Kauden päätöskohteeksi valitsimme Stora Herrön. Syksyinen viikonloppu oli lämmin ja laiturissa oli ruuhkaa. Suurin osa veneilijöistä oli päiväretkellä. Pihlajanmarjat olivat hienosti kypsyneet ja vähän oli jo ruskaakin näkyvissä. Upea lopetus kaudelle. 

   

         

Lähdimme iltapäivällä työpäivän jälkeen merelle. Nopea pyrähdys Pihliksen laituriin parkkiin. Molemmilla oli kannettavat mukana, joten jatkoimme vielä vähän aikaa töiden parissa. Onko parempaa paikkaa tehdä töitä, kuin raikas meri-ilma toimivilla nettiyhteyksillä.

Saimme tehdä töitä ja nauttia kauniista illasta aivan yksinämme. Muutama vene kävi kääntymässä, mutta kukaan ei kauaa viihtynyt.

   

   

Golf-tournee suoritettu ja poikkesimme viettämässä viikonlopun myös Valkeakosken musiikkijuhlilla. Tampereelta otimme velipoikani kyytiin, joka toimisi miehistönämme ensi viikon.

Tiistaina suuntasimme nokan kohti Sipoon Kaunissaarta. Pulahdimme yöuinnille hikisen päivän päätteksi. Meriveden lämpötila oli 23,8C, joten täysin ei uinti virkistänyt. Testasimme myös kansisuihkumme ensimmäistä kertaa. Hyvin toimi!

Keskiviikkona teimme lyhyen pyrähdyksen Fårholmenille, jossa koimme kesän ensimmäisen ukkosmyrskyn. Oli aivan upea kokemus, kun myrskyrintama kulki suoraan yläpuoleltamme. Osa saaressa olijoista selkeästi pelkäsi myrskyä, kiljunnasta päätellen.

 

Sateen jälkeen saatiin uppea auringonlasku.

Torstain löhöilimme ja pejantaina suuntasimme heti aamusta kotiin. Miehistö heräsi vasta matkalla.

Lauantaina seuraamme liittyivät vielä äitini ja isäni. Kohteena oli Grynnan. Isä kalasteli koko matkan, mutta ilman menestystä. Illalla perinteisesti grillasimme ja kävimme yösaunassa. Sunnuntaina Brunssin jälkeen kotiin.

Mukava viikko perheeni seurassa. Veljelleni tosin puuttuvat mediayhteydet taisivat olla liikaa.

Venekerhollamme on kaksi saarta, Fårholmen ja Grynnan. Fårholmenilla olemme jo poikenneet, mutta Grynnan oli vielä tutustumatta. Grynnan oli hyvä kohde pienelle viikonloppureissulle. Ensi viikon vietän Lady Golf tuurilla Itä-Suomessa, joten pitempään reissua emme nyt ehtineet tekemään.

Olimme kuulleet paljon hyvää Espoon puutarhareitistä Suvisaariston läpi. Tutkiskelin merikortit etukäteen ja tein reittisuunnitelman siten, että syväyksen pitäisi olla venhollemme riittävä. Muutamissa paikoissa silti sydän tykytti, kun loki alkoi näyttämään varsin alhaisia lukemia. 

Matkalla poikkesimme Dragesvikenissä tankilla. Paikan ravintola näytti oikein mukavalta, täytyy tulla joskus testaamaan.

Illat veneellä ovat mukavimpia. Ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa nauttia. Yleensä lueskelemme, kuuntelemme musiikkia ja nautimme maisemista. Grynnanilla testasimme saaren saunan ja uskaultauduimme heittämään talviturkit mereen. Minä en ole uinut meressä vuosikausiin! 

Perjantain vain otimme aurinkoa ja lueskelimme.  Olin saanut mieheltäni riippumaton joululahjaksi, joka nyt viriteltiin kannelle roikkumaan.  Hyvä oli kölliä!

Lauantaina kohti kotia ja valmistautumista golf-tourneelle. Testasimme kotimatkalla purjehtimistakin.      

   

  

  

 

Olimme bookanneet venepaikkamme Porvoosta satamapaikka.comin kautta, joten se piti luovuttaa viimeistään 11:50. Porvoossa aamupäivä oli sateinen, joten odottelimme mahdollisimmaan pitkään ennen kuin starttasimme kotimatkalle. Matkalla keli muuttui onneksemme vielä aurinkoiseksi.

