Ei kesää ilman Hankoa. Reitti Helsingistä Saaristomerelle ja takaisin käytännössä pakottaa pysähtymään Hangossa. Hanko on kesäkaupunkien huippuluokkaa. Pieniä butiikkeja, mukavia ravintoloita, ihmisiä, vilkasta rantaelämää.
Suunnitellusti rantauduimme Hankoon. Meille oli jäänyt yksi paikka sopivasti tuulen suojasta.Valitettavasti tuulta pidettiinkin samassa paikassa sitten useamman päivän (lue kaksi yötä). Tuuliluvut eivät olleet veneellemme mahdottomia, mutta vaatisivat urheilua. Päätimme pysyä paikallamme. Samaan tulokseen oli tullut useampikin venekunta.
Tuulipäivä meni löhötessä. Pikkuisen piti toki shopata. Tein elämäni helpoimmat housukaupat Zaidassa. Kävelin sisälle liikkeeseen. Katselin epätoivoisena housuhyllyä. Myyjä kysyi etsitkö housuja. Myönsin. Myyjä lykkäsi housut käteen ja ne lähti saman tien mukaan. Kiitos.
Reissun ensimmäinen yllätys koettiin Inkoossa. Viehkeä satama, hyvillä palveluilla. Emme olleet ennen poikenneet.
Meillä molemmilla oli mielikuva. Inkoon satama on asfalttikenttä vanhalla satamarakennuksella. Kylältä ei löydy mitään. Mielikuvamme ei perustunut mihinkään järjelliseen seikkaan. Emmekä olisi voineet olla enemmän väärässä.
Satama on pienessä kanaalissa, jonka varrella on tarvittavat palvelut. Bensa-asema, septin tyhjennys ja puhdas vesi. Satamasta löytyy myös S-market.
Vierasvenesatama on maalaiturin molemmin puolin. Laiturilla on satamakonttori ja pari baaria. Sähköt löytyvät jokaisen venepaikan vierestä.
Sataman välittömästä läheisyydestä löytyy useampi ravintola, kirjasto ja kauppakeskus Strand. Strandissa on muun muassa Alko ja kampaamo. Newportista löysin kokoja hieman pyöreämmällekin vartalolle. PelleP:ltä raitapaidan. Miehen mukaan aivan samanlainen kuin muutkin raitapaitani, ei muuten ole. Holebrookiltatunikamekon ja Part Two:lta villapaidan.
Päivällisen nautimme Ravintola Deltassa satamassa. Ruoka oli tavanomaista satamaruokaa. Snichel löytyi listalta.
Iltadrinksut tarjoili The Pier Bar and Terrace. Baari oli miellyttävä kokemus. Drinksuihin oli panostettu, atmosfääri oli mukava ja musa sopivalla volyymilla mahdollistaen keskustelun.
Olemme usein päättäneet kauden Porvooseen, tänä vuonna avasimme kauden Porvoolla. Pittoreskissä Porvoossa minua houkuttavat butiikit ja viihtyisä rantapromenadi.
Keli oli poikkeuksellisen paahteinen kesäkuun alkuun.
Rakastan hiljakseen lippua pitkin Porvoon jokea katsellen kauniita maisemia. Säyvättävää on myös Emäsalon sillan alitus ja heilutella tutuille Kilpilahteen. Hamarissa pitäisi joskus pysähtyä.
Perinteisesti olimme varanneet paikan Satamapaikka.comista ennakolta. Porvoon satama on niin pieni, ettei kannata riskeerata.
Ensimmäisenä iltana perinteisesti illalliselle Rafael’s Steakhouseen. Mies tykkää ravintolan lihapitoisista annoksista. Omaa suosikkiani lampaanfilettä ei valitettavasti ole näkynyt viime aikoina listalla. Koronakevään takia teimme oikein pöytävarauksen. Hyvä niin, terassille emme olisi muuten päässeet. Sisällä ravintolassa olisi ollut hyvin tilaa.
Koronakevään etätyöt ja opiskelut olivat imeneet minusta mehut ja nukahdin aikaisin.
Seuraavana aamuna suuntasimme Café Jokirantaan aamiaiselle. Hellepäivänä vältämme kokkaamista Baloossa. Kuuma on jo muutenkin.
Aamiaisella kirmasin kaupungille shoppailemaan. Jotain pientä, pari Pentikin koria ja By Pia´s paita, tarttuivat mukaan. Loppupäiväksi suuntasimme beachille Kokonniemen maauimalalle. Lämmintä vettä, vähän väkeä (turvavälit pitivät) ja aurinkoa. Ihana päivä.
Mies oli tutkinut nettiä ja löytänyt illallispaikaksemme Seireenin. Mitä lie ajatellut. Ravintola on hieman syrjässä Porvoon ytimestä ja turistialueesta. Selkeästi paikallisten suosima. Ravintola on pieteetillä sisustettu, mutta maisema on karu. Terassi oli teollisuushallin parkkipaikalla. Ruoka ja lämmin keli korvasivat maisemat. Suosittelen.
Aamusella aamiainen perinteiseen malliin Café Jokirannassa. Köydet irti ja kohti kotia.
