Tall Ships Races 2017 Turku

Kasnäsista suntasimme kohti Airistoa. Kaikki mestoilla olevat veneilijät näyttivät kokoontuvan yhteen. Sunnuntai-illan iloksi Tall Ships Racesinpurjeiden paraati  oli lähdössä Turusta. Airistolla keikkui kaiken kokoista paattia paraatia katsomassa. 

Osallistuimme ensimmäistä kertaa veneellä yleisötapahtumaan. Havaitsimme Rasmuksesta uuden ominaisuuden. Pitkäkölisen veneen voi jättää ihan rauhassa kellumaan aallokkoon. Paatti kääntyy sopivaan asentoon ja jämähtää siihen. Aivan kuin ankkurissa olisi ollut. Miehistö sai rauhassa seurata ohjelmaa. 

Upea tapahtuma!


Kasnäs

Emme pysty ohittamaan reissuillamme Kasnäsia. Joka kerta mieleen palautuu ihka ensimmäisen rantautumisen muistot.

Satuimme paikan päälle Kasnäs-päivänä. Kiertelimme kojut. Löysin muutaman pikku korin veneeseen. Mies tuhahteli. On jo oppinut käyttämään. Kotona en konmarita. Veneessä on mukavampaa kun kaikki pikkutavarat ovat omilla paikoillaan.

Välipalaksi grillimakkarat kesäpojalta. Kylpylän jätimme tällä kertaa väliin. Testasimme Kasnäsin uuden saunan. Kaakelilauteet kummastuttivat. Komeat näköalat.

Illalla pizzat Kasnäsin ravintolassa. Ok, pizzassa keittiö harvoin epäonnistuu. Humpat jätimme muitten pyörähdeltäviksi.

Hangonkylä

Tällä kertaa Hanko ja bridge-viikko jäivät väliin. Olimme liikenteessä perjantaina. Hangon Itäsatama oli täynnä, emmekä olleet etukäteen varanneet paikkaa. Päätimme siis jatkaa matkaa Hangonkylään. Meillä on hyvät kokemukset ko. paikasta. 

Viimeksi haukuin paikan wc- ja suihkutilat. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kuulin, että ne oli uusittu. Ei olisi kannattunut ilahtua. Hangon kaupunki on päättänyt säästää ja tuoda tilalle kontin. Varmasti kustannustehokas ratkaisu. Käyttäjälle konttisuihkut ovat vihonviimeisiä. Ahtaassa kopissa kesäkuumalla (tai vähän kylmemmälläkin) joudut vaihtamaan vaatteet kosteassa vesihöyryssä.  Jokainen nainen tietää, mitä on yrittää vetää sukkapöksyjä nihkeälle iholle. Konttisuihkujen ilmastointi on olematon. Säästetty oli tuuletusikkunastakin. Suihkuja ja vessoja oli tasan kaksi kappaletta kumpiakin. Suihkujen sisustuksessa säästäminen oli viety äärimmäisyyteen. Ei suihkuissa eikä vessoissa ollut peiliä. Vain toisessa suihkussa oli penkki. Penkki oli viety jostain vanhasta kokoustilasta. Eikä penkkiä todellakaan ollut suunniteltu kosteissa tiloissa käytettäväksi. Penkistä irtosi palasia. Ei mukavaa paljaalle iholle. Toiseen suihkuun ei ollut penkkiä edes kokoustiloista onnistuttu nyysimään. Molempien suihkujen lattiakaivojen kaadot olivat aivan pielessä. Lattiakaivot eivät myöskään vetäneet. Varmaakin siitä syystä, ettei niitä ollut koskaan siivottu. Käytännössä suihkutilat tulvivat. Naisten kangaskengät olivat läpimärkiä. Hylly tai jonkinlainen laskutaso olisi myös ollut mukava. Silmälaseille ainoa sjoituspaikka oli jakkara tai sitten lattia. Hiustenkuivaaja olisi ollut luksustason varustelua. Kaupungin perimiin satama-maksuihin nähden, 50€ kylki ja 20€ poiju, kaupungin olisi syytä miettiä palveluita uudelleen. Toiminnasta jäi rahastuksen maku. Sijaiskärsijänä on satama-yrittäjä. Vessat ja suihku ovat olennainen palvelu veneilijöille. Säästäminen näkyy sataman kävijämäärissä.

