Söpöinen ruukkikylä Mathildedal

Mathildan Marina on veneseuramme ystävyyssatama. Poikkesimme perinteisiltä reiteiltämme ja kävimme katsastamassa paikan.

Yövyimme heti kärkeen kaksi yötä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa sadetta. Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen sataman ravintolassa. Molemmat valitsimme listalta lammasvartaat kvinoapedillä, paistettujen kasvisten kera. Oikein miellyttävä annos. Kvinoa antoi mukavaa raikkautta ja kevyttä annokseen

Tiistai aamupäivän pitelimme sadetta kabiinissa viltin alla lukien. Iltapäivällä sateen loputtu tutustuimme ruukin historiaan kylämuseossa ja shoppailimme kylän putiikeissa. Rantapuodista tarttui mukaan matkaan vasenkätisten lasta, pyykkietikkaa ja Second Chancen mekko sekä PetriS Chocolaten suklaata.

Mathildedalin kesäteatterissa meni Tankki täyteen- maallamuuttajat. Olihan näytelmä käytävä katsomassa, kun taivaskin illaksi selkisi. Näytelmä oli toteutettu täysin Neil Hardwickin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tamperelaista hieman häiritsi, ettei varsinais-suomalaisilta näyttelijöiltä Tampereen murre luontevasti sujunut. Samaten näyttelijä matkivat liikaa alkuperäisiä hahmoja. Parempi olisi ollut rohkeasti tehdä oma näyttelijäsuoritus vaikka Turun murteella. Kaiken kaikkiaan suositeltavan viihdyttää kesäteatteria.

Teatterin jälkeen illallinen Ruukin Krouvissa. Miehelle alkuun jokirapupannu ja minulle mansikka-halloumisalaatti. Jokirapupannu aiheutti annos kateellisuutta maakravussa. Mansikka-halloumisalaatti voi nimensä mukaisesti koostua vain halloumista, mansikoista ja salaatista. Nyt annokseen oli aivan turhaan lisätty tomaattia ja kurkkua. Halloumia oli annoksessa todella niukasti. Lisäksi alkuruokani salaatti pohjaa (salaatti-tomaatti-kurkku) oli pääruoissamme käytetty lisukkeena.

Pääruuaksi maakravulle lehtipihvi ja miehelle konjakkihärkä. Molemmat olivat perusvarmat valinnat. Annoskoko oli reilu ja härkä valmistettu hyvälaatuisesta ulkofileestä. Jälkiruuaksi jaoimme mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. Loistava jälkkäri. Saimme maahamme täyteen.

Kokeilimme molempina aamuina myös sataman aamiaisen. Hinta oli 12 euroa henkilöltä. Perus buffetti, johon olimme oikein tyytyväisiä. Laituri joogaa oli tarjolla keskiviikko aamuna. Oli yllättävän suosittua. Jätimme väliin.

Mathildedal on söpö ruukkikylä, jossa vanhaa on säilytetty kunnioituksella, vaikka tilat ovat saaneet uusia toimintoja. Tulemme varmasti toistekin. Muuten, jos satama yrittäjyys kiinnostaa, niin Mathildan Marina olisi myytävänä 3,9 miljoonan hintaan.

Kuuskajaskari

On epätodennäköistä, että suuntaisimme näin pohjoiseen ihan heti toista kertaa reissuillamme. Merireittejä pitkin Pori ja Rauma ovat niin kaukana. Tämä oli ainoa syy poiketa myös Kuuskajaskarille. Paikka oli positiivinen yllätys. Vanhalta kasarmilta löytyi toki luontaan poistyöntäviä tiilirivitaloja, mutta samalla myös viehkeitä vanhoja puurakennuksia. Paikkaa oli myös maisemoitu mukavasti.

   Kuuskajaskarissa oli yllätävän vilkas liikenne. Vierasveneitä oli vain muutama, mutta vuorolaiva toi ja vei vierailijoita.  Raumalta Kuuskajaskarille oli vain reilu kuuden kilometrin matka. Matka oli tuulinen ja aallokkoinen, mutta onneksi saaristo suojasi pahimmalta myräkältä. Laituri oli avoimella paikalla. Tilaa oli reilusti, joten kaikki halukkaat sopivat parkkiin laiturin suojaisemmalle puolelle. 


Saarella on kesäteatteri, joka näytti olevan kovasti suosiossa. Teatterisssa meni Täydellinen tätini -komedia. Jätimme tällä kertaa kesäkarkelot väliin.  


Ravintolaa ylläpiti sama firma kuin Kylmäpihlajan majakalla. Ruokalista oli kuitenkin aivan erilainen. Pizzauunin tuotoksia emme ehtineet maistamaan, koska uuni sulljettiin seitsemältä. Tämä oli harmillista. Johtui kuulemma siitä, että rasvakeitin ja uuni käyttivät samaa sulaketta ja yhtäaikainen käyttö ei ollut mahdollista. Pizzat näyttivät reilun kokoisilta. Iltapalamenu oli pikaruokaa rasvakeittimestä. Ihan syötävää. Tällä kertaa ei tarvinnut grillata ruokailun päälle.