Bergen ja fjordit

Veneily juhannuksen sijaan lähdimme Bergeniin. Bergenissä sataa 284 päivänä vuodessa. Miehen kommentti ”löysit sitten Suomeakin sateisemman juhannuskohteen”. Finskiltä löytyy suoria lentoja Bergeniin, tosin osa poikkeaa Tukholman kautta.

Bergeniä on kutsuttu ansaitusti Norjan kauneimmaksi kaupungiksi. Olen käynyt edellisen kerran Bergenissä lapsena 30-vuotta sitten. Tuttuja paikkoja löytyi.

Juhannusaattona teimme Norway in Nutshell -retken. Suomessa kärvisteltiin Pauliiina-myrskyn kourissa. Me nautimme aurinkoisesta retkipäivästä upeissa maisemissa, junalla, bussilla ja veneellä. Kuvat kertokoon tarinan. Suosittelen!

Kala- ja äyriäisruuista on Bergeniin matkaajan syytä pitää. Kaupungista toki löytyy kaikki mahdolliset etniset vaihtoehdot, mutta kalaravintolat olivat parhaita. Liharuoat eivät vakuuttaneet. Valastakin olisi ollut tarjolla.

Kaupungin nähtävyyksiin ei montaa päivää saa kulumaan, joten lyhyt viikonloppu vierailu on oikein sopiva. Hintataso on Suomea korkeampi.

Hampton Bay

Kotikulmillemme on avattu uusi ravintola, Hampton Bay. Ravintola on ilahduttavasti elävöittänyt rantamme eloa. Tottakai ravintola piti testata.

Olimme tehneet pöytävarauksen etukäteen. Alusta alkaen palvelu oli sähläystä. Odotimme kymmenen minuuttia ovella ennen kuin yksikään tarjoilija kiinnitti meihin mitään huomiota. Pöytämme oli sijoitettu kahden ison ryhmäpöydän väliin, joista toinen vielä ns. baaripöytä. Olo oli kolosessa todella ahdistava. Onneksi toinen pöydistä ei aivan täynnä ollut. Pahimmassa tapauksessa pääni olisi ollut jonkun peffan vieressä.

Ruokalistasta ensi vilkaisulla tuli mieleen vierasvenesatamien perusruokalista, ribsit, burgerit ja lohikeitto. Vastaavia listoja on nähty tusinoittain.

Alkuruoka listalla oli tarjolla juustopalanen. Rakastan juustoja. Tiedustelin tarjoilijalta päivän juustoja. Vaihtoehdot olivat tuhkaraitainen kermajuusto tai punahomejuusto. Tilasin punahomejuuston. Mies otti katkaravut sitruuna-aiolilla.

Alkupaloja odotimme 45 minuuttia. Minulle tuotiin pöytään tuhkajuusto. Ihmettelin asiaa ja tarjoilija lähti asiaa selvittämään. Palasi asiaan noin vartin päästä kun kävin asiaa tiskiltä kysymässä. Ei kuulemma ollut punahomejuustoa. Miehen sitruuna-aiolissa ei maistunut ollenkaan sitruuna. Suolaista majoneesia.

Pääruuaksi valitsin kovasti etukäteen mainostetun Syrjäsen lohikeiton. Ihan ok lohikeitto. Ei ennakkohälyn arvoinen. Miehen simpukat myöskin ok.

Ravintola sijainti on kiva Hietalahden altaan vieressä. Kaunis aurinkoterassi ilta-auringolla. Veneilijöille löytyy ravintolan edestä päivä venepaikkoja.

Ruuan ja palvelun takia ei kannata vielä vaivautua. Annamme ravintolalle mahdollisuuden syksyllä todistaa kokemuksen vain alkukankeudeksi. Talven myötä kilpailu voi muuten käydä liian tiukaksi. Legendaarinen Salve on kadun toisella puolella kova kilpailija.

