Pirttisaari – Porvoo

Vihdoin viimein reissuun! Ensimäiseksi kohteeksi valitsimme Pirttisaaren. Saari on kaunis ja varsin rauhallinen. Nytki vain neljä venettä laiturissa. Oli yksi alkukesän harvoista kauniista illoista. Nautiskelimme kannella löhöilen. Illalla perinteisesti grillasimme. Seuraavana päivänä pitelimme sadetta pitkälle iltapäivään lueskelemalla vanhoja lehtiä.


Iltapäivästä suuntasimme nokan kohti Porvoota. Porvoo on joka kesäinen must kohde, kuten Hankokin. Porvoon vanha kaupunki on aivan ihana! Porvoon heikkous on huono vierasvenesatama. Vierasvenepaikkoja on liian vähän kysyntään nähden, sosiaalitilat ovat surkeat ja satamakonttori on kaukana. Sosiaalitilat ovat kontissa, joka on ahdas ja kuuma. Vesihöyry ei pääse poistumaan mihinkään ja ilmastointi on onneton. Tällä kertaa naisten sosiaalitilat olivat todella likaiset. Suihkuun mennessä jouduin ensimmäisenä siivoamaan. Tilat lainehtivat ja vessapaperi oli lopussa. Kolmen päivän aikana tiloja ei kertaakaan siivottu. Porvoon kaupunki on ilmeisesti ulkoistanut palvelut, mutta syytä olisi kiinnittää huomiota laatuun. Ei anna hyvä kuvaa kaupungista. Kaupunki kuullemma suunnittelee uutta satamaa joen toiselle puolelle Citymarketin viereen. Ilmainen vinkki kaupungin päättäjille, veneilijät tulevat Porvooseen vanhan kaupungin, eivät Cittarin takia. 


Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen Rafael’s Steak Housessa. Ruoka oli perus maukasta ja mies pitää paikan annoskoosta. Tulemme uudelleen.


Kolmas päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mikä on tänä kesänä ollut poikkeuksellista. Vierailimme Runebergin kotitalolla. Museo oli kompakti ja ihan mukava. Fredrikan puutarha oli kaunis. Päiväkaffet (lue oluet) nautittiin Café Cabriolen terassilla.


Tietenkin shoppailimme tai no ainakin minä. Erityiskiitos palvelusta ja rupattelutuokiosta Porvoon Tazzialle! Syömässä kävimme Meet Districtin terassilla, ruoka oli mainiota. Illan nautiskelimme veneellä. Miehelle sikari ja whisky, minulle punaviinilasi.


Aamutoimien jälkeen lähdimme kotia kohden, edessä työviikko keskellä lomaa.

Porvoo

Idän kiertueen viimeinen kohteemme oli perinteisesti Porvoo. Pidän vanhan kaupungin uneliaasta tunnelmasta. Pikku butiikit ovat todella söpöjä kierrellä. 

Satamapaikka.comin kaikki paikat Porvoosta oli monta päivää aikaisemmin varattuina. Ajelimme Porvoon jokea jännityneinä, sovimmeko laituriin. Kaikki aisapaikat olivat varattuja, mutta kylkikiinnityksessä oli onneksemme pari paikkaa vapaana.

Porvoon vierasvenesatama on veneilijän kannalta huono. Satamassa on Porvoon suosioon nähden liian vähän paikkoja. Satamatoimisto sijaitsee kaukana satamasta ja on ruuhkainen kahvila- ja terassiasiakkaiden takia. Sosiaalitilat ovat siistit, mutta epämukavat. Tilat on rakennettu kontteihin, joissa on surkea ilmastointi. Lämpimän veden tulo suihkuista on niin ja näin.

Kävimme syömässä Porvoon torilla Rafael’s Steakhousessa. Ravintola ei viehkeydeltään vetänyt verhoja vanhan kaupungin ravintoloille. Sama ravintola olisi voinut sijaita missä tahansa suuremmassa suomalaisessa kaupungissa. Ruoka oli erinomaista, suosittelen! Annoskoot olivat runsaat, jopa mieheni mielestäkin. Paikka tuli illan aikana täyteen ja näytti olevan paikallisten suosiossa. Oikein mukava ilta.

Shoppailemassa kävin lauantai aamuna mieheni nukkuessa. Butiikeissa oli tilaa katsella ja kierrellä. Seuranani oli ainoastaan amerikkalaisia risteilyturisteja.

Ajelimme kotiin vesisateessa aina Villinkiin asti, jolloin taivas avautui.

Porvoon jokisuistoa.
  
Runeberg tuli jälleen vastaan.
   

Tolkkisten sillan alitus on aina yhtä jännitävä. Tilaahan on oikeasti metrikaupalla.