Allt för sjön 2017

Kirjoitin aikaisemmassa postauksessa Helsingin venemessujen menettäneen viehätyksensä, johtuen viime vuoden vierailusta Tukholman venemessuilla.


Viime kerrasta innostuneena järjestimme tänä vuonna messumatkan työpaikkani venekerhon kanssa. Neljä innokasta veneilijää lähtivät perjantai-iltana kohti Tukholmaa. Menomatkalla vaihdettiin tietenkin kuulumiset veneiden tulevista huolloista ja laskuista sekä unelmoitiin tulevaisuuden reissuista. Maailmanympäri oltiin jo menossa.


Olimme miehen kanssa varanneet auton mukaan messuille. Varmistelimme isompien ostosten mukaan mahtumista. Autolla olimme Siljan terminaalista noin puolessa tunnissa messukeskuksella, viimeinen 500 metriä tosin toi matkaan kymmenen minuuttia lisää. Messuille pääsee kätevästi myös julkisilla kulkuneuvoilla, keskustasta junalla Älvsjöhön. Juna-asema on vain messukeskuksen vieressä.

Matkakumppanimme olivat älynneet ostaa liput ennakkoon. Suosittelen, jono oli lauantai aamuna pitkä.

Ensin suuntasimme katsastamaan veneuutuudet. Kiersimme suomi osaston ja tsekkasin näkyisikö tuttuja, ei näkynyt. Veneet eivät meitä niin innosta, mutta Swanin 50 oli katsastettava sisältä asti. Kyse oli kilpurista, mutta silti Swaniksi yllättävän karu sisustus. On ne joka tapauksissa hienoja!

Minä olin odottanut erityisesti messujen hilavitkutin osastoa. Jännittävää oli, että moni näytteilleasettaja oli nyt pienemmällä osastolla kuin viimeksi, mutta vastaavasti toiset olivat isontaneet osastojaan. Katsottavaa riitti ja ostoksiakin tuli tehtyä. Yhtään tyynyä ei lähtenyt mukaan. Mies osti kannettavan aurinkopaneelin, varmasti tarpeellinen mutta ruma. Minä hankin kattilasarja sekä muuta pientä tarpeellista. Lisäksi tuli hankittua uusi keksi ja Hook & Moorin venehaka. Jälkimmäinen tarvitsee kuivaharjoituksia, mutta vaikuttaa tosi kätevältä. Löytyy kyllä Suomestakin useasta eri liikkeestä. Ostimme lyhyemmän kaksimetrisen kun kolmemetrinen tuntui sen verran painavalta, että tuskin jaksisin pidellä.


Kaiken kaikkiaan upea reissu. Kiitokset Heidille, Mikolle ja Jyrkille matkaseurasta! 

Täytyy alkaa varaamaan lipuja ensi vuoden reissulle vai olisikohan sittenkin vuorossa Dusseldorf.

Vene 17 Båt

Kevät alkoi jälleen perinteisillä venemessuilla. Messut mainostavat itseään Pohjoismaiden suurimpana venealan tapahtuma. Näin varmasti joillain mittareilla mitattuna onkin. Meidän perheessä messut ovat menettäneet viehätyksensä ja messuilla käynti on muodostunut vain tavaksi. Suurimpana vaikuttajana tunteeseen on se, että messuilta uupuvat lähes kokonaan uutuudet perinteiselle veneilijälle. 

Vesiurheilua emme harrasta ja miehen yrityksiin narrata kaloja riittää perinteinen umpikela virveli. Venettäkään ei ole tarkoitus vaihtaa, ellei miehellä pala proppu Baloon huoltotöiden määrään. Veneilytarvikkeet ovat ainoa meitä kiinnostava osasto. Vuodesta toiseen samojen näytteileasettajien osastoilla pyörivät samat hilavitkuttimet. Elektroniikassa tapahtuu uudistumista, mutta sitäkään ei aivan joka vuosi uusita. Sisustus ja lifestyle osastoilla ei mene yhtään paremmin. On noloa nähdä kolmatta vuotta peräkkäin sama astiasto kaupan.

