Svartholma ja Kotka

Aamu valkeni upena, joten päätimme heti aamiaisen jälkeen (lue puolilta päivin) lähteä tutustumaan Svartholman linnoitussaareen Loviisan edustalla.

Svartholmaa oli kiva kierrellä ja saaren kahvila oli hyvä paikka nauttia kevyt lounas. Ampiaiset hieman häiritsivät.





Svartholmasta suuntasimme nokan kohti mieheni kotikaupunkia Kotkaa. Laituroimme Sapokanlahdelle, josta onneksemme löytyi vielä yksi veneemme mentävä paikka vapaana. Kotkassa lukitsemme veneen ja siirryimme Karhulan anoppilaan kylään. Vietimme kaksi päivää tavallisena sukulaisvierailuna. Shoppailua Kotkassa, uimassa Tampsan montulla ja tietenkin veneen esittelyä anopille. Loviisassa bongattu Rasmus nro. 362 nähtiin myös Kotkassa.

Fårholmen – Loviisa

Fårholmenilta meidän oli tarkoitus siirtyä Kabböleen, jonne matkaa oli noin 20 merimailia. Ilma oli kuitenkin niin upea, että päätimme jatkaa suoraan Loviisaan asti. Loviisassa olimme perillä vasta kahdeksan aikaan illalla, koska lähtömme Fårholmenilta oli viivästynyt sumun vuoksi. 

Loviisassa oli täysi meno päällä lauantai-iltana. Olimme sattuneet paikan päälle Ruusujen viikonloppuna. Satamassa väkeä tanssitti Maria Ståhle orkestereineen. Kävimme syömässä ravintola Saltbodanissa. Oikein mukava paikka ja ruoka oli hyvää. Ravintolan terassilta seurasimme illan menoa. Koska Loviisassa oli mukava meininki, päätimme jäädä toiseksi yöksi. 

Sunnuntaina meno oli rauhoittunut, mutta Ruusujen viikonlopun takia kaupungissa oli erilaisia tapahtumia tarjolla. Vuokrasimme pyörät satamasta ja lähdimme tutustumaan kylään. Kävimme tutustumassa kommendantin taloon, kuninkaanlampeen, Bastioniin ja tietenkin Loviisan toriin sekä kirkkoon.




Kaupungissa oli myös pihakirppiksiä, joissa oli kiva kierrellä. 

Sunnuntai ilta oli jo huomattavasti hiljaisempi. Laiturissa bongattiin Rasmus numero 362.

Meillä on edelleen ongelmia akkujen latautumisen kanssa ja lisäksi vesiletkuissa ilmeni vuoto. Niitä korjaillessa.

Vihdoinkin reissuun!

Alun perin tarkoituksena oli lähteä juhannuksena kesälomareissuun. Lähtöä viivästytti lämminvesijärjestelmän asentaminen ja ” kovat tuulet”. Pari kertaa kävimme satamassa toteamassa, että minä en vielä uskalla lähteä. Veneellemme 12 m/s tuuli ei ole liian kova, mutta minulle on. Purjehdus ei vielä suju ja koneajossa vene keikuttaa aivan liikaa. Jäimme siis suosiolla odottelemaan mukavampia ilmoja.

Ensimmäinen pitkä reissumme suuntautuu itäiselle rannikolle, joka on mieheni nuoruudeen veneilykohteita. Määränpäänä oli venekerhomme saari Fårholmen, jonne on matkaa noin 20 merimailia. Surkean juhannussään jälkeen (uutena vuonna oli yhtä kylmä kuin juhannuksena) aurinko pilkisteli pilvien välistä. Hieman ennen Fårholmenia nousi merisumu. Kokemus oli ensikertaiselle aika hämmentävä. Todella nopeasti näkyvyys katosi täysin. Onneksi sumu hälveni yhtä nopeasti kuin oli noussutkin.

Saaressa näimme kesän ensimmäiset joutsenet, jotka ovat kuulemma vakioasukkaita.



Illat ovat veneellä muodostuneet hyvin samankaltaisiksi. Saunomista (jos mahdollisuus löytyy), grillausta ja nautiskelua sekä viinistä että upeista auringonlaskuista.



Lämminvesijärjestelmän asentaminen

Olemme molemmat mukavuuden haluisia ihmisiä, joten heti veneen ostettuamme päätimme asentaa veneeseen lämminvesijärjestelmän ja suihkun kannelle. Mies tilasi tarvikkeet jo hyvissä ajoin talvella nettikaupoista, mutta kuten aina tällaisissa projekteissa käy, niin asennustyöt venähtävät.