Kotimatka köröteltiin tuttua reittiä Tolkkisten sillan, Villingin, Hevossalmen sillan sekä Kaivopuiston kautta. Kaivopuistossa on aina hauska katsella, kuinka rannalla istuvat ihmiset innostuvat veneistä. Itsekkin ennen aina haikaili, että olisi kiva päästä joskus  ohi ajavan veneen kyytiin.

Sandholmssuddenissa vietetyn levottoman yön jälkeen suuntasimme kohti Porvoota. Olimme varanneet etukäteen paikan Porvoosta satamapaikka.comin kautta. Osa veneilijöistä paheksuu kyseistä palvelua, mutta meille aamu-unisille palvelu on aivan loistava. Tosin itäiseltä Suomenlahdelta ei kyseinen palvelu ole juurikaan käytössä. Ihmettelin tätä miehelleni ja hän totesi, ettei ole tarvetta, koska satamat eivät ole koskaan täynnä. Tämä pitää kyllä aivan paikkansa. Ainoastaan Kotkassa meillä oli ollut tiukkaa löytää laituripaikka.

Matka oli mukavan lyhyt, alle 20 merimailia. Porvoon jokea on mukava hissukseen ajella ja joella on myös paljon erilaista maisemaa. Vähän jäi harmittamaan, ettemme poikenneet Hamarissa matkalla. Vaikutti oikein pittoreskilta kohteelta.

Porvoossa olimme ajoissa, joten ehdin vähän shoppailemaan vanhaan kaupunkiin. Kävimme myös jokiristeilyllä. Alus meni Porvoon jokea yläjuoksuun, jonne emme omalla veneellä pääsisi maston vuoksi. Oikein mukava tunnin ajelu, jossa kuuli sopivasti Porvoon historiaa sekä näki maisemia, jotka olivat ainakin minulle uusia. MIeheni ensin ihmetteli, etteikö tässä ole jo tarpeeksi veneilty, mutta hänkin loppujen lopuksi tykkäsi.

Kävimme syömässä perinteisessä Timbaalissa. Kuten aina, ruoka oli maukasta. Ilta menikin sitten jalkapallon MM-loppuottelua katsoessa. Saksa voitti Argentiinan jatkoaikamaalilla 1-0!

   

   

Päiväksi oli luvattu kovaa tuulta, joten meille epätyypilliseen tapaan pääsimme liikenteeseen jo kahdeksan jälkeen aamulla. Tarkoituksenamme oli pysähtyä Kabbölessä, mutta ilta oli oikein kaunis, joten jatkoimme matkaa Sandsholmsuddeniin. Jostain syystä meillä on aina aikomuksena pysähtyä Kabbölessä, mutta emme vielä kertaakaan ole siellä poikenneet. Ehkä ensi kesänä.

Sandholmssuddenin vierasvenelaituri oli erittäin tuulisella paikalla. Rantautuminen veikin yli puoli tuntia. Loppujen lopuksi saimme veneen sivuttain laituriin, mutta se oli vielä käännettävä satamakapteenin määräyksestä, jotta muutkin tulijat mahtuisivat laituriin (tosin ketään ei kyllä koko iltana tullut). Loppujen lopuksi Baloo oli perä edellä laiturissa, eka kerta tämäkin. Olipa urakka.

Itäisen Suomenlahden venesatamat -opas kuvaa Sandsholmsuddenin Cafe Benitaa aidoksi saaristolaiskahvilaksi. Odotuksissa oli siis maukasta saaristolaisruokaa. Valitettavasti vastaavia ”saaristolaiskahviloita” löytyy Kallion kaupungin osasta runsaasti. Maukas saaristolaisruoka jäi minulla nakkiperunoiksi ja siideriksi. Mieheni repäisi tilaamalla lihiksen kahdella nakilla oluen kera. Kyseinen opas on muuten kyllä ollut oikein erinomainen apu reittisuunnittelussa, suosittelen.

Nukuimme pitkät päikkärit mikä oli hyvä juttu, koska yö Sandsholmsuddenissa  oli varsin levoton. Tuuli kovaa, eikä satamassa ollut ollenkaan tuulen suojaa. Aamulla kun tuuli alkoi vihdoin tyyntymään ja aallot katosivat, niin alkoi moottoriveneiden tuoma aallokko. Vierasvenesatama on vilkkaan laivareitin sivussa, joten moottoriveneet ajoivat täpöillä ohi koko aamun. Vene ryskäsi aallokossa siis koko yön.

Tuskinpa vierailemme kyseissä paikassa aivan lähiaikoina uudelleen.

Veneen ostomme jälkeen mieheni oli muistellut lukemattomia tunteja nuoruutensa hurjia elämyksiä Kaunissareessa. Pitihän tämä ihme paikka nähdä, joten perjantain iloksi suuntasimme nokan kohti Kaunissaarta. Matka oli varsin tuulinen ja jouduimme ”kryssimään”, jotta pääsimme perille.