Vuosi sitten kävimme Tukholmassa Allt för sjön -messuilla. Vaikka näytteileasettajien määrässä on kyse pienemmistä messuista kuin Helsingissä, niin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Tyynykauppiaita erilaisella valikoimalla on tusinan verran. Onneksi suurin osa Tukholman näytteileasettajista toimittaa postimyynnillä myös Suomeen. Tämä vuoden Tukholman messumatkasta on tulossa postaus myöhemmin keväällä.

Ostokset Helsingin messuilta jäivät minimiin. Metrilakuja ei tällä kertaa hankittu, mutta mukaan tarttui Kala Kallen säilykkeitä. Minä en kala- tai lihasäilykkeistä välitä. Mies tykkäsi makupaloista ja kaupat syntyivät. Perinteiset salamit ja parmesaani tuli myös hankittua.


Studio Ishavet on messuilla aina yhtä ihanalla osatolla. Heidän ihanuuksiaan en pysty ohittamaan uutuksien puutteesta huolimatta. Ishavet pärjäisi valikoimallaan varmasti myös Tukholmassa. Muutaman tuoksupussin ostin veneen komeroihin.

Mies intoutui kuuntelemaan työluentoa veneen puuosien kunnostuksesta. Lepuutin jalkojani samalla. Asiantuntevina luennoitsijoina toimivat Ville Herukka ja Kari Voutilainen Savon ammatti- ja aikuisopistostosta. Luento oli todella yksityiskohtainen hiomapaperien karheudesta lähtien. Pelon sekaisella kunnioituksella odotan Baloon sitloodan kunnostusprojektia, joka ilmeisesti tänä keväänä on vihdoinkin toteutumassa. Pölyallergiaan vedoten yritän välttää hiontaprojektin ja keskittyä lakkausprojektiin. Mieheltä saattaa tulla reklaamatio suunnitelmaan.

Kaikesta huolimatta tapaamme taas ensi keväänä messuilla, eihän sieltä osaa pysyä poissakaan. Toivomus kaikille näytteilleasettajille jo etukäteen: Uutuudet kehiin! Yksikin uusi tuote vetänee messuosastolle ennätysyleisön. Salamiostoksiin 18 euron pääsylippu on liikaa.

Venemessuilla osa 2

Kuukausi Helsingin Vene 16 Båt -messujen jälkeen on Tukholmassa Allt för sjön -messut. Olin varannut matkan Tukholmaan aikapäiviä sitten tietämättä mitään ko. tapahtumasta. Pari päivää ennen matkaamme Rasmus-klubben mainosti messuja ja tottakai päätimme Tukholma-päiväämme sisällyttää messuvierailun.

Messut pidettiin Tukholman messukeskuksessa Alvsjö:ssä. Mesuille pääsi helpoiten ottamalla paikallisjuna Tukholman keskustasta (Stockholm central) messukeskukselle (Stockholmsmässan). Matka kestää noin kymmenen minuuttia. Juna-asemalta oli lyhyt kävelymatka messukeskukseen.

Messut olivat kahdessa hallissa. Toisessa oli tarvikkeet ja toisessa veneet. Vene-halli jäi meiltä käymättä. Tarvikepuolella merkille pantavaa oli, että Suomessa tarvikepuoli on enemmän teknisiä varusteita ja laitteistoa. Tukholmassa sisutustarvikkeiden osuus oli merkittävä. Mieheni sanoin: ”Kuinka monta erilaista tyynykauppaa voi olla?” Moni näytteilleasettaja mainosti kovasti verkkokauppojaan, valitettavasti vain muutama kuljetti tuotteitaan Suomeen asti.  

Veneeseemme löysimme Hammari:n kätevän itsestään täyttyvän pelastusrenkaan. Mitähän katsastusmääräykset tästä sanovat?

Uudet keulatikkaat päätimme suosiolla tilata suoraan kotiin Hjertmans:in verkkokaupasta.

  
Ostin myös kasaan taittuvan vadin astianpesua varten. Valitettavasti merkkiä ja mallia ei tullut tallennettua.

Messuilla oli paljon muutakin ihanaa.
 