Hangonkylän satamassa oleva På Kroken on erinomainen kalaravintola. Käytännössä melkein kaikki vieraat ottavat saaristolaispöydän. Mieskin kehui kovasti. Itse henkisesti rajoittuneena raakoja ja raakypsennettyjä kaloja tutustuin ravintolan muuhun ruokatarjontaan. Kampasimpukoita alkuun ja pääruuaksi päivän saaliiksi napatun kuhan. Molemmat olivat erinomaisia aterioita ja ruoka tuli nopeasti. Pullollinen Savignon Blancia kyytipojaksi. Suosittelen. 

Illalla lasilliset punaviiniä.  

Grynnan, Elisaari ja Sommaröstrand

Grynnan on venekerhomme Suomen Moottoriveneklubin saari. Grynnanin sijainti on aivan loistava länteen kohdistuvilla venereissuilla. Meidän nopeuksilla, noin 6M tunnissa, matka Lauttasaaresta Grynnanille kestää vajaa neljä tuntia. Grynnanilla on suojainen poukama kovemmillekin keleille. Saarelta on hyvä lähteä Porkkalanselän ylitykseen. 

Edelliskerran Porkkalanselkä kokemuksista sisuuntuneenaa, olin tutkinut kaikki mahdolliset tuuli- ja aallokkoennusteet etukäteeen. Ennusteiden mukaan aamuksi oli luvattu tyyntä keliä. Mies kiskottiin sängystä kuuden aikaan. Seitsemän maissa oltiin jo merellä. No eipä ne ennusteet ole tänä kesänä muutenkaan paikkaansa pitäneet. Jälleen Porkkalanselän aallokko yllätti. Tämän kerran ylitys ei sijoittunut edes top3:seen, mutta kyllä se silti jännittämään laittoi.

Seuraavaksi pysäkiksi valitsimme Elisaaren. Paikkaa on kovasti kehuttu erilaisilla purjehdus sivustoilla. Me emme ole aikaisemmin vierailleet paikassa. Lähinnä, koska iSailorin kartta näyttää Elisaaren lähestymisreitille metrin syväystä. Nyt uskoimme saaren kotisivuja. Lähestymistä helpottivat myös vastaantulevat purkkarit. Saari on käsityksemme mukaan todella suosittu, mutta heinäkuisena arkipäivänä oli hyvin tilaa. Tosin olimme meille poikeuksellisen aikaisin liikenteessä. Elisaari oli todella kaunis paikka ja kahvilan munkit hyviä. Suosittelen. Ainoa takaisku koettiin Kartanoravintolan sijainnissa. Ravintola on noin 800 metrin kävelymatkan päässä mäellä. Miehellä on jalka kipeänä, eikä kävelymatkat onnistu. Pyöristäkään ei ylämäkeen olisi ollut apuja. Kartanoravintolan kuuluisa kakkubuffetti jäi testaamatta. 

Elisaaresta jatkoimme matkaa Sommaröstrandiin, jonne Elisaaresta on reilu 20 merimailia. Olemme kokeneet, että meille 20 merimailin matka on päivässä sopivan mittainen. Heavy purjehtijat naureskelevat. Me emme jaksa urheilla. Tosin kotiin päin mennessä päivämatkat tuppaavat venymään.

Matkalla Sommaröstrandiin näimme kaksi Rasmusta. Toinen oli vieläpä sketsi, jotka ovat erittäin harvinaisia.  Toisen nimi oli Solitude, toista emme nähneet. Terveiset omistajille! 

