Pyydetyn veneilykauden 2015 yhteenvedon laitan, kun käyn kaivamassa logikirjan veneestä. Itselläni vuosi vaihtuu lämpöisimmillä vesillä, kertomusta odotettavissa myöhemmin. Kiitos kaikille lukijoilleni tästä vuodesta! Veneilykesää odotellessa.
Pyydetyn veneilykauden 2015 yhteenvedon laitan, kun käyn kaivamassa logikirjan veneestä. Itselläni vuosi vaihtuu lämpöisimmillä vesillä, kertomusta odotettavissa myöhemmin. Kiitos kaikille lukijoilleni tästä vuodesta! Veneilykesää odotellessa.
The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2015 annual report for this blog.
Here’s an excerpt:
A New York City subway train holds 1,200 people. This blog was viewed about 3,900 times in 2015. If it were a NYC subway train, it would take about 3 trips to carry that many people.
Päätimme kauden lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna ajelemalla Kotiluotoon. Koskaan aikaisemmin emme ole olleet merellä vielä näin myöhään vuodesta. Purjehdushulluus alkaa pikkuhiljaa tarttua meihin molempiin. Tosin tällä reissulla ei purjehdittu, koska masto oli nostettu jo pari viikoa aikaisemmin.
Teimme lähtiessä pienen sightseeing kierroksen Espoossa. Emme yleensä mastomme kanssa pääse kovin pitkälle, joten nyt oli hyvä tilaisuus katsella uusia paikkoja. Keli oli aivan ihana, joten mikäs oli ajellessa.
Kotiluoto on todella viehkeä paikka sopivan lähellä päivä reisuille. Fasiliteetit ova hyvät ja paikat siistissä kunnossa. Grillipaikalta löytyy tarvittavat välineet ja huussit ovat lähellä. Saunaa on kehuttu, mutta meiltä jäi testaus vielä tulevia reissuja odottamaan.
Saimme todella lämpöisen vastaanoton halauksien kera muilta kerholaisilta. Harvoin on tuntenut itseään yhtä tervetulleeksi uuteen paikkaan Kiitos Nanna. Rantauduttuamme teimme saarikierroksen tutustuen paikkoihin. Istuskelimme pitkään laiturilla nauttimassa aurinkoisesta syyspäivästä. Illalla perinteisesti grillasimme. Kävimme myös päittäin lyhyillä venevierailuilla naapuriveneen väen kanssa.
Meitä onnisti ja pääsimme tutustumaan Kotiluodolla olevaan huvilarakennukseen. Toivo Tikkanen on aikoinaan sunnitellut huvilan. Valitettavasti huvila on päässyt pahasti rapistumaan sisältä ja kaipaisi remonttia. Aalto yliopiston arkkitehtiopiskelijat kartoittavat tällä hetkellä huvilan tiloja. Toivotaan, että jonain päivänä huvila palautuu entiseen loistoonsa. Voit tutustua huvilan historiaan tarkemmin Helsingin Navigaatioseuran sivulta.
Kotimatka meni murehtiessa sitä, että seuraavan kerran Baloolla ollaan reissussa vasta ensi keväänä.
Lopuksi pahoitteluni uskollisille lukijoilleni pitkäksi venyneestä päivitysvälistä. Päivätyö on imenyt mehut naisesta ja on jäänyt blogi vähemmälle huomiolle.
Veneessä tuntuu aina olevan jokin pikkuprojekti kesken. Minua ei yllättänyt teknisen puolen projektit, mutta se yllätti kuinka paljon erilaisia ompeluksia veneessä on. Milloin ommellaan kuomun saumaa, milloin purjepussin vetoketjua ja milloin pelastusrenkaan säilytyspussia. On sitä tullut paitakin korjattua. Tärkein työkaluni veneessä onkin ompelurasia. Suosittelen muillekin.
Lukijapalautteessa minulta kysyttiin purjehduksen sujumisesta kauden lopussa.
Kävin keväällä purjehduskurssin, joka antoi varmuutta tekemiseen. Kurssin jälkeen myös arkuus veneen kallistumista kohtaan on kadonnut.
Purjehdimme kesällä pitkiä legejä keulapurjeella. Hämmästyttävää on, että heikommillakin tuulilla veneemme kulkee keulapurjeella samaa vauhtia tai kovempaa kuin moottorilla.
