Reissussa

Ensimmäisen lomaviikon käytimme veneen kuntoon laittamiseen. Pääsimme vihdoin reissuun toisella lomaviikolla. Perinteisesti suuntasimme länteen. Lähtöpäivä meni pitkäksi, kun automme alkoi nikottelemaan juuri venettä pakatessa. Auto saatiin huoltoon ja me pääsimme reissuun.

Ensimmäinen stoppi oli venekerhon saaressa Grynnanilla. Alkukesä on ollut uskomattoman lämmin. Upea, mutta hikinen keli houkutteli pulahtamaan iltauinille. Vesi oli ihanan raikasta ja ilman levää. Kevyt iltapala tapaksista, lasi viiniä ja nukkumaan.

Aamulla matkaa jatkettiin. Ensimmäisenä odotti Porkkalanselän ylitys. Viime vuosina selkä ei enää ole päässyt yllättämään. Johtuukohan vanhenemisesta vai veneilytaitojen paranemisesta.

Välietapiksi olimme etukäteen päättäneet Sommaröstrandin. Nykyisin kaikki paikat ovat varattavissa ainoastaan satamapaikka.comin kautta. Valitettavasti samalla hinta on noussut huomattavasti ja palvelut satamassa huonontuneet. Periaatteessa fasiliteetit upealle satama kokemukselle ovat olemassa. Kyse on usein pienistä asioista. Esimerkiksi vessojen siisteyteen olisi syytä panostaa, myös vesien tulisi olla laiturilla käytettävissä ympäri vuorokauden.

Rantakahvilan vohvelit ovat onneksi edelleen erinomaiset ja ravintola 5 knivar on säilyttänyt tasonsa. Illalla vielä pulahdus mereen ja raikastuneena nukkumaan.

Porkala Marin

Tarkoituksemme oli ylittää Porkkalanselkä päivän aikana. Tunnetusti Porkkalanselän aallokko isonee iltapäivällä. Lisäksi tuulilukemat huitelivat 9 metrissä sekunnissa. Päädyimme mamoilemaan Porkala Mariniin. Seuramme Suomen Moottoriveneklubin saari Grynnankin olisi vieressä, mutta kokkaus ei edelleenkään innostanut.

Illallinen nautittiin sataman ravintola Brygganissa. Ravintola sijaitsee vanhassa idyllisessä venevajassa. Ravintola oli säilyttänyt omaperäisen tarjoilutyylinsä, mitä saa hymyn asiakkaan huulille. Menu sisältää kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa, jotka vaihtelevat jopa päivittäin. Alkuun jaoimme tapaslautasen. Tapakset olivat monipuoliset ja oikein riittävä kahdellekin. Pääruuaksi mies söi ribsit ja minä nautin päivän viimeisen kalansaaliin meriahvenet. Ateria oli maukas ja pääruuat oli aseteltu erittäin kauniisti lautaselle.

Aamusella ihastelin sataman saunan räystään alla olevia tirpan pesiä. En ole koskaan päässyt näkemään pikkutirppoja pesässään. Suostuivat vielä poseeraamaankin.

Grynnan ja Porkkalanselkä

Työviikon jälkeen heti lauantai-iltana lähdimme jälleen merille. Suuntana Hanko ja Bridgeviikko. Olin lupautunut vetämään lyhyen infon viikolla ja pelaamaan piti tietenkin päästä. Aikataulu oli tiukka.

Seuramme saari Grynnan on länteen suuntautuvien matkojen ensimmäinen etappi. Saari sijaitsee sopivasti Porkkalanselän alkupäässä. Grynnanilla olimme vasta puolikymmenen aikaan illalla. Rantautumisen jälkeen mies kokkasi pikaisen bratwursti-iltapalan.  Chillailimme.

