Kaunissaari jälleen

Kotkasta lähdimme kohti Loviisaa. Kotkan ja Loviisan puolessa välissä ei hirveästi ole satamavaihtoehtoja. Svartholmassa toki voi yöpyä, jollei jaksa lahden perukoille Loviisaan. Alkumatkasta mies heitti ilmoille ”ehtisimme vielä pizzoille Kaunissaareen”. Laiskotti ja pizza himotti. Uusi suunta Kaunissaareen.

Rantauduimme juuri sopivasti, vartin yli kolme, Kaunissaareen uuteen laituriin. Satamatoimiston kautta pizzoja tilaamaan Kahvila Merituuleen. Maukkaat olivat, voin suositella.

Uusi laituri on sisemmällä laguunissa. Isompiakin paatteja oli parkissa, joten syväys riitti meille mainiosti.

Ilta rauhallisesti veneellä maisemista ja aurinkoisesta kelistä nauttien. Lasilliset viiniä.

Kaunissaari

Mies on kotoisin Karhulasta. Teinivuosina juhannukset ja viikonloppu retkeilyt ovat suuntautuneet Kaunissaareen (Pyhtään ei Porvoon). Itään suuntautuvilla reissuillamme must kohteisiin kuuluvat miehen nuoruus muistelmat Kaunissaaressa.

Kaunissaaressa satamaparlamentti oli koolla. Neuvoja jaeltiin urakalla rantautujille. Paikka on viehkeä kalastajakylä. Huhut kertovat, että lähivuosina satamaa on tarkoitus laajentaa. Hyvä juttu! Tuurilla pääsee saareen myös Kotkasta. Paikka on erinomainen päivä kohteena.

Kahvila Merituuli oli sulkeutunut. Helpotti ruoka-paikan valintaa. Kaunissaaren majalle muisteloimaan. Mies tilasi alkuun kalalautasen ja pääruuaksi pippuripihvin. Hyvää ei tosin erinomaista. Minulla kävi moka ruuan valinnassa. Itäsaaristossa kalakeitto tehdään kirkkaana. Asian tyystin unohtaneensa tilasin kalasopan. Keitetty vesi lohen ja perunan palasilla ei vakuuttanut. Jälkkärit paransivat tilannetta.

Ilta nautiskeltiin auringonlaskusta. Lasi viiniä, miehelle viskiä. Kaunista!

Kaunissaari ja Kabböle

Kaunnissaaresta (Pyhtään) on tullut itäisen seiluumme must kohteita. Viime vuonna saimme hyvää palvelua ja hyvää ruokaa. Odotimme samaa nytkin. Olimme maanantaina Kaunissaaressa ja menimme viiden aikaan syömään. Hämmästyksemme oli suuri, kun sekä Kaunissaaren majan että Café Merituulen keittiöt olivat kiinni. Olutta sai majalta kuuteen asti. Hämmästys lisääntyi illan myötä, kun veneitä valui pitkin iltaa ja laituri oli loppujen lopuksi tupaten täynnä. Asiakkaista ei olisi ollut pulaa. Onneksi vene eväät pelastivat tilanteen.

Sama tilanne toistui tiistai-iltana. Porukka oli hämmentynyttä ja nälkäistä, kun heitä käännytettiin pois ravintoloista. Itse osasimme toisena iltana jo varautua tilanteeseen ja olimme ajoissa pitsoja tilaamassa. Tilauksen toimitus ei aivan ongelmitta sujunut, mutta Café Merituulen kiviuunin pitsat olivat maittavat. Enemmänkin asiakkaita olisi tullut.

Kaunissaaren reissun kruunasi suihku, josta ei tullut lämmintä vettä.

   
 

  Keskiviikkona päädyimme vihdoin viimein Kabböleen. Olemme suunnitelleet pysähtyvämme Kabbölessä useita kertoja, mutta aina olemme ohi ajelleet, syystä tai toisesta. 

Laiturimaksu Kabbölessä oli edullinen 10 euroa yö (ilman sähköä). Palvelut sitten tökkivätkin. Vessat olivat lukollisia ja avain oli joka kerta erikseen haettava kahvilasta. Minun luonteeseeni ei sovi joka kerta käydä ilmoittamassa vessa hädästäni. Mitenkähän tämä olisi yöllä toiminut?!?

Kabbölessä nautimme Olle’s Grillin loistavat burgerit. Juomat saimme Café Kabböle Marinasta. Paikallinen kala-kauppias ei suostunut myymään savukalaa kuin isoina paloina. Kalat jäivät tiskiin. Veneessä ei ole kylmäsäilytystiloja isoille määrille eikä syöjiä.

Mukavuusveneilijällä on kolme perustarvetta vierasvenesatamalle:

  1. Vessa. Mielellään vesi, mutta siisti huussikin ajaa asian.
  2. Ruoka. Tarjolla tarpeeksi usein. Mielellään myös palvelutarjontaa hyväksi käyttäen.
  3. Suihku. Siisti, lämmintä vettä ja kunnollinen paine.

Jos jokin näistä kolmesta prakaa, niin harmitus on suuri.