It’s a boy!

Viikonlopun veneilyt jäivät tällä kertaa väliin. Viikolla syntyi pikkainen veljenpoikani😊 

Lähdimme tottakai heti tilaisuuden tullen tutustumaan tädin kullanmuruun. Pikkuprinssi on suloinen uusi jäsen sukuun.

Tirppoja ja tömähdyksiä Kaparenissa

Elokuun kelit ovat olleet upeat! Lauantai aamuisin on ollut kova hinku merelle. Viime viikonloppuna ajelimme Stora Herröhön. Emme ole paikassa käyneet alkukesän seikkailuiden jäljiltä. Laituri oli täynnä, joten uusi suunnitelma piti kehitellä vauhdissa. Läheisellä Kaparenin luodolla oli tilaa, joten ei muuta kuin parkkiin.

Ranta oli täynnä veneilijöitä auringonpalvonnassa. Ihailimme joutsenia ja mastossamme viihtynyttä pikkulintuparvea. Pitäisi hommata lintukirja veneeseen, jotta bongailu onnistuisi. Tunnistaako joku lukijoistani kuvassa olevan tirpan?


Ilta oli kaunis. Istuimme myöhään nautiskellen kuutamosta ja tähtitaivaasta. Rauhaisaa iltaa tahditti säännöllisin väliajoin haulikon tömähdykset, sorsajahti oli alkanut. Vietimme kiireettömän viikonlopun.

Uiva 2015

Piipahdimme Uivassa perjantai-iltana.

Venemessuihin verrattuna Uivassa on enemmän purjeveneitä näytillä. Meistä on kiva käydä katselemassa uusia purjeveneitä sisältä.  Moottoriveneet ei nykyisin jaksa innostaa. Nykyveneiden leveys on toista luokkaa kuin meidän Baloossamme. Näin sisätilat ovat avarammat, vaikka olisi saman koko luokan purresta kyse. Erityisesti ihastuin Bavarian vaalean puun käyttöön. Vaalea puu ei korostanut valkoisia muoviosia. Kokonaisuus oli tasapainossa. Tosin kolme vessaa purjeveneessä on liioittelua.

Veden korkeus on tällä hetkellä Helsingissä noin -25 cm. Tämä aiheutti ongelmia näytteilleasettajille. Veneisiin siirtyminen oli todella hankalaa, koska veneet oli jouduttu jättämään kauaksi rannasta. Moni vierailija selkeästi pelkäsi siirtymisiä. Yksi vene oli jo pohjassa kiinni. 

Näytteilleasettajien joukossa yksi asia pisti silmään. Lämpimien telakointipalveluiden tarjoajien määrä oli lisääntynyt huikeasti tai ainakin tuovat palveluitaan aivan eri tavalla esiin. Mekin olemme asiaa miettineet. Toisihan lämmin hallipaikka mukavuutta talviveneilyyn, kun ei tarvitsisi telineiden ja pressujen kanssa taistella pitkin talvea. Keväällä huoltotoimetkin voisi hoitaa lämpöisessä. Uusimmassa Vene-lehdessä oli lämpimien telakoitten hintavertailu. Ensi talvi menee meillä vielä perinteisellä tavalla.


Ostimme messuilta muutaman kirjan. Matkaopas rannikon puukaupunkeihin esittelee, nimensä mukaisesti, matkaopas tyylillä rannikon pikkukaupunkien Oulusta -Haminaan nähtävyydet. Vaikutti mielenkiintoiselta. Varmasti hyödyllinen tulevien kesien veneilyretkillä. 

Mies osti Suuri venekirja. Kattava moottori- ja purjeveneiden korjausopas -teoksen. En kyseiseen opukseen jaksanut perehtyä, vaan selailin pikaisesti läpi. Ohjeet oli kuvien avulla selkeästi esitetty. Ei herättänyt innostusta veneen korjaushommiin. Mies piti hyvänä perusteoksena.

Purjehdus Suomessa – Nautintoa ja seikkailuja kirja vaikutti mielenkiintoiselta life style -teokselta. Low Sail kuulostaa muutenkin meidän perheen touhuilta. Olen aloittanut kirjan lukemisen ja ainakin alku on suunnattu purjeveneen hankinnasta kiinnostuneille ja aloitteleville purjehtijoille. Muutamia hyviä vinkkejä olen laittanut muistiin. Joltain osin kirjan tarjomat vinkit esimerkiksi purjehduskurseista ovat hyvin suppeita. Kirjan tarkoitus on kertoa kirjailijan ja hänen perheensä purjehduskokemuksista.

Mukaan messuilta tarttui tietenkin myös metrilakupussi.

Hernesaaren ranta

Ihmettelin alkukesästä kun Facebook alkoi täyttymään Hernesaaren rannassa tehdyistä tilapäivityksistä. Minulta oli kokonaan mennyt ohi kotikulmille noussut virkistäytymiskeskus.

Pakkohan paikka oli testata. Fillarit alle ja miehen kanssa tutustumiskäynnille.

