Kaunissaaresta suuntasimme kohti Haapasaarta. Saari on tunnettu laajasta punkkiyhteisöstä. Lehtijuttujen perusteella olin ihastunut saareen. Punkkivaarasta huolimatta nokka kohti Haapasaarta. Mantereella satoi. Saarta lähestyessämme saavutimme aurinkoa. Loppumatka meni mukavasti auringonpaisteessa.

Mies oli käynyt saaressa lapsena noin 42 vuotta aikaisemmin. Anopin mukaan oli käyttänyt erinomaisesti. Muiden lasten vanhemmat olivat olleet kateellisia anopille hyvin kasvatetusta pojasta. Mies oli valmis uusintakäyntiin.

Haapasaaren poukaman osalta on hieman hämmentäviä tietoja sekä merikortissa että netissä. Uskaltauduimme kokeilemaan rantautumista poukamassa. Baloon 1.4 metrin syväyksellä poukamaan pääsi hyvin. Isommilla veneillä kannattaa jättäytyä suosiolla merivartioston uuteen vierasvenelaituriin.

Haapasaaren laiturissa oli kolme venettä kaksi keulakiinnityksessä ja yksi kylkikiinnityksessä. Laituri oli täynnä. Saimme omamme sovitettua vielä laituriin. Seuraavalle tulijalle olisi jouduttu myymään ei oota.

Lähdimme tutustumaan saareen. Saari oli juuri niin kaunis kuin olin kuvitellut. Söpöisiä kujia ja kalastajakylä tunnelmaa. Kävimme ostoksilla saareen osuuskaupassa. Meille oli tärkeää tukea saareen elinvoimaisena pitämistä. Kesäkioski oli valitettavasti ehtinyt sulkemaan. Ostimme jäätelöt siis kaupalta.

Juuri kun palasimme saarikierrokselta takaisin veneelle alkoi satamaan. Loppuilta teltan suojissa saarta ihaillen. Lasilliset punaviiniä.