Grynnan ja Porkkalanselkä

Työviikon jälkeen heti lauantai-iltana lähdimme jälleen merille. Suuntana Hanko ja Bridgeviikko. Olin lupautunut vetämään lyhyen infon viikolla ja pelaamaan piti tietenkin päästä. Aikataulu oli tiukka.

Seuramme saari Grynnan on länteen suuntautuvien matkojen ensimmäinen etappi. Saari sijaitsee sopivasti Porkkalanselän alkupäässä. Grynnanilla olimme vasta puolikymmenen aikaan illalla. Rantautumisen jälkeen mies kokkasi pikaisen bratwursti-iltapalan.  Chillailimme.

Porkkalanselkä yllätti jälleen. Olin kiskonut miehen pedistä kukonlaulun aikaan ylös. Lähtiessämme oli täysin tyyntä. Porkkalanselän lähestyessä aallokko koko ajan suureni. Olimme kuulleet huhuja, että Porkkalanselän ulompi reitti olisi rauhallisempi. Huhu piti paikkansa. Vaikka aallokko oli kohtuullista niin ylitys meni ilman harmaita hiuksia. Miehistökin pysyi penkeillä.

Hangon kautta himaan

Rosalasta jatkoimme kohti Hankoa. Hangossa vietimme pari yötä. Ennusteet olivat luvanneet seuraavalle päivälle myrskylukemia. Minä perinteisesti shoppailin sataman pienissä kojuissa ja keskustassakin tuli käännyttyä ruokavaraston täydentämisen yhteydessä. Mies touhusi jotain veneen huoltohommia.

By Pia’s on suosikki vaatemerkkini kesäisin. Ihanan reilun kokoiset pellavat ja pehmeät laskeutuvat Bampoot sopivat veneilyyn erinomaisesti. Pellavienhan kuuluu rypistyä nätisti käytössä. Löysin Campomaggin ihanan pikku käsilaukun kesä käyttöön. Outfit-kuvia en normaalisti harrasta, mutta alla nyt yksi. Tosin kuva on otettu hieman Itämerta lämpöisemmältä mereltä.

Hangon ruokailut hoidettiin pizza linjalla. Ensimmäisenä iltana Classic Pizzassa ja toisena pizzat noudettiin veneelle Kotipizzasta. Uutena ravintolapalveluna satamaan oli tullut Kotipizzan pizzarekka. Upea idea ja välipalat haettiin tietenkin rekasta.

Tarkoituksemme oli yöpyä vielä yksi yö ennen Porkkalanselän ylitystä jossakin sopivassa kohteessa matkalla. Päivä oli kuitenkin kauniin aurinkoinen ja tuulta oli matkalla koko ajan noin pari metriä sekunnissa. Hangossa odotettua myrskyä ei koskaan tullut. Olimme olleet hyvissä ajoin liikenteessä (kerrankin), joten päätimme lähteä kokeilemaan selän ylitystä. Sovimme kelin mahdollisesti pahentuessa kääntyvämme takaisin.

Matkalla lehmät olivat laiduntamassa rannalla.

Noin 1/3 edettyämme tuulilukemat selällä hipovat jo yhdeksää. Vaihdoimme kuskin, koska minä en tuossa tuulessa jaksa vinssata purjeita. Ympäri kääntyminen ei ao. tilanteessa enää ollut mahdollista. Porkkalanselkä ei pettänyt taaskaan. Tuulta parhaimillaan 13 m/s. Baloon huippunopeus 8,3 solmua. Aallonkorkeus tarpeeksi. Vauhtia piisasi. Baloo on merinorsu, minkä miehistö tuppaa aina välillä unohtamaan. Ylitys onnistui siis loppujen lopuksi hienosti. Miehistön usko oli välillä kadoksissa.

Selän ylitys vei miehistöstä mehut. Kokkaaminen ei kipeytyneillä lihaksilla innostanut. Seuran saaren Grynnanin sijaan päädyimme yöksi Porkala Mariniin. Illallinen ravintola Brygganissa. Tarjoilija oli persoonallisuus ja antoi suositukset varsin suoraviivaiseen tapaan. Listalla oli kaksi pääruokaa ja kaksi alkuruokaa. Tilasimme nälissämme koko listan. Hyvää oli!

Seuraavana päivänä autinkoisessa säässä leppoisasti purjehtien kotiin!

