Kauden päätös Kaunissaaressa

Viikonloppuna päätimme ensimmäisen veneilykautemme. Ensi viikonloppuna olemme matkoilla ja sen jälkeen on aika laittaa vene talviteloille.

Kohteenamme oli Sipoon Kaunissaari. Hevossalmen sillan alittaminen ensimmäistä kertaa oli varsin jännittävä kokemus. Ensin odotat sillan kääntymistä, seuraat liikennevaloja ja sitten kapeasta väylästä läpi. Villingin ohitimme avomeren puolelta ja näimme matkalla Söderskärin majakan.

Rantautuminen meni tällä kertaa jo upeasti. Parkkeerasimme itsemme Baloo II viereen. Kiertelimme hiukan saarta ja grillasimme. Illalla oli todella lämmintä ja sortsikeli vielä kuuden jälkeenkin. Uskomatonta! 

Mistään rauhallisesta illasta ei kuitenkaan ollut kyse. Kaunissaaressa oli veneilykauden päättäjäiset ja väkeä oli laiturit täynnä. Yksi isompi porukka terrorisoi kaikkia muita veneilijöitä soittamalla musiikkia täysillä ja nauttimalla varsin äänekkäästi pussikaljoja laiturilla. Aamulla tämä samainen porukka sitten pikku tuiterissa lähti kotiin. Naapuriveneet kolisivat mennessä. Venepoliisi tuli tarkistamaan tilannetta, mutta nämä pahimmat juhlijat olivat ehtineet jo paeta paikalta. 

Yö oli muutenkin levoton. Juhlijoita oli yhdessä sun toiseessa veneessä ja joku meinasi yöllä eksyä meidänkin veneeseen. Lisäksi useamman purjeveneen vaijerit hakkasivat tuulessa kovaan ääneen. Veneilijät itse taisivat olla nukkumassa humalaansa, niin ettei asia heitä häirinnyt. 

No tulipa tämäkin koettua ja kyllä meillä oli kaikesta huolimatta mukava vikonloppu. Harmi, että kausi jäi näin lyhyeksi. Ensimmäisestä kaudesta jäi kova innostus veneilyä kohtaan ja odotan ensi kesää, jolloin pääsemme tekemään pitempiä reissuja. Tarkoituksena olisi talvella petrata veneilytaitojani ensi kesää varten.

Päiväretkiä kotikulmilla

Veneilykuume on ollut kova, mutta viikko on pitänyt tehdä töitä välissä. Vihdoinkin lauantaina pääsimme veneilemään. Suuntasimme kohti Käärmesaarta, mutta laituri oli tietenkin täynnä. Me aamu-uniset pääsemme yleensä liikkeelle vasta kahden maissa, joten tulemme  todennäköisesti kohtamaan täysiä laitureita vastaisuudessakin. Nopea reittimuutos kohti Pihlistä ja taas täysi laituri. Hetken pyörittyämme ja pähkäiltyämme muistimme, että Hernesaareen oli valmistunut uusi laituri. Pikapyrähdys sinne ja täysin tyhjä laituri vapaana. Olimme kilometrin päässä kotoamme. 

Retkeilyssä tärkeimpiä seikkoja ovat hyvät eväät. Nautimme tapas-tyyppiset palaset ja nautiskelimme kauniista + 20C illasta. Kotimatkalla kiersimme Kaivarin ja Kuniinkaanmiekan kautta. 

Sunnuntaille olimme suunniteleet hieman pidempää reissua Stora Herröhön. Vastassamme oli taas täysi laituri. Jälleen nopea suunnan muutos Stora Herrön naapurisaareen Kapareniin. Saaressa ei ollut laituria vaan meidän piti rantautua luonnonsatamaan. 

Rantautuminen ei aivan sutjakasti mennyt. Minulla on edelleen harjoiteltavaa poijuhaan käytössä, joten missasinkin muutaman kerran poijun, kun tuuli painoi venettä varsin voimakkaasti. Loppujen lopuksi vene oli poijussa. Seuraavaksi olisi kiinnittettävä veneen etupää. Minua kauhistutti kallioille laskeutuminen, mutta onneksi naapuriveneiden ystävälliset isännät tulivat auttamaan ja kiinnittivät heittämäni köyden.

Sunnuntai oli myös kaunis ja aurinkoinen alksyksyn päivä. Nautimme auringosta ja eväistä. 

