta välistä sopivasti väylän varrelta Merimaskun. Merimaskun ravintola rantamakasiini oli kovasti kehuttu, joten mieskin innostui paikasta.

Merimaskun laituri merkinnät olivat todella sekavat. Paikkoja oli ilmeisesti vapaana, mutta epämääräisen haalistuneet varattu kyltit estivät parkkeeraamisen. Muutama vene oli parkkeerattu kyseenalaisesti, blokkasivat samalla pari viereistä venepaikkaa käyttökelvottomiksi. Me emme onnistuneet selvittämään paikan sekasotkua, joten aikamme pyörittyä päätimme jatkaa matkaa. Ravintola menetti samalla asiakkaat.

Porhonranta oli hieman edempänä saman väylän varrella, joten sinne seuraavaksi. Jos Merimaskun laiturimerkit olivat hämääviä, niin Porhonrannassa niitä ei ollut ollenkaan. Laitoimme veneen väliaikaiseen parkkiin. Soitto hotellin respaan, muita yhteystietoja netistä ei löytynyt. C-laituri oli kuulemma varattu vieraille. Mitenkään asiaa ei ollut kerrottu laiturilla. Laiturin tuntomerkkikeskustelun jälkeen, totesimme päätyneemme vahingossa oikeaan paikkaan. Selvittelin samalla mihin voin maksaa satamamaksut ja missä on paikan ravintola. ”Satamakonttori” ja ravintola ovat kylpylähotellissa kahdeksan sadan metrin päässä rannasta mäen päällä. Minkäänlaisia opasteita ei luonnollisestikaan paikkaan ollut. Respan antamat ohjeet olivat ympäripyöreät. Aikani pähkittyäni ja manattuani, mikä mahdollisista kolmesta mäen päälle vievästä tiestä olisi oikea, päädyin katsastamaan merikorttia vielä kertaalleen.

Naantali oli lähistöllä noin tunnin matkan päässä. Tokikin aivan väärään suuntaan. Satamapaikka.comissa oli illaksi vielä pari paikkaa vapaana. Varaus vetämään ja Porhonranta jäi taakse.

Naantali on viehkeä kaupunki. Satamapalvelut ovat hyvät, vaikkakin osalta vieraspaikoista on varsin pitkä matka esimerkiksi vessaan. Meillä on onneksi fillarit veneessä. Ilta oli jo pitkällä, joten keskityimme ratvisemaan itseämme rannan ravintolassa. Illalla saimme seurata rannan konserttia veneestä käsin. Ilta Naantalisa oli kaunis ja vilkas. 


Mies nautti rauhallisen aamiaisen minun shopatessa. Shoppailu ei tällä kertaa ollut menestyksekästä. Soitin miehen veneeltä mukaan  fillarisightseeingille. Kaunis vanha kaupunki. Paikallinen kirpputori oli aikamoinen rompetori. Löytöjä ei tehty. Kävimme tutustumassa Naantalin kaupunginmuseoon. En oikein tiedä kuinka näitä pikkukaupunkien museoita kuvaisi. Kaikki mahdollinen kaupunkiin liittyvä on kerätty samojen seinien sisään. Näyttelyistä puuttuu punainen lanka. Tuleepahan tuettua toimintaa.



Ennen lähtöä yhdet shamppikset terasilla ja nokka kohti Turkua. Matkalla tsiikattiin Saulin möksä. Oli isäntä itsekin paikan päällä. Tulemme varmasti toistekin.

 

 

Pilssin ja pyykin pesua

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20161 kommentti

Pysähdyimme jälleen Lootholmassa. Pitkälti, koska oli tarve erilaisille huoltotoimenpiteille. Lootholman sijainti väylän varressa on myös erinomainen jatkoyhteyksien kannalta. 

Vanhassa venessä ilmenee aina silloin tällöin uusia yllätyksellisiä pikkuvikoja. Kipparin mukaan meillä on pieni vuoto veneessä. Epäilykset kohdistuvat vanhan nopeusmittarin vaijerin kuoreen, joka oli irronnut seinäliitoksesta. Vuoto on vähäinen, lähinnä pientä tipputtelua. Palaamme sen korjaukseen vasta talvihuolloissa. Vuoto ei muuten häiritse, mutta pilssi täyttymistä täytyy vahtia. Pilssiähän on helppo tyhjentää. Tietenkin yksi Baloon vioista on pilssipumpussa. Pumppu ei pumppaa. Ilmeisesti pumpun sulkuläpän palvelusaika on tullut tiensä päähän. Emme ole tähän hätään ehtineet hankkimaan uutta. Lapolla olemme pari kertaa tyhjentäneet pilssiä. Lootholmassa on moottorisoitu pilssintyhjennysvehje, joten saimme helposti koko pilssin kerralla tyhjäksi.

Lootholmassa ei ole käytössä pesutuvan varausjärjestelmää. Ensimmäisenä ehtinyt saa käyttää konetta rauhassa. Minullehan tämä sopii, en kuitenkaan ikinä muistaisi tehdä varausta ajoissa. Kävi vielä tsäkä koneen ollessa vapaana. Seurailin erään pariskunnan yritystä pestä vaatteita. Tulivat kaksi kertaa liian myöhään odottamaan vuoroaan ja aina joku muu oli ehtinyt väliin. No kolmannella kerralla jäivät päivystämään koneen viereen. 

Huoltotoimien jälkeen saunoimme. Aamu- ja iltasauna kuuluvat Lootholmassa satamamaksuun. Miehen saunoessa istuskelin viinilasin kanssa  Lootholman yhteislauluillassa. Maakrapu ei ole tunnettu laulutaidoistaan. Nautin vain tunnelmasta ja jätin laulamisen muille. Illalla kokkailimme Uudestakaupungista hankkimamme kanttarellit kermakastikkessa. Lisukkeena perunoita ja pihviä. Maistui. Iltaamme tahditti Lotholmassa esiintynyt Rock’n’ Rolls Band.