Löhöilimme mieheni kanssa auringossa Koffin puistossa. Mieheni rupesi puhumaan, että hänestä olisi kiva omistaa vene. Ensin en ottanut hänen puheita kovin vakavasti. Olivathan omat veneilykokemukseni rajoittuneet Ruotsin lauttoihin ja soutuveneisiin, joten veneen hankkiminen ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen.

Minua ei kuvailla ulkoilmaihmiseksi. Mieheni pitää retkeilystä, mutta itselleni retkeily ratikalla keskustan terasseille on ollut sopivaa aktiviteettia. Mieheni tarinoi nuoruuden veneily muistoistaan Kotkan rannikolla niin paljon, että minäkin lopulta innostuin asiasta. 

Rupesimme seuraamaan netti-ilmoituksia veneistä. Tarkoituksena oli ostaa meriläinen, jota myös fiskarsiksi kutsutaan. Halusimme itsellemme kesämökin, jolla voisi vaihtaa maisemia sopivin väliajoin. Minulle tärkeää oli, että veneestä löytyy muutamia mukavuuksia, kuten vessa, suihku, jääkaappi ja järkevä pohjaratkaisu. Muutamia veneitä kävimme katsomassa, mutta osa oli liian pieniä, yksi liian isoilla moottoreilla, yksi ei miellyttänyt minua sisustukseltaan ja yksi myytiin nenämme edestä. Kun sopivia veneitä ei tuntunut löytyvän, rupesimme katsomaan veneitä hieman kalliimmista hintaluokista. 

Minua hämmästytti, kunka miehistä toimintaa veneily näytti olevan. Ainoastaan yhdessä esittelyssä oli rouva paikalla (heiltä muuten ostimme veneen). Netti-ilmoituksisssa ei juuri ollut valokuvia veneiden sisustuksista, mutta moottorin kuva oli jokaisessa ilmoituksessa. Veneitä myydään mielikuvilla, ei pelkästään teknisillä yksityiskohdilla. 

Loppujen lopuksi, alkuperäisen budjetin viisikertaistuttua, olimme onnellisia veneen omistajia. Olimme hankkineet Raisiosta Halberg-Rassy Rasmus 35 purjeveneen.

Kumpikaan meistä ei ollut koskaan purjehtinut.