Kohti kotisatamaa

Olimme päättäneet hakea Baloon kotiin Raisiosta elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tarkoituksena oli ajaa vene kotiin viikonlopun aikana. Tiesimme aikataulun olevan tiukka, mutta uskoimme silti onnistuvamme. Koska kumpikaan meistä ei ollut ikinä purjehtinut, olimme päättäneet tehdä ensimmäisen matkan moottoriajossa. Onneksi Baloossa on melkein 50 hv moottori. Olimme sopineet treffit Baloon edellisen omistajapariskunnan kanssa Raision pienvenesatamaan kello 10:00 lauantaiaamuna. Baloo odotti satamassa juuri puunattuna kimaltaen auringonvalossa. IMG_0270 Edelliset omistajat olivat laskeneet Baloon vesille ja pitivät meille parin tunnin priiffauksen Baloon ominaisuuksiin, tekniikkaan yms. Tämä oli erittäin tarpeellinen kaksituntinen, vaikka minulle ei juuri mitään jäänytkään mieleen. Puolen päivään aikaan starttasimme Raisiosta kohti Helsinkiä. Lähtö ei aivan oppikirjan mukaan mennyt tuulen viedessä venettä. Keulapotkuri pelasti tilanteen ja naapuriveneet säilyivät vahingoittumattomina. Satamasta päästyämme nautimme auringon paisteesta ja loppukesän lämmöstä (+20C) Airiston aalloilla. Kaunis päivä oli houkutellut paljon veneitä liikkeelle. Itsekkin pääsin ensimmäistä kertaa Baloon ruoriin. Upea aloitus veneilyharrastukselleni! IMG_0271 Kotona mies vastaa kokkauksesta, mutta jostain syystä veneessä roolitus muuttui täysin ja minä siirryin pentteriin. Ensimmäiset lounaat jäivät syömättä, koska en saanut hellaa päälle (yksi kolmesta kaasuhanasta jäi avaamatta). Nälkäisinä joudumme pysähtymään jo Kasnäsissa. 

Kasnäsissa oli vastassa ensimmäinen rantautuminen. Ei mennyt Strömssön malliin. Päätimme parkkeerata Baloon sivummalle, koska rantautuminen oli uutta. Tehtävänäni oli kiinnittää poijuhaka. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä haalla olisi pitänyt tehdä, kun sain sen käteeni. Tämä tuli tietenkin ilmi vasta siinä vaiheessa, kun poijuhaan olisi jo pitänyt olla kiinni poijussa. Mieheni jäi kiinnittämään poijuhakaa ja minä onnistuin hyppäämään laiturille köyden kanssa. Baloo painaa sirosti 6000 kiloa. Vene liukui aivan oman tahtonsa mukaan sivutuulessa kymmenkunnan poijun päältä ja minä kipitin köyden kanssa laiturilla veneen perässä. Mieheni yritti keulapotkurin avulla ohjata ja huutaa minulle ohjeita kuinka köysi kiinnitetään (tämäkin olisi kannattanut opetella ennakolta). Loppujen lopuksi naapuri veneen ystävällinen vanha isäntä riensi avukseni kiinnittämään köyden ja Baloo pysähtyi itsestään aisapaikalle. Onneksi oli rauhallinen loppukesän päivä ja muita veneilijöitä ei vieraspaikoilla ollut. Olin miehelleni tolkuttanut moneen otteeseen, etten ymmärtänyt veneilystä mitään. Mieheni ei tietenkään ollut ymmärtänyt, että tämä oikeasti tarkoittaa ei yhtään mitään. Loppujen lopuksi istahdin laiturille muutamaksi minuutiksi puhaltelemaan. 

Loppuilta sujui sitten mukavasti muinaistulien yöstä nauttien. Kasnäsissa poltettiin upea kokko. Mieheni poltteli ensimmäisen sikarin veneellämme ja nautti lasillisen lahjoittamaani laivaviskiä. Minulla oli lasillinen punaviiniä. IMG_0272 Seuraavana päivänä jatkoimme ajoa rauhalliseen tahtiin ja jopa niin rauhallisesti, että minä nukuin suurimman osan ajasta kannella uuteen vilttiini kääriytyneenä. Porkkalan selkä muutti kuitenkin kaiken. Selällä tuuli voimakkaasti tai ainakin sen ensikertalaisesta tuntui siltä, tuulilukemia en tajunnut tarkistaa. Putoilimme molemmat useita kertoja penkeiltämme. On aika hullu tunne kun aivan yllättäen lennät ilmassa aallon mukana kohti sitloodan lattiaa. Kumpikaan meistä ei ole hentoinen, joten aikamoisesta vuoristoradasta oli välillä kyse. Mustelmien paranemisessa meni pari viikkoa. Mieheni sai ohjattua veneen turvallisesti Porkkalan niemen suojiin. Minulle oli vakuuteltu, että veneemme on merinorsu ja sillä pystyisi isommassakin merenkäynnissä purjehtimaan. Hetken vielä kestää ennen kuin lähden uudestaan Porkkalan selkää ylittämään. 

Porkkalan selkä vei meiltä molemmilta mehut ja iltakin alkoi hämärtyä, joten päätimme rantautua Stora Svartöseen. Nautimme grilliaterian ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimme jo ennen auringon nousua. Oli maanantai aamu ja minulla oli kokous kello kymmenen kokous, johon oli tarkoitus ehtiä. Kauniissa auringon nousussa ja aamukasteen pisarat tuuliasissa suuntasimme kohti Helsinkiä. IMG_0274 IMG_0034-1 Näimme heti aamusta myös ensimmäiset joutsen havaintomme. IMG_0275 Pari tuntia nautimme auringon noususta, mutta sitten alkoi sataa. Onneksi olin saanut synttärilahjaksi mieheltäni (ensimmäisen ikinä) goretex-asun. Piti hyvin vettä. Pienessä sateessa sitten ajelimme kohti Helsinkiä. 