Porkkalanselkä yllätti jälleen. Olin kiskonut miehen pedistä kukonlaulun aikaan ylös. Lähtiessämme oli täysin tyyntä. Porkkalanselän lähestyessä aallokko koko ajan suureni. Olimme kuulleet huhuja, että Porkkalanselän ulompi reitti olisi rauhallisempi. Huhu piti paikkansa. Vaikka aallokko oli kohtuullista niin ylitys meni ilman harmaita hiuksia. Miehistökin pysyi penkeillä.

Hangon kautta himaan

Rosalasta jatkoimme kohti Hankoa. Hangossa vietimme pari yötä. Ennusteet olivat luvanneet seuraavalle päivälle myrskylukemia. Minä perinteisesti shoppailin sataman pienissä kojuissa ja keskustassakin tuli käännyttyä ruokavaraston täydentämisen yhteydessä. Mies touhusi jotain veneen huoltohommia.

By Pia’s on suosikki vaatemerkkini kesäisin. Ihanan reilun kokoiset pellavat ja pehmeät laskeutuvat Bampoot sopivat veneilyyn erinomaisesti. Pellavienhan kuuluu rypistyä nätisti käytössä. Löysin Campomaggin ihanan pikku käsilaukun kesä käyttöön. Outfit-kuvia en normaalisti harrasta, mutta alla nyt yksi. Tosin kuva on otettu hieman Itämerta lämpöisemmältä mereltä.

Hangon ruokailut hoidettiin pizza linjalla. Ensimmäisenä iltana Classic Pizzassa ja toisena pizzat noudettiin veneelle Kotipizzasta. Uutena ravintolapalveluna satamaan oli tullut Kotipizzan pizzarekka. Upea idea ja välipalat haettiin tietenkin rekasta.

Tarkoituksemme oli yöpyä vielä yksi yö ennen Porkkalanselän ylitystä jossakin sopivassa kohteessa matkalla. Päivä oli kuitenkin kauniin aurinkoinen ja tuulta oli matkalla koko ajan noin pari metriä sekunnissa. Hangossa odotettua myrskyä ei koskaan tullut. Olimme olleet hyvissä ajoin liikenteessä (kerrankin), joten päätimme lähteä kokeilemaan selän ylitystä. Sovimme kelin mahdollisesti pahentuessa kääntyvämme takaisin.

Matkalla lehmät olivat laiduntamassa rannalla.

Noin 1/3 edettyämme tuulilukemat selällä hipovat jo yhdeksää. Vaihdoimme kuskin, koska minä en tuossa tuulessa jaksa vinssata purjeita. Ympäri kääntyminen ei ao. tilanteessa enää ollut mahdollista. Porkkalanselkä ei pettänyt taaskaan. Tuulta parhaimillaan 13 m/s. Baloon huippunopeus 8,3 solmua. Aallonkorkeus tarpeeksi. Vauhtia piisasi. Baloo on merinorsu, minkä miehistö tuppaa aina välillä unohtamaan. Ylitys onnistui siis loppujen lopuksi hienosti. Miehistön usko oli välillä kadoksissa.

Selän ylitys vei miehistöstä mehut. Kokkaaminen ei kipeytyneillä lihaksilla innostanut. Seuran saaren Grynnanin sijaan päädyimme yöksi Porkala Mariniin. Illallinen ravintola Brygganissa. Tarjoilija oli persoonallisuus ja antoi suositukset varsin suoraviivaiseen tapaan. Listalla oli kaksi pääruokaa ja kaksi alkuruokaa. Tilasimme nälissämme koko listan. Hyvää oli!

Seuraavana päivänä autinkoisessa säässä leppoisasti purjehtien kotiin!

Grynnan, Elisaari ja Sommaröstrand

Grynnan on venekerhomme Suomen Moottoriveneklubin saari. Grynnanin sijainti on aivan loistava länteen kohdistuvilla venereissuilla. Meidän nopeuksilla, noin 6M tunnissa, matka Lauttasaaresta Grynnanille kestää vajaa neljä tuntia. Grynnanilla on suojainen poukama kovemmillekin keleille. Saarelta on hyvä lähteä Porkkalanselän ylitykseen. 

