Uusikaupunki

Uudellekaupungille eli tuttavallisemmin Ukille emme asettaneet mitään odotusarvoa. Molempien aikaisemmat kokemukset kaupungista sijoittuvat talvisen harmaisiin arkipäiviin. Yllätyimme suuresti havaitessamme Pakkahuoneen vierasvenesataman olevan eläväinen pikkukaupunki. Pakkahuoneen kulmilla oli arki-iltana iltatori. Torilta saimme hankittua tuoreita vihanneksia, perunoita ja kanttarelleja piristämään veneaterioitamme. 

Päivä oli kaunis, joten suuntasimme tutustumaan kaupunkiin. Sataman eläväisyyden jälkeen muu kaupunki oli hiljainen. Kaupat olivat sulkeutuneet, kello ei ollut vielä viittäkään. Asiakkaita olisi ollut. Ainoastaan ruokakauppaan pääsi. Saimme ystäviltämme suosituksia tutustua Uudenkaupungin ”valtavan hienoon kirkkoon”. Kirkkoja löytyi kylästä kaksi. Valtavan hieno oli kuulemma rannassa oleva. Nautimme kirkkoelämykset ulkoa käsin.

Iltaamme veneellä viihdytti torilla esiintyvä Patajätkät. Soittivat finnhitsejä. Näytti vetoavan täpötäyden torin yleisöön. Keski-ikä yleisössä taisi olla seisemänkymmennissä.

Pakkahuoneella oli erinomaiset sosiaalitilat veneilijälle. Naisten sauna oli upouusi. Heti aamukahvien jälkeen Uudekaupungin vedet jäivät taakse. Kippari maistoi kuuluisat munkit aamukahvilla. Hyviä kuulemma olivat.
Suosittelen Uuttakaupunkia vierailukohteena veneilijälle! Vaikka en innokkaasti ole pohjoisemmaksi lähdössä, niin Uuteenkaupunkiin haluan uudestaan.

Kuuskajaskari

On epätodennäköistä, että suuntaisimme näin pohjoiseen ihan heti toista kertaa reissuillamme. Merireittejä pitkin Pori ja Rauma ovat niin kaukana. Tämä oli ainoa syy poiketa myös Kuuskajaskarille. Paikka oli positiivinen yllätys. Vanhalta kasarmilta löytyi toki luontaan poistyöntäviä tiilirivitaloja, mutta samalla myös viehkeitä vanhoja puurakennuksia. Paikkaa oli myös maisemoitu mukavasti.

   Kuuskajaskarissa oli yllätävän vilkas liikenne. Vierasveneitä oli vain muutama, mutta vuorolaiva toi ja vei vierailijoita.  Raumalta Kuuskajaskarille oli vain reilu kuuden kilometrin matka. Matka oli tuulinen ja aallokkoinen, mutta onneksi saaristo suojasi pahimmalta myräkältä. Laituri oli avoimella paikalla. Tilaa oli reilusti, joten kaikki halukkaat sopivat parkkiin laiturin suojaisemmalle puolelle. 


Saarella on kesäteatteri, joka näytti olevan kovasti suosiossa. Teatterisssa meni Täydellinen tätini -komedia. Jätimme tällä kertaa kesäkarkelot väliin.  


Ravintolaa ylläpiti sama firma kuin Kylmäpihlajan majakalla. Ruokalista oli kuitenkin aivan erilainen. Pizzauunin tuotoksia emme ehtineet maistamaan, koska uuni sulljettiin seitsemältä. Tämä oli harmillista. Johtui kuulemma siitä, että rasvakeitin ja uuni käyttivät samaa sulaketta ja yhtäaikainen käyttö ei ollut mahdollista. Pizzat näyttivät reilun kokoisilta. Iltapalamenu oli pikaruokaa rasvakeittimestä. Ihan syötävää. Tällä kertaa ei tarvinnut grillata ruokailun päälle.

Rauma

Raumalla parkkeerasimme Suvitien Merijakamoon. Raumalla oli useampikin vierasvenesatama, mutta kipparin mielestä merijakamon1 esittely vaikutti nykyaikaisemmalta. Tilat olivat uudet ja oikein mukavat. Venepaikat olivat aivan ravintolan ja sosiaalitilojen vieressä. Vierasvenepaikat olisi voinut olla hieman paremmin merkattu, mutta muuten oikein mukava paikka. Sataman ravintolan ruoka oli pikaruoka, mutta aivan maittavaa.

Aamulla kaivoimme fillarit esille ja suuntasimme Rauman vanhaan kaupunkiin. Kippari nautiskeli kaupungin tunnelmia Cafe Salin -terassilla ja minä shoppailin. Cafe Sali oli asiakasystävällinen mukava lounaspaikka. Kahvilan salaattibuffet vaikutti hyvältä. Vanhasta kaupungista löytyi myös aivan ihastuttava Sisustustalo Kodinonni. Kyseinnen butiikki on valitu vuoden 2015 parhaaksi sisustusliikkeeksi Suomessa. En tiennyt, että tämmönenkin palkinto jaetaan. Liikkeen valikoima oli ihastuttava ja teinkin pikku hankintoja sekä kotiin että veneeseen.