Lämminvesivaraajalle löysimme sopivan kolon sitloodassa olevasta kansilaatikosta ja paineentasaajalle vaatekaapista. Olin oikein tyytyväinen kun molemmat vekottimet saatiin nätisti piiloon. Tosin molemmat paikat olivat asennusergonomisesti haasteellisia. 

Ihailin mieheni kykyä suunnitella vesijohtojärjestelmä päässään. Hän pystyi pelkän muistin varaisesti muistamaan kaikki tarvittavat liittimet yms. tarvikekaupassa. Suurin ongelma asennuksessa oli, että mieheni suunnittelemassa vesiletkujen läpivientireitissä tuli umpikuja vastaan. Tämä on Rasmuksessa harvinainen ongelma, koska vene on varsin hyvin suunniteltu läpivientejä ajatellen. Aikamme pohdittuamme, minä keksin vaihtoehtoisen reitin letkuille!  

Suihkun asentaminen oli ohjeiden perusteella hyvin helppoa. Kaksi hankalampaa kohtaa tuli vastaan. Alkuperäinen paikka, johon olimme suihkun suunnitelleet, ei ollut tarpeeksi tilava letkulle. Keksimme nokkelan vaihtoehdon valekansiluukun alta. Toinen ongelma kohdattiin, kun molemmat lukivat asennusohjeesta väärin tarvittavan reiän suuruuden. Suihku valahti ekalla kerralla reiästä läpi, mutta tämä paikattiin kätevästi kannen alle asennetulla lisäpaneelilla. Loppujen lopuksi tehty virhe aiheutti sen, että suihku asettautui erittäin nätisti piiloon valeluukun alle.

Kun järjestelmä oli saatu paikalleen, niin vuotoja tietenkin esiintyi ja niiden tukkimisessa kesti aikansa. Lopulta meillä kuitenkin tuli upouusista hanoista lämmintä vettä.

Sisustamista

Baloossa oli ostettaessa mielestäni ihan ok sisustus. Kaipasin kuitenkin muhkeampia sohvia ja mattoja lattioille. 

Tykkään sisustamisesta, mutta värisilmää minulle ei ole suotu. Tuskailin asian kanssa aika paljon. Mieheni olikin jo kauhuissaan, että kutsun vielä jonkin tv:n sisustusohjelman apuun. Ei tarvittu sisustusohjelmia vaan onneksi ystävättäreni riensi apuun. 

Kävimme yhdessä valitsemassa Mauronetilta sopivat kankaat verhoihin, mattoihin ja patjoihin. Ystäväni oli niin tehokas, että tuli valinneeksi toisenkin liikkeessä yhtä aikaa asioineen pariskunnan kankaat. Pääväriksi valitsimme harmaan eri sävyt. Ystäväni ehdotteli rohkeampiakin värejä, mutta minulla ei kantti kestänyt. Minulla on myös henkinen allergia sinistä kohtaan. Jota tuntuu olevan joka veneen perus sisustusväri. Venetehtaille terveisiä, että muutkin värit olisivat kivoja. Harmaan ja erityisesti mahongin raikastamiseksi hankin ystäväni ehdotuksesta lisäksi valkoisia sisustustuotteita. 

Valitsin Mauronetin, koska kyse oli kotimaisesta firmasta ja firman miehet tulivat veneelle hoitamaan mittaukset ja kaavojen piirtämiset. En olisi ikinä uskaltanut tehdä näitä omalla vastuullani. Sisustusprojekti kannattaa aloittaa ajoissa, mitä lähemmäksi kesää mennään sitä ruuhkaisempaa liikeissä on.

Itse aloitin projektin syyskuussa ja juhannusviikolla minulla oli uusi sisutus veneessä:) 

Kesämökki on nyt mielestäni tosi kivan näköinen. Mitä mieltä sinä olet? 





Ystävälleni perheineen on luvattu veneretki palkkioksi sisutussuunnittelusta.

TV:n asennus

Olimme alkukeväällä miettineet, että olisi kiva asentaa veneeseen tv ja nettiyhteys. Muiden tärkeämpien projektien lomassa nämä kuitenkin jäivät. Kun maston nosto lähestyi, mies innostui uudelleen tv-antennin läpiviennistä mastoon. Ihmettelin tätä yht’äkkistä intoa. Itse koin netin paljon tärkeämmäksi lisävarusteeksi veneeseen. 

