Hyvää alkanutta vuotta!

Aloittaessani blogini kolmisen vuotta sitten ajattelin lukijoikseni äiteetä ja anoppia. Blogini oli hyvä tapa raportoida pariskuntamme tekemisistä lähipiirille. Pysyvät tyytyväisempinä.

Viime vuonna sivuillani kävi yhteensä 5348 kävijää, uskomatonta! Vaikka äitee ja anoppi olisivat vakituisesti sivuillani, niin tuskin hekään yhdessä ovat tuota lukua pystyneet saavuttamaan. Kiitos kuuluu siis teille kaikille aktiivisille lukijoilleni!

Kirjoittaminen ei ole minulle luonnollinen itseilmaisun keino. Olen kärsinyt pahasta puhe- ja lukihäiriöstä. Lähinnä kirjoittaminen on ollut pakkopulla koulussa. Blogin aloittaminen oli minulle hyppy tuntemattomaan ja omien raja-aitojen murtamista. On ollut mukava saada palautettanne blogistani. Onneksi myönteistä sellaista:)

Veneilyä jatkamme miehemme kanssa tulevallekin kaudella. Maakravun seikkailut siis jatkuvat. Miehen kanssa taidot ovat muutaman vuoden harjoituksella kasvaneet. Tässä lajissa ei yllätykset silti tunnu loppuvan.

Hyvää Uutta Vuotta!

Maakrapu

Ps. Viime vuoden suosituin postaukseni oli kokemukseni Diesel-moottorin huoltokurssilta. Mitäköhän tämä kuvaa?

Kesän viimeiset veneilyt

Veneilykausi jäi tänä vuonna lyhkäiseksi huonojen kelien ja työkiireiden vuoksi. Viimeinen viikonloppureissu tehtiin Kotiluotoon. Kotiluoto on lyhykäisen ja suojaisen merimatkan päässä kotisatamastamme. Paikka soveltuu erinomaisesti vain rentoutumiseen tarkoitettuun veneilyyn.

Kesän aikana Helsingin Navigaatioseura oli remontoinut Kotiluodon laiturin sekä asentanut uudet poijut. Mukavia uudistuksia, erityisesti laiturin laajennus tuli tarpeeseen.

Hyvin tavallinen sateinen syysviikonloppu. Istuskelin pressun suojassa punaviinilasillisen ja kirjan kera. Saunassa jaksettiin käydä. Kotiluodon sauna on viehkeä kalliokolo, joka valaistaan kynttilöillä. Saunassa on pehmeät löylyt ja pulahtamaan mereen pääsee suoraan ovelta.

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja puksuteltiin kotiin. Kausi oli ohi. Talviveneilyä odotellessa.

Hangon kautta himaan

Rosalasta jatkoimme kohti Hankoa. Hangossa vietimme pari yötä. Ennusteet olivat luvanneet seuraavalle päivälle myrskylukemia. Minä perinteisesti shoppailin sataman pienissä kojuissa ja keskustassakin tuli käännyttyä ruokavaraston täydentämisen yhteydessä. Mies touhusi jotain veneen huoltohommia.

By Pia’s on suosikki vaatemerkkini kesäisin. Ihanan reilun kokoiset pellavat ja pehmeät laskeutuvat Bampoot sopivat veneilyyn erinomaisesti. Pellavienhan kuuluu rypistyä nätisti käytössä. Löysin Campomaggin ihanan pikku käsilaukun kesä käyttöön. Outfit-kuvia en normaalisti harrasta, mutta alla nyt yksi. Tosin kuva on otettu hieman Itämerta lämpöisemmältä mereltä.

Hangon ruokailut hoidettiin pizza linjalla. Ensimmäisenä iltana Classic Pizzassa ja toisena pizzat noudettiin veneelle Kotipizzasta. Uutena ravintolapalveluna satamaan oli tullut Kotipizzan pizzarekka. Upea idea ja välipalat haettiin tietenkin rekasta.

Tarkoituksemme oli yöpyä vielä yksi yö ennen Porkkalanselän ylitystä jossakin sopivassa kohteessa matkalla. Päivä oli kuitenkin kauniin aurinkoinen ja tuulta oli matkalla koko ajan noin pari metriä sekunnissa. Hangossa odotettua myrskyä ei koskaan tullut. Olimme olleet hyvissä ajoin liikenteessä (kerrankin), joten päätimme lähteä kokeilemaan selän ylitystä. Sovimme kelin mahdollisesti pahentuessa kääntyvämme takaisin.

Matkalla lehmät olivat laiduntamassa rannalla.