Paikka elävöittää mukavalla tavalla Hernesaaren teollisuushallialuetta. Istuskelimme muutaman tunnin nauttien alueen ilmapiiristä. Seurasimme samalla terassilta pienten moottoriveneiden laiturointikäyttäytymistä. 

Täysin piittaamatta muista kävijöistä veneet laituroivat sivukiinnityksellä. Käytännössä neljä venettä täyttivät laiturin mihin poijukiinnityksellä olisi sopinut vähintäänkin tuplasti veneitä. Tulijoita olisi ollut.

 
 

Mukava paikka, suosittelen! Tosin vene kannattanee jättää kotiin.

Pikabreikki Grynnanille

Ensimmäinen viikko töissä oli varsinainen hullunmylly. Tein vielä lauantaina töitä, jotta sain suman purettua. Vihdoinkin iltapäivällä pääsimme veneelle. Rankan viikon jälkeen oli rentouttavaa vain istua ja nauttia upeasta kelistä. 

Ilta meni perinteisesti grillaillen. Grynnanilla oli rauhaisaa, koska klubilaiset olivat Fårholmenilla regatassa. 

Viikon tapahtumista väsähtäneenä nukahdin jo kymmeneltä. Aamulla lokoilimme pitkään. Mies suoritti muutamia veneen pikkuprojekteja. Heittoliinatelineemme. on kiinnitetty vain kahden vuoden odottelulla.    

 

Kesäpiknikki nautittiin veneen kannella.

Iltasella kotiin valmistautumaan seuraavaan työviikkoon. 
 

Illan ja aamun värejä 

Veneilyssä miellyttävämpien asioiden joukkoon kuuluu Suomen kesän upeat värit. Aamu-unisena näen yleensä vain auringonlaskut. 

Viikonlopun retkellämme Pirttisaaressa, heräsin yöllä sateen ropinaan. Menin nostamaan sitloodan katosta ylös. Vesisade ei vielä ollut kunnolla päällä ja taivaanranta loisti upeana auringonnousussa. Upeaa näkyä kesti vain noin kymmenen minuuttia.

Aamun värit voittivat tänä kesänä illan värit!

 

Ilta
  
Aamu
 

Porvoo

Idän kiertueen viimeinen kohteemme oli perinteisesti Porvoo. Pidän vanhan kaupungin uneliaasta tunnelmasta. Pikku butiikit ovat todella söpöjä kierrellä. 

Satamapaikka.comin kaikki paikat Porvoosta oli monta päivää aikaisemmin varattuina. Ajelimme Porvoon jokea jännityneinä, sovimmeko laituriin. Kaikki aisapaikat olivat varattuja, mutta kylkikiinnityksessä oli onneksemme pari paikkaa vapaana.

Porvoon vierasvenesatama on veneilijän kannalta huono. Satamassa on Porvoon suosioon nähden liian vähän paikkoja. Satamatoimisto sijaitsee kaukana satamasta ja on ruuhkainen kahvila- ja terassiasiakkaiden takia. Sosiaalitilat ovat siistit, mutta epämukavat. Tilat on rakennettu kontteihin, joissa on surkea ilmastointi. Lämpimän veden tulo suihkuista on niin ja näin.

Kävimme syömässä Porvoon torilla Rafael’s Steakhousessa. Ravintola ei viehkeydeltään vetänyt verhoja vanhan kaupungin ravintoloille. Sama ravintola olisi voinut sijaita missä tahansa suuremmassa suomalaisessa kaupungissa. Ruoka oli erinomaista, suosittelen! Annoskoot olivat runsaat, jopa mieheni mielestäkin. Paikka tuli illan aikana täyteen ja näytti olevan paikallisten suosiossa. Oikein mukava ilta.

Shoppailemassa kävin lauantai aamuna mieheni nukkuessa. Butiikeissa oli tilaa katsella ja kierrellä. Seuranani oli ainoastaan amerikkalaisia risteilyturisteja.

Ajelimme kotiin vesisateessa aina Villinkiin asti, jolloin taivas avautui.

Porvoon jokisuistoa.
  
Runeberg tuli jälleen vastaan.
   

Tolkkisten sillan alitus on aina yhtä jännitävä. Tilaahan on oikeasti metrikaupalla.

Uudet fillarit

Hankimme jokin aika sitten veneeseen taittofillarit. Fillarit olivat ensimmäisen kerran koeajossa Kotkassa. Loistavat menopelit kävelymatkoja vierastaville.

Olemme testanneet nyt fillareita sekä kaupunki että saariajossa. Hyvin pelaavat!

Fillarit tilattiin saksalaisesta SVB verkkokaupasta. Fillarit olivat Suomessa kolmessa päivässä. Suomen pään toimitus kesti sitten useamman päivän. Ehdimme kuitenkin saamaan fillarit mukaan reissuun.