Grynnan, Elisaari ja Sommaröstrand

Grynnan on venekerhomme Suomen Moottoriveneklubin saari. Grynnanin sijainti on aivan loistava länteen kohdistuvilla venereissuilla. Meidän nopeuksilla, noin 6M tunnissa, matka Lauttasaaresta Grynnanille kestää vajaa neljä tuntia. Grynnanilla on suojainen poukama kovemmillekin keleille. Saarelta on hyvä lähteä Porkkalanselän ylitykseen. 

Edelliskerran Porkkalanselkä kokemuksista sisuuntuneenaa, olin tutkinut kaikki mahdolliset tuuli- ja aallokkoennusteet etukäteeen. Ennusteiden mukaan aamuksi oli luvattu tyyntä keliä. Mies kiskottiin sängystä kuuden aikaan. Seitsemän maissa oltiin jo merellä. No eipä ne ennusteet ole tänä kesänä muutenkaan paikkaansa pitäneet. Jälleen Porkkalanselän aallokko yllätti. Tämän kerran ylitys ei sijoittunut edes top3:seen, mutta kyllä se silti jännittämään laittoi.

Seuraavaksi pysäkiksi valitsimme Elisaaren. Paikkaa on kovasti kehuttu erilaisilla purjehdus sivustoilla. Me emme ole aikaisemmin vierailleet paikassa. Lähinnä, koska iSailorin kartta näyttää Elisaaren lähestymisreitille metrin syväystä. Nyt uskoimme saaren kotisivuja. Lähestymistä helpottivat myös vastaantulevat purkkarit. Saari on käsityksemme mukaan todella suosittu, mutta heinäkuisena arkipäivänä oli hyvin tilaa. Tosin olimme meille poikeuksellisen aikaisin liikenteessä. Elisaari oli todella kaunis paikka ja kahvilan munkit hyviä. Suosittelen. Ainoa takaisku koettiin Kartanoravintolan sijainnissa. Ravintola on noin 800 metrin kävelymatkan päässä mäellä. Miehellä on jalka kipeänä, eikä kävelymatkat onnistu. Pyöristäkään ei ylämäkeen olisi ollut apuja. Kartanoravintolan kuuluisa kakkubuffetti jäi testaamatta. 

Elisaaresta jatkoimme matkaa Sommaröstrandiin, jonne Elisaaresta on reilu 20 merimailia. Olemme kokeneet, että meille 20 merimailin matka on päivässä sopivan mittainen. Heavy purjehtijat naureskelevat. Me emme jaksa urheilla. Tosin kotiin päin mennessä päivämatkat tuppaavat venymään.

Matkalla Sommaröstrandiin näimme kaksi Rasmusta. Toinen oli vieläpä sketsi, jotka ovat erittäin harvinaisia.  Toisen nimi oli Solitude, toista emme nähneet. Terveiset omistajille! 

Sommaröstrandissa oli hyvin tilaa. Matka meni kauniissa kelissä. Vesisade alkoi rantautuessamme, joten suihkun jälkeen pidimme sadetta rannan kuppilassa. Kiva paikka ja erinomaiset vohvelit, suosittelen. Pienenä varoituksen sanan, että vohveleiden kalorimääärä on mahtava. 

Perinteisesti illalla Ravintola 5Knivariin syömään. Miehelle Skåldöbiff ja minulle tuplahampurilainen. Skåldöbiff oli leivitetty possunfile, vähän kuten snichel. Hamppari oli hamppari. Maittavia molemmat. 

Ilta istuskeltiin ja nautiskeltiin kauniista auringonlaskusta veneellä. Minulla viini, miehellä whisky.

Aamulla kohti Hankoa.

Jakobshamn (Ramsjö) ja vihdoinkin kotona

Hangosta suuntasimme kohti Jakobshamnia. Olimme kuulleet positiivisia kertomuksia paikasta, joten halusimme itse kokeilla. Paikka on hyvin lähellä Porkkalanselkää, joten siitä on hyvä valmius suunnata kotiin. Päivämatka on Pajalahteen pitkä, mutta neljän viikon reissun jälkeen halu omaan petiin oli kva.

Jakobshamnissa olimme iltapäivällä noin kuuden maissa. Laiturissa oli täyttä, mutta satamahenkilökunta tuli välittömästi vastaan ja näyttivät sopivan kolon. Saamakapteeni esitteli palvelut ja kertoi, että ravintolassa olisi mahdollisuus buffetruokailuun seitsemän aikaan. Menu vaikutti hyvältä, joten lunastin liput. Pikainen visiitti suihkussa elpymässä. Suihkutiloissa oli toivomisen varaa. Pieni koppi, jossa sekä suihkuteltiin että vaihdettiin vaatteet, kävi samalta saunasta.

