Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlajan majakkasaari oli upea paikka. Luonto oli kuvan kaunista! Jos joku joskus eksyy näin pohjoisille reiteille, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa paikka. Satamassa 0li hyvin tilaa heinäkuussakin. Päiväveneilijöitä oli paljon, joten illansuussa alkaa löytymään paremmin paikkoja.


Kävimme syömässä majakan ravintolassa. Olimme pettyneitä ravintolan ruokaan. Ravintola yritti perusannoksiin hakea erikoisuutta kikkailemalla annosten lisukkeilla. Pieleenhän yritys meni. Suomalainen ruoka perumuotoisena on aivan hyvää, liika erikoisuuden tavoittelu kostautuu yleensä aina, niin nytkin. Kävimme täyttämässä vatsamme, aterian jälkeen, saaren grillipaikkaa hyväksi käyttäen.


Auringonlasku oli Suomen kesän parhaita. Majakan tornista nähtynä varmasti vielä komeampi. En jaksanut toistamiseen kiivetä torniin, joten tyydyin kuvaamaan maantasolta.

Rosala ja Bengtskär

Olemme mukavuusveneilijöitä. Emme juuri ole veneilleet huonolla kelillä. Hangon satamasta lähtiessä keli oli ollut koko aamupäivän puolipilvinen. Aallonmurtajan ohitettuamme alkoi satamaan. Sitten satoi, satoi ja satoi. Mieheni vaihtoi sadekamppeet päällensä ja urheasti ajoi koko matka Rosalaan. Vapauttaen minut kastumiselta. 

Rosalan vierasvenesatama (579) oli jo iltapäivällä melko täynnä ja täyttyi illan myötä kokonaan. Olikohan kelillä vaikutusta asiaan. Myöhästyimme satamaravintolan päivälliseltä.  Ravintolasali oli kuin Essonbaari merihenkisellä sisustuksella ja ravintola myös mainosti ruokaansa bensa-asemaruokana. Mieheni  kehitteli lennosta veneemme antimista, muutamalla kaupasta ostetulla täydennyksellä Fajitas- aterian. Veneellä emme ole kokanneet muuta kuin griilliruokaa. Fajitakset olivat mukavaa vaihtelua. Hyvää oli!

Vuokrasimme satamasta Jopot, joiden kunnossa oli toivomisen varaa. Mieheni vaihdatti Joponsa kolme kertaa ennen kuin toimiva löytyi. Olisinpa itse ollut yhtä perusteellinen valinnassani. Kilometrin ajettuamme Joponi satulan kiinnitys petti. Kuuleemma loppumatkan näytti siltä, että olisin lasten pyörällä polkenut.

Olimme puhelimitse varanneet veneretken Bengtskärin majakalle. Liput oli noudettavissa Viikinkikylästä. Ajankuluksemme vierailimme kylässä. Viikinkikylä pärjäsi ihan hyvin kotiseutumuseoiden sarjassa. Viikinkilaiva oli komea. 

  
 Kiipesimme kaikki 252 rappusta ja kahdet tikapuut Bengtskärin-majakan huipulle. Maisemat olivat hienot. Laineet löivät upeasti rantakallioita vasten. Majakan kahvilassa olisimme toivoneet valikoimaan suolaista evästä. 


Rosala oli mukava saari ja saaren olut oli mieheni mukaan suositeltavaa.

Grynnan, Jussarö ja Hanko

Vihdoinkin reissussa! Lauantaina koitti pitkään odotettu hetki ja saimme Baloon pakatuksi iltapäivällä. 

Ensimmäinen etappi oli Grynnan. Halusin varmistaa lempeät tuulet Porkkalan selän ylitykseen. Edellinen kerta oli jättänyt traumat. Sunnuntai aamuna strattasimme tyynellä kelillä aamu varhaisella kohti Jussarötä. Saimme putputella menemään aivan omassa rauhassa puoleen väliin matkaa. Minäkin ajelin välillä. Nostimme purjeet hetkeksi, mutta keli oli niin tyyni, että meidän kärsivällisyys ei purjehdukseen riittänyt.   

Jussarö on avautunut yleisölle, oltuaan pitkään armeijan käytössä. Saarella olisi ollut mielenkiintoisia nähtävyyksiä muun muassa majakka ja käytöstä poistetut kaivokset. Meillä ei aktiviteetti riittänyt lähteä useampaa kilometriä tallustelemaan mäkistä saarta ympäri. Nautimme siis sataman tarjonnasta. Satamaalue kaipaisi hieman maisemointia. Saaren Cafe Ön oli mukava ja palvelu hyvää, mutta ruokatarjontaa jäimme kaipaamaan. Lätyt olivat loistavat, suosittelen. Olisin mielelläni ostanut mukaani saaren myymälästä pienen muiston käynnistämme. Kaikki tuotteet olivat Söderkärin majakan logoilla (ilmeisesti sama yrittäjä), jäi ostokset tekemättä.   

Jussaröstä suuntasimme Hankoon. Keli oli loistava ja alkumatka oli aivan tyyni, ajelimme moottoreilla. Matkalla vastaan tuli kolme kappaletta armeijan syöksyveneitä. Pojilla oli niin kiire, että kapeassa väylässä painelivat täysillä ohi. Kyllähän Baloo keikkui. Olivatko sukellusvene jahdissa?!?   

 Hangon selällä vihdoin tuuli yltyi ja nostimme purjeet. Viime kesänä kokeilimme muutaman kerran purjehtimista mieheni aloitteesta. Minä suhtauduin koko toimintaan vähintäänkin epäillen. Kävin keväällä Kesäpurjeen purjehduskurssin. Kurssilta rohkaistuneena olin aloitteellisena nostamassa purjeita. Homma sujuikin oikein mainiosti ja purjehdimme pitkän pätkän Hangon selällä. Ei mennyt kurssi hukkaan.  

Purjehduksessa tuntuu tulevan aina vastaan jotain hämminkiä. Tällä kertaa, purjeita laskiessamme, rulla-Genoan sisäänvetoköysi jumittui ja purje jäi vähän ulos rullasta. Merellä tämä ei haitannut. Hangon satamassa oli kuitenkin voimakas sivutuuli, josta syystä rantautuessa purje purkautui enemmän ulos. Sivutuulessa rantautuminen on muutenkin hankalaa ja purkautuva purje ei auttanut asiaa yhtään. Laituriin päästiin ja jouduimme ottamaan purjeen kokonaan alas. Koskahan tuulet rauhottuisivat sen verran, että purje saataisiin uudestaan ylös. Ilmeisesti rullaan ei kuitenkaan pysyvää vikaa tullut.

Purje-episodista selviydyttyämme oli seuraava ongelma edessä. Poijun, johon olimme kiinnittyneet, ankkurointi petti. Ei muuta kuin satamakapteeni avuksi siirtämään jollalla peräköyttä viereiseen poijuun. 

Saunan kautta syömään Classic Pizzaan. Ilta istuttiin veneen salongissa sadetta pitämässä. Kynttilät ja lasillinen punaviiniä. 

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu lähes myrskytuulia, joten jäimme suosiolla pitämään sadetta ja tuulta pariksi päiväksi Hankoon. Shoppailimme fillareilla kaupungilla. Syömässä kävimme Ravintola Piratessa. Alkupaloiksi nautittu lohikeitto ja saaristolaislautanen eivät vakuuttaneet, mutta pääruoka burgerit olivat erinomaiset ja runsaat.