Edelliskerran Porkkalanselkä kokemuksista sisuuntuneenaa, olin tutkinut kaikki mahdolliset tuuli- ja aallokkoennusteet etukäteeen. Ennusteiden mukaan aamuksi oli luvattu tyyntä keliä. Mies kiskottiin sängystä kuuden aikaan. Seitsemän maissa oltiin jo merellä. No eipä ne ennusteet ole tänä kesänä muutenkaan paikkaansa pitäneet. Jälleen Porkkalanselän aallokko yllätti. Tämän kerran ylitys ei sijoittunut edes top3:seen, mutta kyllä se silti jännittämään laittoi.

Seuraavaksi pysäkiksi valitsimme Elisaaren. Paikkaa on kovasti kehuttu erilaisilla purjehdus sivustoilla. Me emme ole aikaisemmin vierailleet paikassa. Lähinnä, koska iSailorin kartta näyttää Elisaaren lähestymisreitille metrin syväystä. Nyt uskoimme saaren kotisivuja. Lähestymistä helpottivat myös vastaantulevat purkkarit. Saari on käsityksemme mukaan todella suosittu, mutta heinäkuisena arkipäivänä oli hyvin tilaa. Tosin olimme meille poikeuksellisen aikaisin liikenteessä. Elisaari oli todella kaunis paikka ja kahvilan munkit hyviä. Suosittelen. Ainoa takaisku koettiin Kartanoravintolan sijainnissa. Ravintola on noin 800 metrin kävelymatkan päässä mäellä. Miehellä on jalka kipeänä, eikä kävelymatkat onnistu. Pyöristäkään ei ylämäkeen olisi ollut apuja. Kartanoravintolan kuuluisa kakkubuffetti jäi testaamatta. 

Elisaaresta jatkoimme matkaa Sommaröstrandiin, jonne Elisaaresta on reilu 20 merimailia. Olemme kokeneet, että meille 20 merimailin matka on päivässä sopivan mittainen. Heavy purjehtijat naureskelevat. Me emme jaksa urheilla. Tosin kotiin päin mennessä päivämatkat tuppaavat venymään.

Matkalla Sommaröstrandiin näimme kaksi Rasmusta. Toinen oli vieläpä sketsi, jotka ovat erittäin harvinaisia.  Toisen nimi oli Solitude, toista emme nähneet. Terveiset omistajille! 

Sommaröstrandissa oli hyvin tilaa. Matka meni kauniissa kelissä. Vesisade alkoi rantautuessamme, joten suihkun jälkeen pidimme sadetta rannan kuppilassa. Kiva paikka ja erinomaiset vohvelit, suosittelen. Pienenä varoituksen sanan, että vohveleiden kalorimääärä on mahtava. 

Perinteisesti illalla Ravintola 5Knivariin syömään. Miehelle Skåldöbiff ja minulle tuplahampurilainen. Skåldöbiff oli leivitetty possunfile, vähän kuten snichel. Hamppari oli hamppari. Maittavia molemmat. 

Ilta istuskeltiin ja nautiskeltiin kauniista auringonlaskusta veneellä. Minulla viini, miehellä whisky.

Aamulla kohti Hankoa.

Pajalahti-Gynnan-Sommaröstrand

Pääsimme lähtemään vasta iltapäivästä reissuun, joten päätimme pitää ensimmäisen legin lyhyenä. Ensimmäisen yön vietimme perinteisesti seuran saaressa Grynnanilla. Grynnanilla oli kanssamme vain yksi pursi, joten luonnon rauha oli taattu.


Porkkaselän ylitys oli perinteisesti heiluntaa. Tuulta oli parhaimmillaan puuskissa 17 metriä sekunnissa. Aallokkoakin ihan kiitettäväsi. Pahemmilta mustemmilta vältyttiin tällä kertaa. Tappioiksi kirjataan yksi kännykän lasi ja moottoriajovalo. Hämmästyttävää kyllä polttimo löytyi ehjänä kannelta. Vaikka valitsimme sisäreitin Sommaröstrandiin, niin vastatuulesta johtuen matkaan meni yli tunti normaalia pidempään. Ensi kesänä vahdin jälleen tuulilukemia ennen kuin lähden Porkkalanselkää ylittämään.