Syömässä kävimme vanhan kaupugin aasialaisessa Wen Jing -ravintolassa. Ruoka oli erittäin maistuvaa. Itse en suuremmin välitä aasialaisen keittiön antimista, mutta täältä löytyi minullekin sopiva annos. Mies nautti ravintolan buffet-pöydän antimista.

Viikko Porissa

Tämän kesän veneilyreissumme kääntöpiste oli Pori. Minulla oli parin päivän keikka paikkakunnalle ja ajattelin, että tähän yhteyteen olisi hyvä yhdistää kesälomareissu. Mies yritti kovasti keväällä perustella, että Pori on aika kaukana. Olisiko järkevää jättää vene johonkin parkkiin ja mennä loppumatka bussilla? Minusta selitykset olivat outoja ja painostin kipparin Porin reissuun. Näin jälkikäteen täytyy myöntää, että olihan Pori meriteitse kaukana. Kaukaisuuden tuntua lisäsivät aavat selät, joissa ei ollut ollenkaan saariston suojaa ja pitkät päivämatkat, jotka venyivät olosuhteiden pakosta pitkiksi. Uudenkaupungin jälkeen ei välipysäkkejä juuri löytynyt, vaan oli ensin mentävä Raumalle ja siitä sitten suoraan Poriin. Yli 80 kilometrin päivämatkat 10 kilometriä tunnisssa kulkevalla paatilla menevät jo työnteoksi. Onneksi kelit suosivat matkantekoa.

Porissa meille oli varattu venepaikka Marina Merilokista Reposaaresta. Meidän veneellä (masto vs. sillat) ei päästä lähemmäksi Porin keskustaa. Matkan teko sujui niin hyvin, että kipparin yllätykseksi olimme Porissa perillä päivää ennen laskettua aikaa. Marina Merilokki on ollut vuoden vierasvenesatama parikymmentä vuotta sitten. Peruspalvelut paikasta löytyivät ja henkilökunta oli mukavaa. Saniteettilat kaipaisivat päivittämistä nykyaikaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin miellyttävä kokemus.


Ensimmäisenä iltana kaivoimme fillarit esiin ja tutustuimme Reposaareen. Kävimme myös syömässä Ravintola Merimestassa. Ruoka oli maukasta. Kippari nautti paikan saaristolaispöydästä. Erikoiskiitos henkilökunnalle, että tarjoiluajat joustivat asiakkaiden mukaan. Kakkospäivänä pidimme sadetta veneessä. Pitkät päikkärit, punaviini ja hyvä kirja viihdyttivät miehistöämme.


Kolmospäivänä lukitsimme venen luukut ja siirryimme majoittumaan Yyterin kylpylähotelliin. Kylpylähotellilta kulki non-stop bussi Porin keskustaan, jossa oli meneillään SuomiAreena -tapahtuma. Päivän aikana katsastimme areenan Kansalaistorin tarjonnan ja kuuntelimme SuomiArenaan mielenkiintoisia paneelikeskusteluita muun muassa Ammattiliitto Pron järjestämän keskustelun ”Älyteollisuuden esiinmarssi: siirrytäänkö kuuden tunnin työpäiviin?”. SuomAreenan konsepti on omalla tavallaan aika hullu. Kaikki Suomen kärkipoliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat matkustavat viikoksi länsirannikon pikkukaupunkiin tapaamaan toisiaan. Luulisi olevan helpompi järjestää tapaamiset suoraan Helsingissä.

Nelospäivänä jatkoimme SuomiAreenan ohjelmasta nauttimista. Ehdimme myös testaamaan Yyterin kylpylän. Kylpylä oli hyvin pelkistetty, mutta ihan miellyttävä kokemus. Illalla pääsimme nauttimaan Pori Jazzin ohjelmistosta. Olin ensimmäistä kertaa jazzeilla. En varsinaisesti ole mikään festari-ihminen, mutta festivaalipaikalla olleesta Fatboyn sponsori riippumatosta oli ihan mukava kuunnella musaa. Hyvin kesti riippumatto reilut parisataa kiloa, suosittelen. Illan esiintyjistä mainittakoon J. Karjalainen sekä Brian Setzer’s Rockabilly Riot!. En muuten huomannut mitään omituista J.Karjalaisen lavakäytöksestä, vaikka kovasti saimme asiasta lukea  seuravaan päivän iltapäivälehdistä.


Perjantaina palasimme venemajoitukseen. Päivällä poikkesimme Porin keskustassa. Viimeiset hetket SuomiAreenassa sekä shoppailua Ratsulassa. Ratsula oli erinomainen kauppa! Kaikki tarvittavat merkit ja myös isoja kokoja.

Lauantaina palasimme vielä jazzeille. Päivän ohjelmassa oli Bo Kaspers Orkester ja Seal. Olen aina tykännyt ruotsalaisbändin kesäisen kepeästä musiikista, niin nytkin. Seal ei sanonut minulle artistina ennakkoon yhtään mitään. Mies kaivoi Spotifysta Sealin hittibiisin Kiss from a Rose. Täytyi myöntää, että olinhan minä tuon biisin toki aikaisemmin kuullut. Nautimme jazz-unnelmasta Radio Aalto loungessa. Olin sen verran mukavuuden haluinen, että kaipasin mukavia istumapaikkoja ja kunnon saniteettitiloja. Ilta oli kaunis ja nautimme esityksistä. 