Tv-anntenni vedettiin kiireellä läpi mastosta ja yhden päivän homma sekin oli. Onneksi mastossa oli yksi vanha antenni, jonka poistimme samalla. Vanhaa antennia poistettaessa saimme sen avulla samalla vedettyä vaijerin maston läpi. Vaijerin avulla saimme sitten antennin läpivedon onnistumaan. 

Tv:n asentaminen jäi kuitenkin kesken, koska tv:tä ei ehditty hankkimaan. Tänään minulle vihdoinkin selvisi miksi tv-antennilla oli niin kiire. Jalkapallon mm-kisat alkoivat. No nyt niitä kumminkin katsotaan ipadilta, joten olisi se netti sittenkin ollut kiireellisempi asennustyö.

Kesäkausi käyntiin pikkuongelmilla

Perjantaina starttasimme kohti Pirttisaarta suoraan töistä. Matkalla moottori hieman körähteli ja tämä aiheutti sydämmen tykytyksiä. Matkan edetessä vaiva kuitekin katosi, joten todennäköisesti talven jäljiltä oli vain karstaa Diesel-moottorissa.

Lauantaina ongelmien sumaa jatkoi vesipumpun vuotaminen. Vuodon paikattuamme seuraava eteen tullut ongelma oli webaston virransaanti.  Ilmeisesti akut eivät tuottaneet tarpeeksi virtaa. Kelikin oli vielä keväisen kolea, joten yö menikin hyvin vällyjen alla lämmitellessä (onneksi olin ostanut ne perjantain kauppareissulla ennen lähtöä). Koleimmillaan veneen sisälämpötila oli raikas 14 astetta.

Pirttisaaressa nautimme luonnosta ja mies hieman kalastikin. Epäonni jatkuin saalistuksessa… ei tullut fisuja ja siimat olivat sotkussa. Kaikesta huolimatta nautimme kaksi päivää kauniista Pirttisaaresta.

Teoriassa hallussa

Saaristolaivuri, CEVNI, VHF, purjehduksen teoria ja rannikkolaivuri. Lista on viime talvena suorittamani pätevyydet navigointiin, Euroopan sisävesisäännöksiin (tuskin kovin tarpeellinen lähivuosina), radion käyttöön sekä purjehdukseen.

Veneellä ollan aina välillä aika kaukana sivistyksestä, joten ajattelin että myös minun on opittava purjehduksen perusjutut ja veneen käsittely. Jos jotain sattuisi, saisin veneen maihin ja kutsuttua apua. Bridgessä ja golfissa riitti aikoinaan kummassakin yksi kurssi ja olit valmis kilpailemaan lajissa. Purjehduksessa olen suorittanut jo 5 kurssia ja käytännön purjehduksesta / veneilystä ei ole vielä mitään käsitystä. 

Pajalahden veneilykoulussa oli syksyllä tarjolla kahden viikonlopun intensiivikurssina saaristolaivurikurssi. Saaristolaivurikurssilla olisin selkeästi kaivannut enemmän perusveneilytaitojen opetusta. Onhan kyseinen kurssi monen aloittelevan veneilijän ainut koulutus. Olin ollut siinä uskossa, että kurssilla näitä perustaitoja olisi opetettu, mutta sekä saaristo- että rannikkolaivurikurssi keskittyivät pelkästään navigointiin. Kurssit opettivat navigoinnin nimenomaan merikorttien avulla, mutta olisin kyllä toivonut hieman lähestymiskulmaa nykyaikaisiin navigointilaitteisiin. Suuri osahan meistä oikeasti käytää lähestulkoon pelkästään tekniikkaa navigointiin. Ja ihan oikeasti, onko niitä vuorovesisäännöksiä tarpeen opettaa porukalle, josta 90 prosenttia ei ikinä Itämeren ulkopuolella veneile. Vuorovesisäännöksistä voisi kehittää vaikka yhden kurssin lisää käytäväkseni. Laivurikurssit olivat vuosikausiin ainoita kursseja, joissa moderneimmat opetusvälineet olivat kolmioviivain, harppi ja piirtoheitinkalvot.

Huhtikuussa kävin CEVNI-kurssin. En tiedä miksi, tuskin on käyttöä lähiaikoina. Sopiva kurssi oli tarjolla Helsingin aikuisopistossa, joten samallahan tuo meni. Samaten rannikkolaivurin VHF-kurssi tuli käytyä huhtikuussa. Opin käyttämään radiotamme, vielä kun saataisiin kytkennät kohdalleen. Osaan myös kiitettävällä suorituksella huutaa tarvittaessa mayday mayday radioon. Tosin edelleen tähän pitää olla kipparin lupa. Höh. Sekä Cevni että VHF olivat tehokkaita yhden illan kursseja tentteineen. Meille myös sattui molemmille kursseille erinomaiset opettajat.

