Olin merikortin perusteella suunnitellut parkkeerausta Rumariin. Laiturissa oli hyvin tilaa, eikun vene parkkiin. Olin laiturilla sitomassa köysiä, kun naapuriveneen veneilijä tuli kyselemään, tiedämmekö mitä paikalle on tapahtunut. Ensimmäisen kerran katsoin kunnolla ympäristööni, Paikka oli aivan autio, pari venettä laiturissa, laudat ikkunoissa ja ei yhtään ihmistä missään. Kokkaus ei innostanut, joten siirryimme eteenpäin Korpoströmin laituriin. Nyt näytti huomattavasti eläväisemmältä paikalta.

Laiturimaksua maksaessa huomasin lapun tiskillä, jossa suositeltiin pöytävarauksen tekoa. Varasin pöydän ja suuntasimme saunaan. Saunan aikana nousi todella kova sivutuuli. Tuulen vaikutus voimistui kapeassa väylästä luoden aallokon. Olimme parkissa suojattomasta paikassa. Seurasimme tilannetta jännittyneenä saunan jälkeen. Kaikki tuntui kuitenkin olevan hyvin, joten suuntasimme aterialle.

Ravintolan ruoka oli erinomaista. Kesken ruokailun naapuriveneen kaveri tulee hakemaan meidät ja kertoo solmujemme olevan pettämässä. Nopea lautasten tyhjennys ja veneelle. Sidonnoissamme ei ollut mittään vikaa. Baloon paino oli jälleen saanut yhden poijun antamaan periksi. Miesvoimilla käänsimme Baloon ja naapuriveneen kylkiparkkiin. Heilutus väheni huomattavasti

Kesken siirto-operaation väylää pitkin lipui nurin niskoin oleva purjevene. Useampi henkilö yritti venettä kääntää. Nyt kaikki kysyvät miten purjevene voi kaatua. Kyse oli vanhasta puisesta saaristo purkarista, jossa ei ollut kovin kummoista köliä. Jonkin ajan kuluttua vene lipui takaisin oikein päin. Ilmeisesti kääntöoperaatio oli onnistunut. Pahoitteluni lukijoilleni en kesken omaa kääntöurakkaamme ehtinyt kuvaamaan mieleen painunutta episodia.

Veneen ollesssa jälleen laiturissa siirryimme takaisin ravintolaan nauttiman jälkkärit.