Noin 1/3 edettyämme tuulilukemat selällä hipovat jo yhdeksää. Vaihdoimme kuskin, koska minä en tuossa tuulessa jaksa vinssata purjeita. Ympäri kääntyminen ei ao. tilanteessa enää ollut mahdollista. Porkkalanselkä ei pettänyt taaskaan. Tuulta parhaimillaan 13 m/s. Baloon huippunopeus 8,3 solmua. Aallonkorkeus tarpeeksi. Vauhtia piisasi. Baloo on merinorsu, minkä miehistö tuppaa aina välillä unohtamaan. Ylitys onnistui siis loppujen lopuksi hienosti. Miehistön usko oli välillä kadoksissa.

Selän ylitys vei miehistöstä mehut. Kokkaaminen ei kipeytyneillä lihaksilla innostanut. Seuran saaren Grynnanin sijaan päädyimme yöksi Porkala Mariniin. Illallinen ravintola Brygganissa. Tarjoilija oli persoonallisuus ja antoi suositukset varsin suoraviivaiseen tapaan. Listalla oli kaksi pääruokaa ja kaksi alkuruokaa. Tilasimme nälissämme koko listan. Hyvää oli!

Seuraavana päivänä autinkoisessa säässä leppoisasti purjehtien kotiin!

Rosala jälleen

Melkein kolmen viikon matkanteko alkoi väsyttämään ja koti-ikävä iski. Miehen nukkuessa päikkäreitä ajelin Korppoosta suoraan Rosalaan asti.

Olemme ihastuneita Rosalan vierasvenesatamaan. Mitään erikoista paikassa ei ole. Satama tuntuu pysähtyneen 70-luvulle. Rakennukset ja tilat ovat vanhoja. Suihkut onnettomat ja toimivat kolikoilla. Ravintolassa huoltsikka meininki. Tankkaaja pojasta paikalle pisteet.

Paikassa vain on jotenkin oma viehätyksensä konstailemattomuudessaan. Tosin harvalta huoltsikalta löytyy saaren omaa olutta. Suosittelen, sekä satamaa että olutta (tai mies suosittelee, minä en olutta juo).

Korppoo

Olin merikortin perusteella suunnitellut parkkeerausta Rumariin. Laiturissa oli hyvin tilaa, eikun vene parkkiin. Olin laiturilla sitomassa köysiä, kun naapuriveneen veneilijä tuli kyselemään, tiedämmekö mitä paikalle on tapahtunut. Ensimmäisen kerran katsoin kunnolla ympäristööni, Paikka oli aivan autio, pari venettä laiturissa, laudat ikkunoissa ja ei yhtään ihmistä missään. Kokkaus ei innostanut, joten siirryimme eteenpäin Korpoströmin laituriin. Nyt näytti huomattavasti eläväisemmältä paikalta.

Laiturimaksua maksaessa huomasin lapun tiskillä, jossa suositeltiin pöytävarauksen tekoa. Varasin pöydän ja suuntasimme saunaan. Saunan aikana nousi todella kova sivutuuli. Tuulen vaikutus voimistui kapeassa väylästä luoden aallokon. Olimme parkissa suojattomasta paikassa. Seurasimme tilannetta jännittyneenä saunan jälkeen. Kaikki tuntui kuitenkin olevan hyvin, joten suuntasimme aterialle.

Ravintolan ruoka oli erinomaista. Kesken ruokailun naapuriveneen kaveri tulee hakemaan meidät ja kertoo solmujemme olevan pettämässä. Nopea lautasten tyhjennys ja veneelle. Sidonnoissamme ei ollut mittään vikaa. Baloon paino oli jälleen saanut yhden poijun antamaan periksi. Miesvoimilla käänsimme Baloon ja naapuriveneen kylkiparkkiin. Heilutus väheni huomattavasti

Kesken siirto-operaation väylää pitkin lipui nurin niskoin oleva purjevene. Useampi henkilö yritti venettä kääntää. Nyt kaikki kysyvät miten purjevene voi kaatua. Kyse oli vanhasta puisesta saaristo purkarista, jossa ei ollut kovin kummoista köliä. Jonkin ajan kuluttua vene lipui takaisin oikein päin. Ilmeisesti kääntöoperaatio oli onnistunut. Pahoitteluni lukijoilleni en kesken omaa kääntöurakkaamme ehtinyt kuvaamaan mieleen painunutta episodia.

Veneen ollesssa jälleen laiturissa siirryimme takaisin ravintolaan nauttiman jälkkärit.