Matka Grynnanilta Sommaröstrandiin, läpi Tammisaaren, saariston on todella kaunista. Liikenne on vilkasta reitillä. Me kohtaamme aina  viranomaisajoneuvoja. Mieleenpainuvia maisemakuvia on väylällä riittämiin. Aina tulee jotain uutta vastaan.



Sommaröstrandissa rantautuminen meni ihan ok. Köysiä viriteltiin useampaan otteeseen, jotta saimme veneen keulan riittävän kauaksi laiturista. Kymmenen senttiä oli riittävä turvaväli. Sommaöstrandin mukava Ravintola GH Sommaröstrad tarjoili rankan päivän päätteeksi maittavat purilaiset. Illalla oli todella kaunis auringonlasku, mutta valitettavasti kuvat jäivät ottamatta, koska näkymän eteen, oli parkkeerattua iso moottorivene. Tuuli oli viennyt mehut miehistöstä ja ilta jäi lyhyeksi unien kutsuessa.

Juhannuksen viettoa

Pääsimme lähtemään juhannuksen viettoon vasta aattona puolen päivän aikaan. Mennessä tyhjensimme vielä septin ja kävimme tankkaamaassa. Vesisade alkoi sillä hetkellä, kun lähdimme bensikseltä. Teltta päällä ajelimme kohti Grynnania ja onneksi keli alkoi kirkastumaan määränpään lähestyessä. 

Grynnanin juhannukseen kuuluu perinteisesti lipun nosto. Lipun nostoa säestetään yhteislaululla siniristilippumme. Me missasimme lipun nosto perinteen unosilla.  Molemmilla oli useamman viikon univelat poisnukuttavina.

Illalla sytytettiin kokko ja nautittiin kauniista kesäillasta. Kokkoon saatiin kunnon roihut, kun yksi juhannuksen viettäjistä lisäsi kierroksia heittämällä vanhat bensat kokkoon. 

Perinteisesti grillattiin ja istuttiin iltaa veneessä. Moneen vuoteen en ole onnistunut juhannusyönä valvomaan yhtä pitkään, kiitos päikkäreiden.


Juhannuspäivä meni aivan yhtä rennoissa tunnelmissa. Päikkäreitä, lötköttelyä, saunomista ja tietenkin grillaamista. Mies katseli potkupalloa. Kelit suosivat juhannuspäivää.


Sunnuntaina ajeltiin vesisateessa kotiin. Ruuhkaa oli. Suvisaariston kapeilla väylillä mentiin välillä useamman veneen letkassa.

Pikabreikki Grynnanille

Ensimmäinen viikko töissä oli varsinainen hullunmylly. Tein vielä lauantaina töitä, jotta sain suman purettua. Vihdoinkin iltapäivällä pääsimme veneelle. Rankan viikon jälkeen oli rentouttavaa vain istua ja nauttia upeasta kelistä. 

Ilta meni perinteisesti grillaillen. Grynnanilla oli rauhaisaa, koska klubilaiset olivat Fårholmenilla regatassa. 

Viikon tapahtumista väsähtäneenä nukahdin jo kymmeneltä. Aamulla lokoilimme pitkään. Mies suoritti muutamia veneen pikkuprojekteja. Heittoliinatelineemme. on kiinnitetty vain kahden vuoden odottelulla.    

 

Kesäpiknikki nautittiin veneen kannella.

Iltasella kotiin valmistautumaan seuraavaan työviikkoon. 
 

Grynnan, Jussarö ja Hanko

Vihdoinkin reissussa! Lauantaina koitti pitkään odotettu hetki ja saimme Baloon pakatuksi iltapäivällä. 