Orava jahdissa jälleen

Viikko edellisen oravan metsästyksen jälkeen mies meni huolto hommiin veneelle. Yht’äkkiä kesken hommien kuluu outoa rapinaa keulasta. Mies tutkimaan asiaa. Orava jahtaa omaa häntäänsä. Samalla rapinaa muualtakin. Mies selvittämään. Kajarin takaa löytyy yksi ja yksi kököttää tyynykasan päällä salongissa. Ei kun jahti käyntiin. Kolme oravaa lisää karkotettiin veneestä.

Minut laitettiin tutkimaan vahingot. Veneen peitot, tyynyt yms. ovat olleet keulassa pinottuna. No tietenkin orava on tehnyt pesänsä lempi vilttini sisään. Viltti on ollut minulla ensimmäisestä reissusta asti. Kurrella on hyvä maku. Veneen lämpöisin, mukavin, pehmoisin ja kallein viltti. Kaikki muut meni pesuun ja viltti synttärilahja listalle.

Ruokakaappiin en ole vielä kurkannut. Vuorossa ensi viikolla ennen reissuun lähtöä. Kajarin toimintakin on vielä mysteeri. Viltin lisäksi muita vahinkoja ei vielä ole löytynyt.

Oravan karkoitin on jo hankittu. Tosin ei mitään käsitystä toimiiko. Jatkossa oviluukut pidetään talvisin kiinni.

Mukavaa Juhannusta lukijat! Me lähdimme myrskyä karkuun Norjan upeisiin maisemiin.

Kurrea pyydystämässä

Tänään olimme veneellä huoltohommissa. Pilssipumppu kaipaa uutta venttiillin läppää, joten tyhjensimme pilssiä käsipumpulla. Oma hommani oli ohjata pilssivedet kanisteriin. Katseeni oli siis keskittyneesti kiinnittynyt veneen lattiaan. Ensi tunsin vienon osuman käsivarressani. Ajatus: ”Pöydällä olevat muovipussit vain tuulessa liehuvat”. Hetken kuluttua tömäkämpi ote käsivarresta. Vilkaisu sivulle ja miehen mukaan naisellinen kirkaisu. Sydän pomputti täysillä samalla, kun aivot yrittivät tajuta mitä tuijotin. Orava!

Muutama viikko sitten sataman äijät joukolla katselivat venettämme. Ihmettelimme saamaamme huomiota. Kertoivat oravan viipottaneen tikapuitamme pitkin ylös veneeseen. Emme asiaan silloin sen enempää ajatuksia suunnanneet. Ilmeisesti sama kurre oli löytänyt veneestämme hyvän asuinpaikan.

Kirkaisuani seurasi kurren hätyyttely ja pyydystys härdelli. Saatiin kurre lopulta pyydystettyä muovirasiaan, josta mies vapautti kaverin laiturille. Tiedä kumpi sai pahemman shokin, minä vai kurre.

En kyllä ymmärrä missä kolossa kurre on piileskellyt nämä viikot. Olemme useana päivänä kolunneet veneellä ja mitään merkkejä vieraista ei ole näkynyt. Ensi talvena meillä on hyttysverkko koko talven ovella.

Täytyy varmaan käydä läpi kaikki veneen kuivamuona varastot. Jos jollakulla on vinkkejä, mitä muuta pitäisi tarkistaa, niin ilolla otan vastaan. Näkyviä vaurioita ei ole salongissa ole.

Maston pystytys

Eilen Baloo sai maston. Venhomme on aina orvon oloinen ilman mastoa ja näyttää kummalliselta.

Meidän veneilyuramme upein keli venehommille. Normaalisti maston nostossa sataa vettä. Aurinko paistoi ja shortseissa olisi tarjennut. Lupaa hyvää kautta.

Minustakin alkaa olemaan hyötyä nostossa. Kummasti taito lisääntyy erilaisiin pikku hommiin. Sujuvasti tai no ainakin kiinnitin vantteja. Vantti on sivusuunnassa mastoa tukeva vaijeri. Ensimmäisinä vuosina lähinnä ihmettelin touhua sivusta.

Puomi Baloolta vielä puuttuu. Eiköhän sekin lähipäivinä nosteta paikalleen.