Harmi, ettei meillä ole kotona mitään mihin tämän loistavan keksinnön saisi kellumaan.
     

Jokaisen naisseilorin unelma on Asperö Handels Ab:n merimiessäkki. Säkkejä löytyy kaikissa ihanissa väreissä, myös pinkinä.

 

Gustaf Mellbinin menneen vuosikymmenen uimapukutyyli oli ihastuttavaa. Mallisto olisi tyyliltään mainiosti sopinut auringonottoon Baloon kannelle. Kotona harmitti, kun en jaksanut mennä messuilla sovituskoppiin. Uikkarit jäivät odottamaan seuraavaa Tukholman reissua.

Pidin messuilla siitä, että ruoka- ja juomatarjoilusta vastasivat paikalliset tuottajat. Poikkesimme oluilla Nynäshamns ängbryggeri -ravintolassa. Olut oli ruotsalaiseksi olueksi maittavaa.

Messut olivat kaiken kaikkiaan kiva kokemus. Pidin messuista, jopa enemmän kuin suomalaisista. Suosittelen messuja muillekin. 

Paluumatkallamme laivamme Silja Symphony osallistui merellä veden varaan joutuneen naisen etsintöihin. Viking Rosellalta oli nainen hypännyt veteen. Merellä oli tyyntä, mutta sumu oli kova ja myös pimeys haittasi etsintöjä. Yritimme seurata hytin ikkunasta pelastusoperaatio, mutta näimme ainoastaan valojuovia ja valonvälähdyksiä. Etsintöjä jatkettiin neljä tuntia. Merivartioston mukaan meressä voi selvitä tähän aikaan vuodessa maksimissaan tunnin. Naista ei etsinnöistä huolimatta löydetty. Ikävä päätös mukavalle reissulle.

Venemessuilla

Venemessuista on tullut tärkeä kevään aloituspiste veneilijöille. Jotenkin sinne on must mennä ja kyllähän messut saavat odottamaan veneen laskua ihan uudella innolla.

Messuilla on harmittavan vähän purjeveneitä. Oma Rasmus nousee aina arvossa korkeammalle, kun katsoo uusia veneitä. Vaikka tilaa uusissa Veneissä on paljon enemmän on sisutusratkaisut usein epäkäytännöllisiä ja se muovin määrä on silmiinpistävää. Rasmuksessa kaikki on kompaktisti saatu sijoitettua. Ja kyllä siiinä on oma viehätyksensä, kun koko vene on sisältä mahonkia:)

Venemessujen hankinnat jäivät tänä vuonna vähäisiksi. Itse hankin Joonas Lokin fenderin pidikkeet. Mies arvosteli hankintaani kyseenalaistamalla enkö vieläkään aio opiskella siansorkka solmua. Kyse on ennemmin siitä, että noiden avulla fendereiden korkeutta ja sijaintia on paljon helpompi säätää.

Studio Ishavetin leipäkori ja avaimenpidike päätyivät mukaan.  Vaalea harmaa leipäkori on kuin tehty veneemme sisustukseen. Nuo kankaiset korit ovat myös tosi käteviä säilyttää veneessä.

Mies sijoitti uuteen poijuhakaan. Veneemme painaa sen verran paljon, että olemme kaipailleet hieman järeämpää versiota. Löysimme nyt mieleisen. Minulle haka on hieman painava, mutta pitääpähän veneen ainakin varmemmin paikallaan.

Pidä saaristo siistinä -osastolta ostimme miehelle uuden pipon ja veneeseen laiturimaton. Roope tuotteiden hinnat ovat todella eduliset ja noilla hinnoilla mielellään tukee hyvää asiaa. Osallistuin myös jälleen kilpailuun tämä vuoden Roope-merkin värityksestä. Viime vuonna suosikkini ei pärjännyt, jospa nyt olisi parempi säkä.

Mies valitteli, että laitevalmistajien omat osastot puuttuivat messuilta kokonaan.

Jäimme myös hämmästelemään arvontojen vähäistä määrää. Viime vuonna joka osastolla oli jokin kiva arvonta, mutta nyt vain muutamalla.

Metrilakut jäivät tällä kertaa ostamatta.