Kaunissaari (Kotkan ei Sipoon)

Veneen ostomme jälkeen mieheni oli muistellut lukemattomia tunteja nuoruutensa hurjia elämyksiä Kaunissareessa. Pitihän tämä ihme paikka nähdä, joten perjantain iloksi suuntasimme nokan kohti Kaunissaarta. Matka oli varsin tuulinen ja jouduimme ”kryssimään”, jotta pääsimme perille.

Kiertelimme saaren pikkubutiikeissa ja tutustuimme saaren museoon. Saari oli oikein viehkeä. Museo sen sijaan oli hämmentävä kokemus kaikennäköistä kerättyä meriaiheista rompetta. Varsinaisen teeman tunnistaminen oli mahdotonta.






Saari oli perjantai-illaksi täysin kuollut. Ainoastaan yksi polttariporukka oli hieman riehakkaammalla tuulella, tosin hekin poistuivat jo alkuillasta Taksi-Tuubin kyydillä. 

Kävimme syömässä legendaarisella Kaunissaaren majalla. Ruokalista oli varsin sivistynyt ja ruoka oli erinomaista. Mieheni nuoruuden muistot rasvaisista makkaraperunoista keskioluttuopin kera olivat mennyttä aikaa. Istuskelimme illan majalla nauttien tunnelmasta. Mieheni joutui toteamaan, ettei paikka ollut ennallaan tai sitten aika on kullannut muistot.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s