Sommaröstrandissa oli hyvin tilaa. Matka meni kauniissa kelissä. Vesisade alkoi rantautuessamme, joten suihkun jälkeen pidimme sadetta rannan kuppilassa. Kiva paikka ja erinomaiset vohvelit, suosittelen. Pienenä varoituksen sanan, että vohveleiden kalorimääärä on mahtava. 

Perinteisesti illalla Ravintola 5Knivariin syömään. Miehelle Skåldöbiff ja minulle tuplahampurilainen. Skåldöbiff oli leivitetty possunfile, vähän kuten snichel. Hamppari oli hamppari. Maittavia molemmat. 

Ilta istuskeltiin ja nautiskeltiin kauniista auringonlaskusta veneellä. Minulla viini, miehellä whisky.

Aamulla kohti Hankoa.

Suomi Areena ja Pori Jazz

Parhaimman veneilykauden, joka vasta oli alkamaisillaan, keskeytti Porin viikko. Tällä kertaa uskoin miestä emmekä lähteneet veneellä Poriin.

Olin töissä Suomi areenassa Kemianteollisuuden  vastuullisuus teltalla. Kemianteollisuudella on Resbonsible Care -vastuullisuusohjelma, joka viettää 25-vuotis juhlavuottaan. Ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä Kemianteollisuuden, Ammattiliitto Pron, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Ylempien Toimihenkilöiden kanssa. Tavoitteena on, että Kemianteollisuus toimisi Suomessa mahdollisimman vastuullisesti, huomioiden luonnovarojen kestävän käytön, hyvinvoivan työyhteisön sekä kestävän ja turvallisen tuotannon ja tuotteet. Porukka torilla oli erittäin kiinnostunutta aiheesta. Koin, että telttamme oli menestys. Ensi vuonna ehkä uudestaan. Kerro somessa #vastuullinenvalintani.

Suomi areena on jo sinänsä kokemus. Viikon aikana Suomen kuka on kukin -kirjan sisältö kokoontuu länsisuomalaiseen pikkukaupunkiin. Mielenkiintoisia paneeleita oli pilvin pimein, joista muutaman mainitakseni Teollisuuden comeback ja Työmarkkinat uudistuvat – Mihin tarvitaan työmarkkinajärjestöjä? Näitä voi muuten tsekata myös Katsomosta. Joka ilta oli lisäksi erilaisia sidosryhmätilaisuuksia. Keskiarvoisesti pääsin nukkumaan aamuyöllä ja kymmeneltä alkoi telttavuoro. Kivaa oli. Erityiskiitokset viikosta Annille, Eliisalle, Irikselle, Karille, Karoliinalle, Merjalle, Niinalle, Riinalle, Samille, Sepolle ja Susannalle!

Kuva: Responsible Care-ohjelma

Porin Jazzeilla olin kahtena päivänä. Torstaina keli oli aivan kamala. Lämmintä kahdeksan astetta ja kaatosade. Pääsimme onneksemme katokseen lämmittelemään ja pitämään sadetta. Täytyy tosin myöntää että bändit menivät ohi. Seurakseni saapunut mies yritti säätä uhmaten nauttia Brian Wilsonin esityksestä. Surffitunnelmaan ei näillä keleillä päästy.

Lauantain ohjelmassa oli  kattaus nimekkäitä esiintyjiä muun muassa Jethro Tull, Erykah Badu, Chaka Khan ja Grace Jones. Uskotaan miestä esiintyjien nimekkyydestä, minä en ollut kuullut kenestäkään aikaisemmin. Tiedostan musiikkimakuni rajoittuneisuuden. Itse pidin White Lies -bändistä. Mies kuvaili ao. bändiä mielenkiintoiseksi uudeksi tuttavuudeksi, jossa oli vaikutteita Joy Divisionista. Uskotaan tämäkin vastaväitteittä. Keli oli kesäinen, punaviiniä tarjolla ja taustamus soi, niin mikäpä oli päivää viettäessä.

Sunnuntaina kotiin viikon reissusta väsähtäneenä. Seuraavassa postauksessa palataan taas veneilyn pariin. Pahoitteluni harhahypystä uskollisille lukijoilleni!