Ensimmäinen etappi oli Grynnan. Halusin varmistaa lempeät tuulet Porkkalan selän ylitykseen. Edellinen kerta oli jättänyt traumat. Sunnuntai aamuna strattasimme tyynellä kelillä aamu varhaisella kohti Jussarötä. Saimme putputella menemään aivan omassa rauhassa puoleen väliin matkaa. Minäkin ajelin välillä. Nostimme purjeet hetkeksi, mutta keli oli niin tyyni, että meidän kärsivällisyys ei purjehdukseen riittänyt.   

Jussarö on avautunut yleisölle, oltuaan pitkään armeijan käytössä. Saarella olisi ollut mielenkiintoisia nähtävyyksiä muun muassa majakka ja käytöstä poistetut kaivokset. Meillä ei aktiviteetti riittänyt lähteä useampaa kilometriä tallustelemaan mäkistä saarta ympäri. Nautimme siis sataman tarjonnasta. Satamaalue kaipaisi hieman maisemointia. Saaren Cafe Ön oli mukava ja palvelu hyvää, mutta ruokatarjontaa jäimme kaipaamaan. Lätyt olivat loistavat, suosittelen. Olisin mielelläni ostanut mukaani saaren myymälästä pienen muiston käynnistämme. Kaikki tuotteet olivat Söderkärin majakan logoilla (ilmeisesti sama yrittäjä), jäi ostokset tekemättä.   

Jussaröstä suuntasimme Hankoon. Keli oli loistava ja alkumatka oli aivan tyyni, ajelimme moottoreilla. Matkalla vastaan tuli kolme kappaletta armeijan syöksyveneitä. Pojilla oli niin kiire, että kapeassa väylässä painelivat täysillä ohi. Kyllähän Baloo keikkui. Olivatko sukellusvene jahdissa?!?   

 Hangon selällä vihdoin tuuli yltyi ja nostimme purjeet. Viime kesänä kokeilimme muutaman kerran purjehtimista mieheni aloitteesta. Minä suhtauduin koko toimintaan vähintäänkin epäillen. Kävin keväällä Kesäpurjeen purjehduskurssin. Kurssilta rohkaistuneena olin aloitteellisena nostamassa purjeita. Homma sujuikin oikein mainiosti ja purjehdimme pitkän pätkän Hangon selällä. Ei mennyt kurssi hukkaan.  

Purjehduksessa tuntuu tulevan aina vastaan jotain hämminkiä. Tällä kertaa, purjeita laskiessamme, rulla-Genoan sisäänvetoköysi jumittui ja purje jäi vähän ulos rullasta. Merellä tämä ei haitannut. Hangon satamassa oli kuitenkin voimakas sivutuuli, josta syystä rantautuessa purje purkautui enemmän ulos. Sivutuulessa rantautuminen on muutenkin hankalaa ja purkautuva purje ei auttanut asiaa yhtään. Laituriin päästiin ja jouduimme ottamaan purjeen kokonaan alas. Koskahan tuulet rauhottuisivat sen verran, että purje saataisiin uudestaan ylös. Ilmeisesti rullaan ei kuitenkaan pysyvää vikaa tullut.

Purje-episodista selviydyttyämme oli seuraava ongelma edessä. Poijun, johon olimme kiinnittyneet, ankkurointi petti. Ei muuta kuin satamakapteeni avuksi siirtämään jollalla peräköyttä viereiseen poijuun. 

Saunan kautta syömään Classic Pizzaan. Ilta istuttiin veneen salongissa sadetta pitämässä. Kynttilät ja lasillinen punaviiniä. 

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu lähes myrskytuulia, joten jäimme suosiolla pitämään sadetta ja tuulta pariksi päiväksi Hankoon. Shoppailimme fillareilla kaupungilla. Syömässä kävimme Ravintola Piratessa. Alkupaloiksi nautittu lohikeitto ja saaristolaislautanen eivät vakuuttaneet, mutta pääruoka burgerit olivat erinomaiset ja runsaat.