Hangosta suuntasimme kohti Jakobshamnia. Olimme kuulleet positiivisia kertomuksia paikasta, joten halusimme itse kokeilla. Paikka on hyvin lähellä Porkkalanselkää, joten siitä on hyvä valmius suunnata kotiin. Päivämatka on Pajalahteen pitkä, mutta neljän viikon reissun jälkeen halu omaan petiin oli kva.

Jakobshamnissa olimme iltapäivällä noin kuuden maissa. Laiturissa oli täyttä, mutta satamahenkilökunta tuli välittömästi vastaan ja näyttivät sopivan kolon. Saamakapteeni esitteli palvelut ja kertoi, että ravintolassa olisi mahdollisuus buffetruokailuun seitsemän aikaan. Menu vaikutti hyvältä, joten lunastin liput. Pikainen visiitti suihkussa elpymässä. Suihkutiloissa oli toivomisen varaa. Pieni koppi, jossa sekä suihkuteltiin että vaihdettiin vaatteet, kävi samalta saunasta.

Jakobshamissa on käytössä kausimaksu. Yhdellä satamaksulla (20€) saa yöpyä koko kauden. Hintaan sisältyy sähkö, mutta pistokkeita ei vältämättä riitä kaikille. Kaikesta huolimatta hinta on kohtuullinen ja paikka ok. Suosittelen.

Ehdimme seitsemäksi syömään (ilmoitettu aika). Meille oli varattu mukava ikkunapöytä. Aloittelimme viinilasillisilla ta no pullolla. Päivän matkan jälkeen oli jo kova nälkä, mutta ruokaa jouduimme odottamaan melkein tunnin verran. Beach Volley turnaus oli venynyt ylipitkäksi ja ruokailua oli pelaajien takia lykätty. Ymmärrettävää, mutta ikävää meille nälkäisille. 

Rauhallisesta illasta emme päässeet nauttimaan. Pallonpelaajat olivat turnauksen jälkeisissä juhlatunnelmissa, joka näkyi ja kuului. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava ilta.

Minulla oli tarkoitus aamulla herätä ajoissa, jotta olisimme pässeet tyynellä Porkkalanselän ylistykseen. Ilta kuitenkin verotti jaksamista. Pääsimmme liikkeelle vasta kymmenen maissa. Toki tuokin on meille aikaista. Porkkalanselkä ei antanut uneliaisuuttani anteeksi, vaan pisti parastaan keikutuksen määrällä mitattuna. Olin hetken ruorissa, miehen käydessä vaihtamassa sadevarusteita päälleen. Muutaman minuutin aikana tuuli ja allokko yltyivät niin rutkasti, etten enää uskaltanut ryhtyä kuskin vaihtoon. Nostimme purjeet tasaamaan menoa, muta silti keikutusta oli minulle riittämiin. Kärvistelin viimeisen tunnin selkää ylitettäessä läpimärkänä ruorissa (minullahan ei tietenkään ollut sadevehkeitä päällä). Mies kyllä yritti puhua järkeä vaihdon puolesta, pelko voitti. Ensi kerralla ylitys taas viideltä aamulla.  Pokkalanniemen suojiin päästyämme menin hyttiin lämmittelemään, kiitos webasto! Valkoinen pellavapaita ja farkut eivät olleet aivan paras purjehdusasuste.

Loppumatka meni kivuttomasti ja iltapäivällä oltiin vihdoin kotona. Hieno reissu! Merimaleja kertyi kaikkiaan 563,92M.