Kohti kotisatamaa

Olimme päättäneet hakea Baloon kotiin Raisiosta elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tarkoituksena oli ajaa vene kotiin viikonlopun aikana. Tiesimme aikataulun olevan tiukka, mutta uskoimme silti onnistuvamme. Koska kumpikaan meistä ei ollut ikinä purjehtinut, olimme päättäneet tehdä ensimmäisen matkan moottoriajossa. Onneksi Baloossa on melkein 50 hv moottori. Olimme sopineet treffit Baloon edellisen omistajapariskunnan kanssa Raision pienvenesatamaan kello 10:00 lauantaiaamuna. Baloo odotti satamassa juuri puunattuna kimaltaen auringonvalossa. IMG_0270 Edelliset omistajat olivat laskeneet Baloon vesille ja pitivät meille parin tunnin priiffauksen Baloon ominaisuuksiin, tekniikkaan yms. Tämä oli erittäin tarpeellinen kaksituntinen, vaikka minulle ei juuri mitään jäänytkään mieleen. Puolen päivään aikaan starttasimme Raisiosta kohti Helsinkiä. Lähtö ei aivan oppikirjan mukaan mennyt tuulen viedessä venettä. Keulapotkuri pelasti tilanteen ja naapuriveneet säilyivät vahingoittumattomina. Satamasta päästyämme nautimme auringon paisteesta ja loppukesän lämmöstä (+20C) Airiston aalloilla. Kaunis päivä oli houkutellut paljon veneitä liikkeelle. Itsekkin pääsin ensimmäistä kertaa Baloon ruoriin. Upea aloitus veneilyharrastukselleni! IMG_0271 Kotona mies vastaa kokkauksesta, mutta jostain syystä veneessä roolitus muuttui täysin ja minä siirryin pentteriin. Ensimmäiset lounaat jäivät syömättä, koska en saanut hellaa päälle (yksi kolmesta kaasuhanasta jäi avaamatta). Nälkäisinä joudumme pysähtymään jo Kasnäsissa. 

Kasnäsissa oli vastassa ensimmäinen rantautuminen. Ei mennyt Strömssön malliin. Päätimme parkkeerata Baloon sivummalle, koska rantautuminen oli uutta. Tehtävänäni oli kiinnittää poijuhaka. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä haalla olisi pitänyt tehdä, kun sain sen käteeni. Tämä tuli tietenkin ilmi vasta siinä vaiheessa, kun poijuhaan olisi jo pitänyt olla kiinni poijussa. Mieheni jäi kiinnittämään poijuhakaa ja minä onnistuin hyppäämään laiturille köyden kanssa. Baloo painaa sirosti 6000 kiloa. Vene liukui aivan oman tahtonsa mukaan sivutuulessa kymmenkunnan poijun päältä ja minä kipitin köyden kanssa laiturilla veneen perässä. Mieheni yritti keulapotkurin avulla ohjata ja huutaa minulle ohjeita kuinka köysi kiinnitetään (tämäkin olisi kannattanut opetella ennakolta). Loppujen lopuksi naapuri veneen ystävällinen vanha isäntä riensi avukseni kiinnittämään köyden ja Baloo pysähtyi itsestään aisapaikalle. Onneksi oli rauhallinen loppukesän päivä ja muita veneilijöitä ei vieraspaikoilla ollut. Olin miehelleni tolkuttanut moneen otteeseen, etten ymmärtänyt veneilystä mitään. Mieheni ei tietenkään ollut ymmärtänyt, että tämä oikeasti tarkoittaa ei yhtään mitään. Loppujen lopuksi istahdin laiturille muutamaksi minuutiksi puhaltelemaan. 

Loppuilta sujui sitten mukavasti muinaistulien yöstä nauttien. Kasnäsissa poltettiin upea kokko. Mieheni poltteli ensimmäisen sikarin veneellämme ja nautti lasillisen lahjoittamaani laivaviskiä. Minulla oli lasillinen punaviiniä. IMG_0272 Seuraavana päivänä jatkoimme ajoa rauhalliseen tahtiin ja jopa niin rauhallisesti, että minä nukuin suurimman osan ajasta kannella uuteen vilttiini kääriytyneenä. Porkkalan selkä muutti kuitenkin kaiken. Selällä tuuli voimakkaasti tai ainakin sen ensikertalaisesta tuntui siltä, tuulilukemia en tajunnut tarkistaa. Putoilimme molemmat useita kertoja penkeiltämme. On aika hullu tunne kun aivan yllättäen lennät ilmassa aallon mukana kohti sitloodan lattiaa. Kumpikaan meistä ei ole hentoinen, joten aikamoisesta vuoristoradasta oli välillä kyse. Mustelmien paranemisessa meni pari viikkoa. Mieheni sai ohjattua veneen turvallisesti Porkkalan niemen suojiin. Minulle oli vakuuteltu, että veneemme on merinorsu ja sillä pystyisi isommassakin merenkäynnissä purjehtimaan. Hetken vielä kestää ennen kuin lähden uudestaan Porkkalan selkää ylittämään. 

Porkkalan selkä vei meiltä molemmilta mehut ja iltakin alkoi hämärtyä, joten päätimme rantautua Stora Svartöseen. Nautimme grilliaterian ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimme jo ennen auringon nousua. Oli maanantai aamu ja minulla oli kokous kello kymmenen kokous, johon oli tarkoitus ehtiä. Kauniissa auringon nousussa ja aamukasteen pisarat tuuliasissa suuntasimme kohti Helsinkiä. IMG_0274 IMG_0034-1 Näimme heti aamusta myös ensimmäiset joutsen havaintomme. IMG_0275 Pari tuntia nautimme auringon noususta, mutta sitten alkoi sataa. Onneksi olin saanut synttärilahjaksi mieheltäni (ensimmäisen ikinä) goretex-asun. Piti hyvin vettä. Pienessä sateessa sitten ajelimme kohti Helsinkiä. 

Länsisataman edustalla kohtasimme ensimmäistä kertaa Tallinnan lautat. Yhtä aikaa molemmista suunnista. Pelottavaa, mutta yhdellä tööttäyksellä selvisimme alta pois. Kotisatamassa Pajalahdessa odotti vielä yksi yllätys. Meille varatussa venepaikassa oli jolla parkeerattuna. Soitto satamakapulle ja asia selvisi. 

Kokouksesta myöhästyin vain vartin, vaikka loppupäivän olikin aika ryytynyt olo. Merimaileja en tajunnut kirjata ylös.

3 kommenttia artikkeliin ”Kohti kotisatamaa

  1. Päivitysilmoitus: Grynnan, Jussarö ja Hanko | Maakrapu seilaa

  2. Päivitysilmoitus: Kasnäs ja Sommaröstrand | Maakrapu seilaa

  3. Päivitysilmoitus: Kasnäs – Maakrapu seilaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s