Heikoilla tuulilla olemme myös käyttäneet keulapurjetta vakauttamaan venettä keikutukselta ja ajaneet samalla moottorilla. Kaikki hard core -purjehtijat paheksuvat tätä, mutta toimii tietyissä oloissa hyvin laiskemmilla purjehtijoilla.
Iso purje vaatii vielä harjoittelemista. Purjeiden trimmaamisesta on veneessä tullut minun juttuni. Isoa purjetta en jaksa itse (vielä) vinsata ylös, joten se on vähentänyt ison purjeen käyttöä.
Tältä kesältä purjehdukset ovat ohi, koska masto laskettiin viime viikolla. Toivottavasti vielä joku lyhyt venereissu ehditään tehdä.
Helsingin Navigaatioseura on hyväksynyt minut eilen jäsenekseen! Helsingin Navigaatioseura on vanhin suomenkielinen Navigaatioseura. Kerroin aikaisemmassa postauksessani, kuinka ihastuin heidän Kotiluotoonsa ja päädyin hakemaan jäsenyyttä. Yksi yhdistyksen jäsenyys lisää listaan.
Nyt peukut pystyyn, että kauden viimeisenä viikonloppuna olisi hyvät kelit, jotta ehtisi vielä uudelleen vierailemaan saaressa. Tämä viikonloppu kun menee sateisessa Budapestissä.
Klubissamme on mastojen yhteisnostot ja -laskut. Yleensä olemme laskeneet maston jälkimmäisessä nostossa. Työmatkani takia joudumme nyt aikaisempaan laskuun ensi viikolla. Sunnuntaina oli siis purjeiden lasku ja irroitus. Keli oli upea, joten aika harmi oli lopettaa purjehduskausi. Naapuriveneilijätkin ihmettelivät touhujamme. Sen verran optimisti olin, että petivaatteet jätin, jos vaikka vielä moottoriveneilyreissulle ehtisi.
Viikonlopun teema oli ei jaksa. Ei jaksa grillata, ei jaksa lämmittää pizzaa uunissa, ei jaksa kiertää saarta, ei jaksa kuvata… Nukkua jaksettiin.
Molemmilla oli rankka viikko takana, joten viikonloppu otettiin aivan kepeästi. Matka pidettiin lyhyenä ja pyrähdettiin Käärmesaareen. Joskus on todella rentouttavaa vain laiskotella.
Mies kotimatkalla totesi, ettei käynyt edes laiturilla. No en minäkään laituria pitemmällä. Rentoutuminen olikin täydellistä.
Hyvä viikonloppu! Käärmesaari täytyy käydä tsekkaamassa uudelleen, muutenkin kuin laiturilta.
Joutsenia on tänä kesänä näkynyt poikkeuksellisen paljon tai sitten olen vain kiinnittänyt paremmin huomiota ympäröivään luontoon. Joutsenten kuvaaminen merellä on hankalaa puuhaa, koska usein joutsenet ovat kaukana rannan läheisyydessä tai eivät erotu kunnolla luontotausta. Sain synttärilahjaksi tarkemman zoomin kameraan, joten kuvaus hieman helpottui. Tässä parhaat otokseni tältä kesältä.
Työpaikkani venekerhon kippari oli kutsunut kerhomme jäsenet tutustumaan veneeseensä S/Y Kenomenoon.
Elokuun viimeinen ilta oli kaunis ja lämmin. Lähtöpisteenä toimi Sarvaston venekerho. Teimme pienen purjehduksen Villingin ympäri.
Pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan pinnaohjausta. Olin aina kääntämässä väärään suuntaan. Onneksi Baloossa on ruori, on se niin paljon loogisempi.
Rantauduimme Helsingin Navigaatioseuran Kotiluodolle grillaamaan ja nauttimaan virvokkeista. Kotiluoto oli niin kiva paikka ja sijainniltaan hyvä, että sai minut anomaan Navigaatioseuran jäsenyyttä.
Illan jo pimennettyä palasimme Sarvastoon upean kuutamon saattelemana.
Kiitos Mikko kipparille, Hannelle, Teijalle, Ritvalle ja Jyrkille mukavasta illasta!