Kaunnissaaresta (Pyhtään) on tullut itäisen seiluumme must kohteita. Viime vuonna saimme hyvää palvelua ja hyvää ruokaa. Odotimme samaa nytkin. Olimme maanantaina Kaunissaaressa ja menimme viiden aikaan syömään. Hämmästyksemme oli suuri, kun sekä Kaunissaaren majan että Café Merituulen keittiöt olivat kiinni. Olutta sai majalta kuuteen asti. Hämmästys lisääntyi illan myötä, kun veneitä valui pitkin iltaa ja laituri oli loppujen lopuksi tupaten täynnä. Asiakkaista ei olisi ollut pulaa. Onneksi vene eväät pelastivat tilanteen.

Sama tilanne toistui tiistai-iltana. Porukka oli hämmentynyttä ja nälkäistä, kun heitä käännytettiin pois ravintoloista. Itse osasimme toisena iltana jo varautua tilanteeseen ja olimme ajoissa pitsoja tilaamassa. Tilauksen toimitus ei aivan ongelmitta sujunut, mutta Café Merituulen kiviuunin pitsat olivat maittavat. Enemmänkin asiakkaita olisi tullut.

Kaunissaaren reissun kruunasi suihku, josta ei tullut lämmintä vettä.

   
 

  Keskiviikkona päädyimme vihdoin viimein Kabböleen. Olemme suunnitelleet pysähtyvämme Kabbölessä useita kertoja, mutta aina olemme ohi ajelleet, syystä tai toisesta. 

Laiturimaksu Kabbölessä oli edullinen 10 euroa yö (ilman sähköä). Palvelut sitten tökkivätkin. Vessat olivat lukollisia ja avain oli joka kerta erikseen haettava kahvilasta. Minun luonteeseeni ei sovi joka kerta käydä ilmoittamassa vessa hädästäni. Mitenkähän tämä olisi yöllä toiminut?!?

Kabbölessä nautimme Olle’s Grillin loistavat burgerit. Juomat saimme Café Kabböle Marinasta. Paikallinen kala-kauppias ei suostunut myymään savukalaa kuin isoina paloina. Kalat jäivät tiskiin. Veneessä ei ole kylmäsäilytystiloja isoille määrille eikä syöjiä.

Mukavuusveneilijällä on kolme perustarvetta vierasvenesatamalle:

1. Vessa. Mielellään vesi, mutta siisti huussikin ajaa asian.
2. Ruoka. Tarjolla tarpeeksi usein. Mielellään myös palvelutarjontaa hyväksi käyttäen.
3. Suihku. Siisti, lämmintä vettä ja kunnollinen paine.

Jos jokin näistä kolmesta prakaa, niin harmitus on suuri.