Kiertelimme saaren pikkubutiikeissa ja tutustuimme saaren museoon. Saari oli oikein viehkeä. Museo sen sijaan oli hämmentävä kokemus kaikennäköistä kerättyä meriaiheista rompetta. Varsinaisen teeman tunnistaminen oli mahdotonta.





Saari oli perjantai-illaksi täysin kuollut. Ainoastaan yksi polttariporukka oli hieman riehakkaammalla tuulella, tosin hekin poistuivat jo alkuillasta Taksi-Tuubin kyydillä. 

Kävimme syömässä legendaarisella Kaunissaaren majalla. Ruokalista oli varsin sivistynyt ja ruoka oli erinomaista. Mieheni nuoruuden muistot rasvaisista makkaraperunoista keskioluttuopin kera olivat mennyttä aikaa. Istuskelimme illan majalla nauttien tunnelmasta. Mieheni joutui toteamaan, ettei paikka ollut ennallaan tai sitten aika on kullannut muistot.

Päivän suunnitelmissa oli Ulko-Tammion ja Tammion kautta siirtyminen Haminaan. Reissun pituuden takia tsemppasimme ja onnistuimme lähtemään ajoissa liikkeelle. Keli oli aivan upea. Peilityyni meri ja helteinen auringon paiste.



Ulko-Tammiossa oli vuorossa ensimmäinen ankkurointi. Kävimme mieheni kanssa keskustelun ankkurin veteen laittamisesta. Tekniikan ihmisenä kuvittelin asiassa olevan jokin tekniikkakin. Näköjään ankkuri vain kiinnitetään veneen köyteen ja plumpsautetaan sopivalta etäisyydeltä veteen. Tulipahan tämäkin opittua.

Ulko-Tammio oli metsäinen saari, jossa oli hyviä kävelyreittejä. Kiipesimme saaren näkötorniin ihailemaan maisemia. Kokkasimme lounaan ja jatkoimme matkaa.





Jotenkin ajatuksissani olin kuvitellut Tammioiden olevan luonnoltaan saman kaltaisia. Tämä osottautui täysin vääräksi mielikuvaksi. Tammio oli karun kaunis kalastajakylä. Kävelimme pienen kierroksen saarella. Voi kun joku rakentaisi kylään mukavan pikku kahvilan.





Haminassa kohtasimme itäisen Suomen pikkukaupungin sykkeen. Saimme erinomaisen laituripaikan Tervasaaresta aivan SaimaaTravelin aluksen vierestä. Seurauksena oli, että paikallinen nuoriso ajeli pillurallia veneemme vierestä koko yön dum dum musiikkia soittaen. 

Palvelut Haminassa olivat hyvät. Vuokrasimme heti saavuttuamme fillarit kahdeksi päiväksi erittäin sopuhintaan. Tosin hieman modernimpia suihkuhuoneita olisimme kaivanneet. Kaiken kaikkiaan kuitenkin miellyttävä kokemus.

Haminaan olimme päättäneet jäädä kahdeksi päiväksi. Kaipaisimme jo hieman lepoa ja ajattelimme myös katsastaa Haminan nähtävyyksiä. Minä olin käynyt Haminassa viimeksi lapsena. Suuntasimme vuokrafillareilla keskustaan syömään Rossoon. Saimme taattua Rosson palvelua ja laatua. Illan istuskelimme sataman terassilla katsomassa potkupallomatsia ja nautiskelimme virvokkeita.

Seuraavana päivänä fillaroimme kaupunkikierroksekselle. Kävimme tutustumassa Haminan kaupungin museoon ja kauppiaan talon museoon sekä tietenkin Bastioniin. Bastionissa oli meneillään petanquen SM-kisat, mutta ystäväämme Leeviä ei näkynyt kisaamassa eikä baarissa.

Näimme myös Vehkalahden kirkon. Se seikka, miksi Vehkalahden kirkko oli Haminan keskustassa ei minulle auennut.





Illalla saimme veneelle yllätysvieraiksi kollegani puolisoineen sekä heidän pentukoiransa Romin. Vietimme yhdessä mukavan illan. Romista ei laivakoiraa saatu koulutettua, kaverilla oli  vauhti päällä, joten joutui katselemaan menoa laiturilta.

Haminasta jäi mukavat veneilymuistot. Sekä Loviisa että Hamina ovat olleet tosi mukavia pikkukaupunkeja tutustua.