Allt för sjön 2017

Kirjoitin aikaisemmassa postauksessa Helsingin venemessujen menettäneen viehätyksensä, johtuen viime vuoden vierailusta Tukholman venemessuilla.


Viime kerrasta innostuneena järjestimme tänä vuonna messumatkan työpaikkani venekerhon kanssa. Neljä innokasta veneilijää lähtivät perjantai-iltana kohti Tukholmaa. Menomatkalla vaihdettiin tietenkin kuulumiset veneiden tulevista huolloista ja laskuista sekä unelmoitiin tulevaisuuden reissuista. Maailmanympäri oltiin jo menossa.


Olimme miehen kanssa varanneet auton mukaan messuille. Varmistelimme isompien ostosten mukaan mahtumista. Autolla olimme Siljan terminaalista noin puolessa tunnissa messukeskuksella, viimeinen 500 metriä tosin toi matkaan kymmenen minuuttia lisää. Messuille pääsee kätevästi myös julkisilla kulkuneuvoilla, keskustasta junalla Älvsjöhön. Juna-asema on vain messukeskuksen vieressä.

Matkakumppanimme olivat älynneet ostaa liput ennakkoon. Suosittelen, jono oli lauantai aamuna pitkä.

Ensin suuntasimme katsastamaan veneuutuudet. Kiersimme suomi osaston ja tsekkasin näkyisikö tuttuja, ei näkynyt. Veneet eivät meitä niin innosta, mutta Swanin 50 oli katsastettava sisältä asti. Kyse oli kilpurista, mutta silti Swaniksi yllättävän karu sisustus. On ne joka tapauksissa hienoja!

Minä olin odottanut erityisesti messujen hilavitkutin osastoa. Jännittävää oli, että moni näytteilleasettaja oli nyt pienemmällä osastolla kuin viimeksi, mutta vastaavasti toiset olivat isontaneet osastojaan. Katsottavaa riitti ja ostoksiakin tuli tehtyä. Yhtään tyynyä ei lähtenyt mukaan. Mies osti kannettavan aurinkopaneelin, varmasti tarpeellinen mutta ruma. Minä hankin kattilasarja sekä muuta pientä tarpeellista. Lisäksi tuli hankittua uusi keksi ja Hook & Moorin venehaka. Jälkimmäinen tarvitsee kuivaharjoituksia, mutta vaikuttaa tosi kätevältä. Löytyy kyllä Suomestakin useasta eri liikkeestä. Ostimme lyhyemmän kaksimetrisen kun kolmemetrinen tuntui sen verran painavalta, että tuskin jaksisin pidellä.


Kaiken kaikkiaan upea reissu. Kiitokset Heidille, Mikolle ja Jyrkille matkaseurasta! 

Täytyy alkaa varaamaan lipuja ensi vuoden reissulle vai olisikohan sittenkin vuorossa Dusseldorf.

Vene 17 Båt

Kevät alkoi jälleen perinteisillä venemessuilla. Messut mainostavat itseään Pohjoismaiden suurimpana venealan tapahtuma. Näin varmasti joillain mittareilla mitattuna onkin. Meidän perheessä messut ovat menettäneet viehätyksensä ja messuilla käynti on muodostunut vain tavaksi. Suurimpana vaikuttajana tunteeseen on se, että messuilta uupuvat lähes kokonaan uutuudet perinteiselle veneilijälle. 

Vesiurheilua emme harrasta ja miehen yrityksiin narrata kaloja riittää perinteinen umpikela virveli. Venettäkään ei ole tarkoitus vaihtaa, ellei miehellä pala proppu Baloon huoltotöiden määrään. Veneilytarvikkeet ovat ainoa meitä kiinnostava osasto. Vuodesta toiseen samojen näytteileasettajien osastoilla pyörivät samat hilavitkuttimet. Elektroniikassa tapahtuu uudistumista, mutta sitäkään ei aivan joka vuosi uusita. Sisustus ja lifestyle osastoilla ei mene yhtään paremmin. On noloa nähdä kolmatta vuotta peräkkäin sama astiasto kaupan.

Vuosi sitten kävimme Tukholmassa Allt för sjön -messuilla. Vaikka näytteileasettajien määrässä on kyse pienemmistä messuista kuin Helsingissä, niin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Tyynykauppiaita erilaisella valikoimalla on tusinan verran. Onneksi suurin osa Tukholman näytteileasettajista toimittaa postimyynnillä myös Suomeen. Tämä vuoden Tukholman messumatkasta on tulossa postaus myöhemmin keväällä.

Ostokset Helsingin messuilta jäivät minimiin. Metrilakuja ei tällä kertaa hankittu, mutta mukaan tarttui Kala Kallen säilykkeitä. Minä en kala- tai lihasäilykkeistä välitä. Mies tykkäsi makupaloista ja kaupat syntyivät. Perinteiset salamit ja parmesaani tuli myös hankittua.


Studio Ishavet on messuilla aina yhtä ihanalla osatolla. Heidän ihanuuksiaan en pysty ohittamaan uutuksien puutteesta huolimatta. Ishavet pärjäisi valikoimallaan varmasti myös Tukholmassa. Muutaman tuoksupussin ostin veneen komeroihin.

Mies intoutui kuuntelemaan työluentoa veneen puuosien kunnostuksesta. Lepuutin jalkojani samalla. Asiantuntevina luennoitsijoina toimivat Ville Herukka ja Kari Voutilainen Savon ammatti- ja aikuisopistostosta. Luento oli todella yksityiskohtainen hiomapaperien karheudesta lähtien. Pelon sekaisella kunnioituksella odotan Baloon sitloodan kunnostusprojektia, joka ilmeisesti tänä keväänä on vihdoinkin toteutumassa. Pölyallergiaan vedoten yritän välttää hiontaprojektin ja keskittyä lakkausprojektiin. Mieheltä saattaa tulla reklaamatio suunnitelmaan.

Kaikesta huolimatta tapaamme taas ensi keväänä messuilla, eihän sieltä osaa pysyä poissakaan. Toivomus kaikille näytteilleasettajille jo etukäteen: Uutuudet kehiin! Yksikin uusi tuote vetänee messuosastolle ennätysyleisön. Salamiostoksiin 18 euron pääsylippu on liikaa.