Nimestään huolimatta purjehduksen teoria oli kaikkein käytännöllisin perehdytys veneilytaitoihin. Opeteltiin solmuja, köysien kerintää, purjeita, purjeveneen käännöksiä ja väistämissääntöjä. 

Suunnitelmissa on vielä käydä purjehtijakurssi ja Diesel-moottorikurssi. Aikomuksenani ei todellakaan ole mitään  veneen huoltoja alkaa suorittamaan, kippari hoitakoon ne jatkossakin. Mutta jos jotain tapahtuu, niin ymmärtäisin edes moottorin toiminnan perusajatuksen. 

Teoriassa veneily on hanskassa!

Vesille

Vihdoinkin tänään laskettiin Baloo vesille. Olimme jo ennen seitsemää satamassa ihailemassa auringonnousua. Mies teki vielä muutaman pikku huoltotoimenpiteen. Baloo oli kolmas vuorossa, joten jo puoli kahdeksan veneemme oli vesillä. Teimme pienen koeajon Ruoholahden kanavaan ja Lauttasaaren toiselle puolelle. Näihin kohteisiin emme yleensä purjeveneellämme pääse, mutta nyt vene oli vielä ilman mastoa. Kaikki pelasi hyvin!







Talviveneilyä

Minulle myytiin ajatus mukavasta kesäisestä harrastuksesta. Voimme nauttia luonnosta ja merestä helposti  ”mökkeilen” omalla veneellä. Kukaan ei puhunut sanaakaan talviveneilyn osuudesta. Minä kuvittelin, että syksyllä vene peitellään pressuihin ja keväällä vain pressut poistetaan.  Vene vesille ja menoksi. Pukkitalkoot, veneiden kunnostus, purjeiden irrotus, kuivaus, ja varastointi sekä maston laskut ja paketointi, kaikki asioita, joista minulle ”unohdettiin” mainita venettä ostettaessa.

Saimme Baloon mukana talvisäilytysvarusteet. Pulskan veneen johdosta myös talvisäilytystelineet ovat massiiviset. Yksi ihminen ei telineitä juuri liikuttele. Onneksi venekerholla on pukkitalkoot, jossa porukalla kootaan telineet. Telineiden lisäksi perimme pressut. Asiaa sen suuremmin ajattelematta peittelimme veneen tyytyväisenä kahden vanhan pressun alle syksyllä. Tämä oli iso virhe. Pressut olivat jo niin haurastuneet, että ensimmäisen tuulen puuskan osuessa pressut rupesivat repeilemään. 

Toinen pressuista oli väriltään sininen ja sitä sinistä purua löytyy varmasti vieläkin veneestämme. Useampi siivouskerta on jo takana. Ensi kaudelle hommataan uusi valkoinen pressu. Jos pressujen repeileminen ei ollut tarpeeksi iso riesa, niin myös kiinnitykset pettivät useaan kertaan eri paksuisten ja laatuisten köysien vuoksi. Loppujen lopuksi pressut laitettiin viime talvena kolmeen kertaan uudestaan paikalleen. Ei kovin mukavaa hommaa vesisateessa saati pakkasessa. Joko olet kuin uitettu koira tai sormet ovat niin jäässä, ettei köysien solmimisesta tule mitään.

Myös purjeiden irroitus oli aikamoinen operaatio. Purjeet alas, viikkaus, kuljetus laiturilta autolle, purjeiden ahtaminen autoon, autolla kotiin, lähimarketin ostoskärryillä purjeiden siirto kuivatushuoneeseen, kuivatus, viikkaus ja siirto verkkokellariin. Purjeita on useampi neliömetri eikä purjekangas ole kevyttä ja taipuisaa. Useampi tunti siinäkin hommassa meni. 

Maston lasku oli kohtuullisen yksinkertainen operaatio ja onneksi oli kerhon purjehtijat neuvomassa. Suurin urakka oli oikeastaan mastojen nosto talvisäilytystelineille. Pulska vene tarkoittaa pulskaa mastoa. Useampi apulainen tarvittiin. Kyllä on lihakset ja kunto kasvanut viime aikoina. Ensi kesänä nämä varmaan jo unohtuvat… toivottavasti.