Jakobshamissa on käytössä kausimaksu. Yhdellä satamaksulla (20€) saa yöpyä koko kauden. Hintaan sisältyy sähkö, mutta pistokkeita ei vältämättä riitä kaikille. Kaikesta huolimatta hinta on kohtuullinen ja paikka ok. Suosittelen.

Ehdimme seitsemäksi syömään (ilmoitettu aika). Meille oli varattu mukava ikkunapöytä. Aloittelimme viinilasillisilla ta no pullolla. Päivän matkan jälkeen oli jo kova nälkä, mutta ruokaa jouduimme odottamaan melkein tunnin verran. Beach Volley turnaus oli venynyt ylipitkäksi ja ruokailua oli pelaajien takia lykätty. Ymmärrettävää, mutta ikävää meille nälkäisille. 

Rauhallisesta illasta emme päässeet nauttimaan. Pallonpelaajat olivat turnauksen jälkeisissä juhlatunnelmissa, joka näkyi ja kuului. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava ilta.

Minulla oli tarkoitus aamulla herätä ajoissa, jotta olisimme pässeet tyynellä Porkkalanselän ylistykseen. Ilta kuitenkin verotti jaksamista. Pääsimmme liikkeelle vasta kymmenen maissa. Toki tuokin on meille aikaista. Porkkalanselkä ei antanut uneliaisuuttani anteeksi, vaan pisti parastaan keikutuksen määrällä mitattuna. Olin hetken ruorissa, miehen käydessä vaihtamassa sadevarusteita päälleen. Muutaman minuutin aikana tuuli ja allokko yltyivät niin rutkasti, etten enää uskaltanut ryhtyä kuskin vaihtoon. Nostimme purjeet tasaamaan menoa, muta silti keikutusta oli minulle riittämiin. Kärvistelin viimeisen tunnin selkää ylitettäessä läpimärkänä ruorissa (minullahan ei tietenkään ollut sadevehkeitä päällä). Mies kyllä yritti puhua järkeä vaihdon puolesta, pelko voitti. Ensi kerralla ylitys taas viideltä aamulla.  Pokkalanniemen suojiin päästyämme menin hyttiin lämmittelemään, kiitos webasto! Valkoinen pellavapaita ja farkut eivät olleet aivan paras purjehdusasuste.

Loppumatka meni kivuttomasti ja iltapäivällä oltiin vihdoin kotona. Hieno reissu! Merimaleja kertyi kaikkiaan 563,92M.

Pajalahti-Gynnan-Sommaröstrand

Pääsimme lähtemään vasta iltapäivästä reissuun, joten päätimme pitää ensimmäisen legin lyhyenä. Ensimmäisen yön vietimme perinteisesti seuran saaressa Grynnanilla. Grynnanilla oli kanssamme vain yksi pursi, joten luonnon rauha oli taattu.


Porkkaselän ylitys oli perinteisesti heiluntaa. Tuulta oli parhaimmillaan puuskissa 17 metriä sekunnissa. Aallokkoakin ihan kiitettäväsi. Pahemmilta mustemmilta vältyttiin tällä kertaa. Tappioiksi kirjataan yksi kännykän lasi ja moottoriajovalo. Hämmästyttävää kyllä polttimo löytyi ehjänä kannelta. Vaikka valitsimme sisäreitin Sommaröstrandiin, niin vastatuulesta johtuen matkaan meni yli tunti normaalia pidempään. Ensi kesänä vahdin jälleen tuulilukemia ennen kuin lähden Porkkalanselkää ylittämään.


Matka Grynnanilta Sommaröstrandiin, läpi Tammisaaren, saariston on todella kaunista. Liikenne on vilkasta reitillä. Me kohtaamme aina  viranomaisajoneuvoja. Mieleenpainuvia maisemakuvia on väylällä riittämiin. Aina tulee jotain uutta vastaan.



Sommaröstrandissa rantautuminen meni ihan ok. Köysiä viriteltiin useampaan otteeseen, jotta saimme veneen keulan riittävän kauaksi laiturista. Kymmenen senttiä oli riittävä turvaväli. Sommaöstrandin mukava Ravintola GH Sommaröstrad tarjoili rankan päivän päätteeksi maittavat purilaiset. Illalla oli todella kaunis auringonlasku, mutta valitettavasti kuvat jäivät ottamatta, koska näkymän eteen, oli parkkeerattua iso moottorivene. Tuuli oli viennyt mehut miehistöstä ja ilta jäi lyhyeksi unien kutsuessa.