Tänään olimme veneellä huoltohommissa. Pilssipumppu kaipaa uutta venttiillin läppää, joten tyhjensimme pilssiä käsipumpulla. Oma hommani oli ohjata pilssivedet kanisteriin. Katseeni oli siis keskittyneesti kiinnittynyt veneen lattiaan. Ensi tunsin vienon osuman käsivarressani. Ajatus: ”Pöydällä olevat muovipussit vain tuulessa liehuvat”. Hetken kuluttua tömäkämpi ote käsivarresta. Vilkaisu sivulle ja miehen mukaan naisellinen kirkaisu. Sydän pomputti täysillä samalla, kun aivot yrittivät tajuta mitä tuijotin. Orava!

Muutama viikko sitten sataman äijät joukolla katselivat venettämme. Ihmettelimme saamaamme huomiota. Kertoivat oravan viipottaneen tikapuitamme pitkin ylös veneeseen. Emme asiaan silloin sen enempää ajatuksia suunnanneet. Ilmeisesti sama kurre oli löytänyt veneestämme hyvän asuinpaikan.

Kirkaisuani seurasi kurren hätyyttely ja pyydystys härdelli. Saatiin kurre lopulta pyydystettyä muovirasiaan, josta mies vapautti kaverin laiturille. Tiedä kumpi sai pahemman shokin, minä vai kurre.

En kyllä ymmärrä missä kolossa kurre on piileskellyt nämä viikot. Olemme useana päivänä kolunneet veneellä ja mitään merkkejä vieraista ei ole näkynyt. Ensi talvena meillä on hyttysverkko koko talven ovella.

Täytyy varmaan käydä läpi kaikki veneen kuivamuona varastot. Jos jollakulla on vinkkejä, mitä muuta pitäisi tarkistaa, niin ilolla otan vastaan. Näkyviä vaurioita ei ole salongissa ole.