Länsisataman edustalla kohtasimme ensimmäistä kertaa Tallinnan lautat. Yhtä aikaa molemmista suunnista. Pelottavaa, mutta yhdellä tööttäyksellä selvisimme alta pois. Kotisatamassa Pajalahdessa odotti vielä yksi yllätys. Meille varatussa venepaikassa oli jolla parkeerattuna. Soitto satamakapulle ja asia selvisi. 

Kokouksesta myöhästyin vain vartin, vaikka loppupäivän olikin aika ryytynyt olo. Merimaileja en tajunnut kirjata ylös.

Veneen ensi varusteluita

Kaksi viikkoa veneen ostosta on mennyt kuin siivillä. Olen miettinyt veneen sisustusta ja välttämättömimpiä hankintoja ensimmäiselle reissulle. Mieheni on keskittynyt turvavälineisiin, teknisiin laitteisiin sekä tarvittaviin työkaluihin ja varaosiin… tylsää. 

Ensimmäisen hankinnan veneeseemme tein jo ennen kuin meillä oli tietoakaan veneestä. Ihastuin Tall Ships Racen OHOY! mukeihin. Mukit olivat ajattomat tyyliltään ja ne oli ”pakko saada”. Onneksi ostamamme vene sopi sisustukseltaan mukeihin. 

Veneenhaun lähestyessä rupesin miettimään enemmän käytännöllisiä hankintoja. Matkustimme junalla Turkuun, joten tavaran määrässä oli oltava tarkkana. Mieheni pakkasi putkikassin ja rinkan täyteen tavaraa. Minulla oli kotoa lähtiessä putkikassi ja reppu. Petivaatteet hoidimme retkilakanoilla ja -tyynyillä. Yhden kattilan ja pienen paistinpannun pakkasin mukaan. Astioina toimivat muoviset lautaset ja mukit.

Turkuun asti homma pysyikin hyvin hallinnassa, mutta sitten poikkesin Ocean Spirit -liikkeessä, jossa on aivan ihania venevarusteita. Sen verran mukavuuden haluinen olin, että ostin mukaan pari tyynyä sitloodaan pehmusteeksi sekä viltin lämmikkeeksi.

Lopuksi kävin vielä Alkossa ostamassa miehelleni yllätykseksi whisky-pullon kapteenin kaapin täytteeksi.

Venekerhon valinta

Kun päätimme ostaa veneen, tuli samalla ajankohtaiseksi miettiä mihin veneen parkkeeraisimme. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko kaupungin vuokrapaikka tai venekerhon jäsenyys. Mieheni piti venekerhoa turvallisempana vaihtoehtona, joten minä aloin surffaamaan venekerhojen nettisivuja. 

Helsingissä oli kerhoja joka lähtöön. Itse arvostin kerhon sataman sijaintia. Laiska kun olen luonteeltani, ei huvittanut lähteä veneilyä kovin kauaksi harrastamaan. Mieheni arvosti sataman palveluita esimerkiksi septitankin imutyhjennyspaikkaa. Lisäksi merkittävää meille oli, että kerholla oli vapaita venepaikkoja tarjolla. Hämmästyttävää olikin, että vain harva kerho kertoi venepaikka tilanteestaan nettisivuillaan.  

Kerhojen liittymis- ja jäsenmaksut vaihtelivat suuresti toisistaan, mutta samalla myös palvelut olivat hyvin moninaiset. Minulla oli todella suuria vaikeuksia miettiä mikä olisi meille sopiva kerho. Pariin kerhoon soitin, mutta ne karsiutuivat heti pois, koska vapaita venepaikkoja ei olisi löytynyt. 

Sitten tärppäsi, huomasin erään kerhon sivulta ystäväni nimen. En ollut tiennyt hänen edes harrastavan veneilyä. Soitin välittömästi ystävälleni ja venekerho oli valittu. Täytimme ystäväni avustuksella hakemukset sekä hankimme tarvittavat suosittelijat. Suomen Moottoriveneklubi hyväksyi meidät jäseniksi. 

Klubilla on kaksi satamaa Helsingssä, Pohjoisrannassa sekä Pajalahdessa Lauttasaaressa. Molemmat olivat meille hyvällä etäisyydellä, mutta valitsimme Pajalahden parempien julkisten liikenneyhteyksien vuoksi.

Pajalahdessa on klubitalo, josta löytyvät suihkut, keittiö, vuokrattavaa varastotilaa, puutyöpaja sekä jätteenkierrätyspisteet. Toisen kerhon kanssa yhteinen septitankin tyhjennyspiste on lähistöllä.

Klubimme ei ole venekerhojen halvimmista päästä, mutta palvelut ovat hyvät ja omia saaria on kaksi. Grynnan lännessä ja Fårholmen idässä. Molemmat ovat sopivia pysähdyspaikkoja pidemmille reissuille.

Suosittelen!