Välietappi pidettiin Kotiluodossa. Saimme koko saaren itsellemme. Lämmittimme yösaunan. Yösauna kynttilänvalossa mennikäisenluolassa. Ilmat olivat viilenneet. Uinnit jäivät väliin.
Rauhallinen aamu ja kotiin. Kotimatkalla pääsimme seuraamaan Viikkarin turvaharjoituksia.
Tänä vuonna meillä oli tarkoitus ohittaa Turku kokonaan. No ei ohitettu. Mies tarvitsi veneeseen jonkin tarpeellisen osan. Lähin paikka sellaisen ostamiseksi oli tietenkin Turku.
Varasimme paikan ennakolta satamapaikka.comin kautta. Onneksi. Satama oli täpötäysi. Turun vierasvenesatama mainostaa itseään wifillä. Silloin wifin tulisi toimia koko satama-alueella, myös viimeisimmissä paikoissa. Tästä miinus. Muuten palvelut ennallaan.
Iltapäivä Turussa meni nopeasti shoppailun merkeissä. Jokeriventtiili saatiin Turun Merivarusteesta, muuten shoppailu ei ollut menestys.
Nauvon venepojat eivät olleet enää elokuussa keskellä viikkoa hommissa. Harmi. On mukava tulla satamaan iloisten nuorten miesten (tytötkin kävisivät) vastaanottamana. Ohjaavat vapaalle paikallekin. Löysimme kolon oma-aloitteisesti. Nauvossa on ns. ritsakiinnitys. Kyseinen kiinnitys on vähintääkin omituinen. Veneen perästä pyöräytetään köydet laiturin diabolon kautta kiinni veneeseen. Ei aivan toimivaa Baloon kokoisen ja painoisen veneen kanssa. Paikalla pysyi.
Hellemittari kipusi päivä päivältä ylöspäin. Hamampyyhkeet viriteltiin aurinkokatokseksi. Mies on joskus naureskellut muiden veneiden bimineille. Ei naureskellut näillä helteillä.
Saunassa sai jälleen olla rauhassa. Shoppailut Nauvon satamakojuissa. Löytyi Henri Lloydin kesämekko (reissun kolmas) Satamapuoti N:stä ja veneen köysi (reissun toinen) Café Kapteenskasta. Tarvitsimme uuden välipituisen, noin 15 metrisen, takaköyden. Olin käyttänyt, miehen mutinoista huolimatta, vanhaa skuuttiköyttä. Vanha 30 metrinen on useimmiten liian pitkä ja hankala käsiteltävä. Kapteenska myi saksalaisten valmistaman Nordic-köyden. Jäi epäselväksi miksi köyden malli on Nordic.
Illallinen L’Escale ravintolassa. Miehelle alkupalaksi rantautumislankku ja pääruuaksi Flank steak. Minulle etanat ja karitsaa. Jälkkärit jätskikojulla rannassa. Maistuvaa.
Ei niin rauhaisa ilta veneellä. Nauvo on eläväinen satama loppukesästäkin.
Hanko on suosikkisatamiani kesäaikaan. Hyvät palvelut, hyvä sauna ja söpöisiä ostoskojuja heti rannassa. Mikä parasta Hangossa pelataan kesäisin bridgeä koko viikon. Mies myönsi pari päivää vapaata bridgen pelaamiseen.
Otimme myös hetken paussin veneestä majoittumalla yhden yön Folkia Center’issa. Lämpötilat veneessä eivät olleet laskeneet ollenkaan alle 27 asteen. Kaipasimme vilvoittelua ja omaa suihkua. Mukava paikka, vaikka harmittavasti rautatieaseman toisella puolella. Rautatien ylittävän mäen polkeminen meni urheiluksi. Aamiainen erinomainen.
Tiistaina fillaroin pelipaikalle Voimakasiinille. Seuraani liittyi ystäväni Iris. Olin saanut houkuteltua hänet kesäretkellä Hankoon. Iriksen kanssa pelasimme tiistain iltapäivä ja keskiviikon aamupäiväpelit. Pelitulokset eivät olleet mainittavia. Ilta oli ihana. Maailmaa parannettiin useamman viinilasillisen verran venhollamme satamassa. Villatakkeja ei kauniissa illassa tarvittu.
Olavi saapui pelipariksini keskiviikon iltapäiväkisaan. Tulos parani huomattavasti ja pääsimme mitalisijoille. Kiitokset Irikselle ja Olaville mukavista peleistä!
Iltapala nautittiin miehen kanssa Bravas pinchos y vino -ravintolassa. Alkupaloiksi jaoimme jättikatkaravut ja mustekalat. Pääruokana minulle mereneläväpasta ja miehelle Entrecote. Annoskoko oli reilu ja ruoka hyvää.
Torstai aamuna kiersin vielä rannan kojut ennen lähtöä. Löysin Kapteenskan kojusta uuden kiinnitysköyden keulaan ja Saint James’in vilpoisen kesämekon.
Muuten, jos bridge kiinnostaa, Helsingissä alkaa lajin peruskurssi torstaina 6.9.2018. Vielä ehdit mukaan opettelemaan uuden harrastuksen talveksi! Muiden paikkakuntien kursseista voi kysellä sähköpostitse Maakravulta.
Maakrapu seilaa 