Kauden avaus Porvoossa

Olemme usein päättäneet kauden Porvooseen, tänä vuonna avasimme kauden Porvoolla. Pittoreskissä Porvoossa minua houkuttavat butiikit ja viihtyisä rantapromenadi.

Keli oli poikkeuksellisen paahteinen kesäkuun alkuun.

Rakastan hiljakseen lippua pitkin Porvoon jokea katsellen kauniita maisemia. Säyvättävää on myös Emäsalon sillan alitus ja heilutella tutuille Kilpilahteen. Hamarissa pitäisi joskus pysähtyä.

Perinteisesti olimme varanneet paikan Satamapaikka.comista ennakolta. Porvoon satama on niin pieni, ettei kannata riskeerata.

Ensimmäisenä iltana perinteisesti illalliselle Rafael’s Steakhouseen. Mies tykkää ravintolan lihapitoisista annoksista. Omaa suosikkiani lampaanfilettä ei valitettavasti ole näkynyt viime aikoina listalla. Koronakevään takia teimme oikein pöytävarauksen. Hyvä niin, terassille emme olisi muuten päässeet. Sisällä ravintolassa olisi ollut hyvin tilaa.

Koronakevään etätyöt ja opiskelut olivat imeneet minusta mehut ja nukahdin aikaisin.

Seuraavana aamuna suuntasimme Café Jokirantaan aamiaiselle. Hellepäivänä vältämme kokkaamista Baloossa. Kuuma on jo muutenkin.

Aamiaisella kirmasin kaupungille shoppailemaan. Jotain pientä, pari Pentikin koria ja By Pia´s paita, tarttuivat mukaan. Loppupäiväksi suuntasimme beachille Kokonniemen maauimalalle. Lämmintä vettä, vähän väkeä (turvavälit pitivät) ja aurinkoa. Ihana päivä.

Mies oli tutkinut nettiä ja löytänyt illallispaikaksemme Seireenin. Mitä lie ajatellut. Ravintola on hieman syrjässä Porvoon ytimestä ja turistialueesta. Selkeästi paikallisten suosima. Ravintola on pieteetillä sisustettu, mutta maisema on karu. Terassi oli teollisuushallin parkkipaikalla. Ruoka ja lämmin keli korvasivat maisemat. Suosittelen.

Aamusella aamiainen perinteiseen malliin Café Jokirannassa. Köydet irti ja kohti kotia.

Välietappi pidettiin Kotiluodossa. Saimme koko saaren itsellemme. Lämmittimme yösaunan. Yösauna kynttilänvalossa mennikäisenluolassa. Ilmat olivat viilenneet. Uinnit jäivät väliin.

Rauhallinen aamu ja kotiin. Kotimatkalla pääsimme seuraamaan Viikkarin turvaharjoituksia.

Synttärireissu Porvooseen

Kuten Hanko, niin myös Porvoo on kesän suosikkikohteitani.

Aloitimme reissun seuran saaresta Fårholmenilta. Kauden ensimmäinen Kaivarin ja Hevosalmen läpiajo tuli suoritettua menomatkalla. Keli ei ollut parhain mahdollinen, joten väkeä oli vähän liikenteessä. Fårholmenilla grillasimme ja istuimme iltaa.

Seuraavana aamuna köröttely kohti Porvoota. Porvoon jokisuistossa on mahtavat maisemat.

Porvoossa minä shoppailin. Mies lepäili veneellä. Illalla synttäri-illalliselle Rafael´s Steakhousessa. Harvoja paikkoja, missä lampaan sisäfile on listalla. Maukasta. Kaatosadekkin loppui sopivasti illallisen päätteeksi. Veneelle punaviinilasillisille. Taas vanhennuttiin.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja siirryimme Kotiluotoon. Kotiluodossa on vanhaan maakellariin tehty mystinen mennikkäissauna. Saimme illan viimeisen vuoron. Kynttilän valossa saunominen on tunnelmallista. Pieni syysillan viileyskään ei haittaa.

Sunnuntaina löhösimme myöhään sateen ropistellessa kannelle. Iltapäivästä kotiin. Kausi oli ohi.

 

 

 

 

 

Kesän viimeiset veneilyt

Veneilykausi jäi tänä vuonna lyhkäiseksi huonojen kelien ja työkiireiden vuoksi. Viimeinen viikonloppureissu tehtiin Kotiluotoon. Kotiluoto on lyhykäisen ja suojaisen merimatkan päässä kotisatamastamme. Paikka soveltuu erinomaisesti vain rentoutumiseen tarkoitettuun veneilyyn.

Kesän aikana Helsingin Navigaatioseura oli remontoinut Kotiluodon laiturin sekä asentanut uudet poijut. Mukavia uudistuksia, erityisesti laiturin laajennus tuli tarpeeseen.