Fillarit painavat 13 kiloa kappale. Taitettuna fillarin koko on 80 x 33 x 60 cm. Pyörät ovat kohtuullisen paksut, joten ajo sujuu huonommallakin alustalla. Pyörät ovat kolmivaihteiset käsi- ja jalkajarrulla. Vakiona löytyy lokasuojat ja ketjusuoja. Ovat siis kaiken kaikkiaan hyvin varustellut menopelit. Minulle tilattiin lisävarusteena kori. Pyörät eivät ole sähköavusteisia.


Kaunissaari ja Kabböle

Kaunnissaaresta (Pyhtään) on tullut itäisen seiluumme must kohteita. Viime vuonna saimme hyvää palvelua ja hyvää ruokaa. Odotimme samaa nytkin. Olimme maanantaina Kaunissaaressa ja menimme viiden aikaan syömään. Hämmästyksemme oli suuri, kun sekä Kaunissaaren majan että Café Merituulen keittiöt olivat kiinni. Olutta sai majalta kuuteen asti. Hämmästys lisääntyi illan myötä, kun veneitä valui pitkin iltaa ja laituri oli loppujen lopuksi tupaten täynnä. Asiakkaista ei olisi ollut pulaa. Onneksi vene eväät pelastivat tilanteen.

Sama tilanne toistui tiistai-iltana. Porukka oli hämmentynyttä ja nälkäistä, kun heitä käännytettiin pois ravintoloista. Itse osasimme toisena iltana jo varautua tilanteeseen ja olimme ajoissa pitsoja tilaamassa. Tilauksen toimitus ei aivan ongelmitta sujunut, mutta Café Merituulen kiviuunin pitsat olivat maittavat. Enemmänkin asiakkaita olisi tullut.

Kaunissaaren reissun kruunasi suihku, josta ei tullut lämmintä vettä.

   
 

  Keskiviikkona päädyimme vihdoin viimein Kabböleen. Olemme suunnitelleet pysähtyvämme Kabbölessä useita kertoja, mutta aina olemme ohi ajelleet, syystä tai toisesta. 

Laiturimaksu Kabbölessä oli edullinen 10 euroa yö (ilman sähköä). Palvelut sitten tökkivätkin. Vessat olivat lukollisia ja avain oli joka kerta erikseen haettava kahvilasta. Minun luonteeseeni ei sovi joka kerta käydä ilmoittamassa vessa hädästäni. Mitenkähän tämä olisi yöllä toiminut?!?

Kabbölessä nautimme Olle’s Grillin loistavat burgerit. Juomat saimme Café Kabböle Marinasta. Paikallinen kala-kauppias ei suostunut myymään savukalaa kuin isoina paloina. Kalat jäivät tiskiin. Veneessä ei ole kylmäsäilytystiloja isoille määrille eikä syöjiä.

Mukavuusveneilijällä on kolme perustarvetta vierasvenesatamalle:

  1. Vessa. Mielellään vesi, mutta siisti huussikin ajaa asian.
  2. Ruoka. Tarjolla tarpeeksi usein. Mielellään myös palvelutarjontaa hyväksi käyttäen.
  3. Suihku. Siisti, lämmintä vettä ja kunnollinen paine.

Jos jokin näistä kolmesta prakaa, niin harmitus on suuri.

  

Kotka Rankki ohutta yläpilveä

Rankan Meripäivä viikonlopun jälkeen kaipasimme lepoa. Mieheni on käynyt armeijan 28 vuotta sitten Rankissa ja Kirkonmaalla. Molemmat saaret ovat vapautuneet armeijalta yleisölle, joten suuntasimme muistelemaan menneitä. 

   Rankissa paikan emäntä tuli ottamaan meidät heti laiturilla vastaan ja antoi nopean katsauksen paikkoihin. Rankissa oli sunnuntaina vain yksi vene tullessamme ja illalla saapui yksi lisää. Keli oli ollut koko päivän aivan karsea, vaikka luvattu myrsky ei Suomeen asti tullutkaan. Kelin vuoksi oli peruutettu myös säännöllinen tuurivuoro saareen.

Nautiskelimme saaren rauhasta ja kelikin kirkastui illaksi.  

  
Maanantaina pyöräilimme saaren ympäri katsellen nähtävyydet, pari tykkiä, sääasema ja armeijan vanhoja rakennuksia.  

    
    
   
Saaressa oli Olle Enderlain suunnittelemien veneiden kokoontumisajot, laiturin neljästä veneestä kolme oli Ollen työtä.  

Rankki oli mielenkiintoinen kohde, mutta palveluissa on vielä kehitettävää. Vaikka asiakkaat olisivat paikan päällä hiljaisempana ajankohtana, niin palveluiden tulisi toimia. Vastaus ”ei viitsi kun Tuurikaan ei tule”, ei lohduta paikalla olijaa.     

 
PS. Vierailijat huomioikaa, että Rankissa on aamulla miesten ja naisten suihkuvuorot porrastettu, aikataulu löytyy vessojen edestä ilmoitustaululta.