Hyvin tavallinen sateinen syysviikonloppu. Istuskelin pressun suojassa punaviinilasillisen ja kirjan kera. Saunassa jaksettiin käydä. Kotiluodon sauna on viehkeä kalliokolo, joka valaistaan kynttilöillä. Saunassa on pehmeät löylyt ja pulahtamaan mereen pääsee suoraan ovelta.

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja puksuteltiin kotiin. Kausi oli ohi. Talviveneilyä odotellessa.

Kauden päätös Kotiluodossa

Päätimme kauden lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna ajelemalla Kotiluotoon. Koskaan aikaisemmin emme ole olleet merellä vielä näin myöhään vuodesta. Purjehdushulluus alkaa pikkuhiljaa tarttua meihin molempiin. Tosin tällä reissulla ei purjehdittu, koska masto oli nostettu jo pari viikoa aikaisemmin.

Teimme lähtiessä pienen sightseeing kierroksen Espoossa. Emme yleensä mastomme kanssa pääse kovin pitkälle, joten nyt oli hyvä tilaisuus katsella uusia paikkoja. Keli oli aivan ihana, joten mikäs oli ajellessa.

Ruoholahden kanava, tämän pitemmälle ei pääse.


  

  
  

Tilataideteos Lauttasaaressa.



Kotiluoto on todella viehkeä paikka sopivan lähellä päivä reisuille. Fasiliteetit ova hyvät ja paikat siistissä kunnossa. Grillipaikalta löytyy tarvittavat välineet ja huussit ovat lähellä. Saunaa on kehuttu, mutta meiltä jäi testaus vielä tulevia reissuja odottamaan.

Saimme todella lämpöisen vastaanoton halauksien kera muilta kerholaisilta. Harvoin on tuntenut itseään yhtä tervetulleeksi uuteen paikkaan Kiitos Nanna. Rantauduttuamme teimme saarikierroksen tutustuen paikkoihin. Istuskelimme pitkään laiturilla nauttimassa aurinkoisesta syyspäivästä. Illalla perinteisesti grillasimme. Kävimme myös päittäin lyhyillä venevierailuilla naapuriveneen väen kanssa.

Meitä onnisti ja pääsimme tutustumaan Kotiluodolla olevaan huvilarakennukseen. Toivo Tikkanen on aikoinaan sunnitellut huvilan. Valitettavasti huvila on päässyt pahasti rapistumaan sisältä ja kaipaisi remonttia. Aalto yliopiston arkkitehtiopiskelijat kartoittavat tällä hetkellä huvilan tiloja. Toivotaan, että jonain päivänä huvila palautuu entiseen loistoonsa. Voit tutustua huvilan historiaan tarkemmin Helsingin Navigaatioseuran sivulta.

Kotiluodon päärakennus.

Navis.

Baloo orvon näköisenä ilman mastoa.


Kotimatka meni murehtiessa sitä, että seuraavan kerran Baloolla ollaan reissussa vasta ensi keväänä.

Lopuksi pahoitteluni uskollisille lukijoilleni pitkäksi venyneestä päivitysvälistä. Päivätyö on imenyt mehut naisesta ja on jäänyt blogi vähemmälle huomiolle.

Helsingin Navigaatioseura

Helsingin Navigaatioseura on hyväksynyt minut eilen jäsenekseen! Helsingin Navigaatioseura on vanhin suomenkielinen Navigaatioseura. Kerroin aikaisemmassa postauksessani, kuinka ihastuin heidän Kotiluotoonsa ja päädyin hakemaan jäsenyyttä. Yksi yhdistyksen jäsenyys lisää listaan.

Nyt peukut pystyyn, että kauden viimeisenä viikonloppuna olisi hyvät kelit, jotta ehtisi vielä uudelleen vierailemaan saaressa. Tämä viikonloppu kun menee sateisessa Budapestissä.

Kenomenolla

Työpaikkani venekerhon kippari oli kutsunut kerhomme jäsenet tutustumaan veneeseensä S/Y Kenomenoon.  

  
Elokuun viimeinen ilta oli kaunis ja lämmin. Lähtöpisteenä toimi Sarvaston venekerho. Teimme pienen purjehduksen Villingin ympäri.

Pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan pinnaohjausta. Olin aina kääntämässä väärään suuntaan. Onneksi Baloossa on ruori, on se niin paljon loogisempi.

Rantauduimme Helsingin Navigaatioseuran Kotiluodolle grillaamaan ja nauttimaan virvokkeista. Kotiluoto oli niin kiva paikka ja sijainniltaan hyvä, että sai minut anomaan Navigaatioseuran jäsenyyttä.

Illan jo pimennettyä palasimme Sarvastoon upean kuutamon saattelemana.  

Kiitos Mikko kipparille, Hannelle, Teijalle, Ritvalle ja Jyrkille mukavasta illasta!