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä kohti Helsinkiä. Kävimme kääntymässä aallonmurtajan toisella puolen ja puolitoista metristen aaltojen takia päätimme palata takaisin. Yllätys jatkoaika Reposaaressa vaati huoltokäynnin paikallisessa Salessa. Ruokailun hoidimme ulkoruokinnassa The Merry Monk -ravintolassa. Munkkeja  ei näkynyt, mutta lokkeja sitäkin enemmän. Söimme molemmat talon burgerit. Burgerit olivat erinomaiset, vaikka ensin epäilytti mozzarella-tomaattisalaatin, peston, bruchetan ja burgerin yhdistäminen.

Maanantai-aamuna matka jatkui ongelmitta kohti Raumaa.

Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlajan majakkasaari oli upea paikka. Luonto oli kuvan kaunista! Jos joku joskus eksyy näin pohjoisille reiteille, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa paikka. Satamassa 0li hyvin tilaa heinäkuussakin. Päiväveneilijöitä oli paljon, joten illansuussa alkaa löytymään paremmin paikkoja.


Kävimme syömässä majakan ravintolassa. Olimme pettyneitä ravintolan ruokaan. Ravintola yritti perusannoksiin hakea erikoisuutta kikkailemalla annosten lisukkeilla. Pieleenhän yritys meni. Suomalainen ruoka perumuotoisena on aivan hyvää, liika erikoisuuden tavoittelu kostautuu yleensä aina, niin nytkin. Kävimme täyttämässä vatsamme, aterian jälkeen, saaren grillipaikkaa hyväksi käyttäen.


Auringonlasku oli Suomen kesän parhaita. Majakan tornista nähtynä varmasti vielä komeampi. En jaksanut toistamiseen kiivetä torniin, joten tyydyin kuvaamaan maantasolta.

Lootholma Kustavi

Nauvosta suuntasimme Kustavin Lootholmaan. Lootholma sjaitsi todella kauniissa suojaisessa lahdessa. Paikka oli illalla rauhallinen. Lauantai-iltana oli tanssit ravintolassa, mutta veneisiin ei tanssimusiikki kuulunut ollenkaan. Sen sijaan lauantaina päiväveneilijöitä pörräsi satamassa paljon. Isoja porukoita tuli pienehköillä veneillä syömään ravintolaan. Ruoka ravintolassa oli ihan hyvää, mies tykkäsi erityisesti paikan ribsikastikkeesta.

Ilta oli todella kaunis, joten jätimme tanssit välissä ja nautiskelimme illasta veneen kannella. Kuvia tuli räpsittyä auringonlaskusta. Baloo varsinkin pääsi malliksi.

Lootholma on varsin suuri alue. Kauneinta saaristoa ihailtiin mukavilla maisemareitteillä. Sataman palvelut olivat kiitettävät sekä pilssin että septin tyhjennys löytyi ja dieseliäkin sai tankattua. Laitureilla olivat sähköt ja vedet. Aamu- ja iltasauna sekä pyykkäys kuuluivat satamamaksuun. Positiiviset plussat astianpesukoneesta. 

Jos veneessä nukkuminen kyllästyttää Lootholmasta voi vuokrata mökin tai jurtan. Jurttamajoitusta on Iltasanomien jutussa kehuttu romanttiseksi. Itseltä jäi tällä kertaa testaamatta.

Silmiin pistävää Lootholmassa olivat laminoidut kyltit. Kylttejä oli aivan joka asiasta aivan joka paikassa. Kylttien määrä alkoi jo naurattamaan. Laminointikone kannattaisi hetkeksi piilottaa lukkojen taakse.

Nauvo – Nagu

Kasnäsista suuntasimme kohti Nauvoa. Nauvo valikoitui kohteeksi ainoastaan sillä perusteella, että se sijaitsi sopivasti reitillämme kohti Kustavia. Meillä ei siis ollut minkäänlaisia odotuksia kohteen suhteen.


Alkuvaikutelma Nauvosta oli loistava. Nuori mies ajoi ribillä vastaan ja opasti meidän sopivalle aisapaikalle parkkiin. Auttoi vielä kohteliaasti köysienkin kanssa. Satama muodollisuuksista selviydyttämme saimme heti paikallisilta kauppiailta ravintola suosituksia. Päädyimme suositusten perusteella Ravintola Biffiin, joka oli noin 500 metriä vierasvenesatamasta. Biffi ei missään nimessä vetänyt vertoja vierasvenesataman söpöily ravintoloille. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi. Maisemat terassilta olivat kauniit. Samalla tuli katsastettua kylä sataman ulkopuolelta. 


Ruokailun jälkeen ostimme satamasta jätskit jälkkäriksi. Minä jatkoin iltaa shoppailemalla rannan butiikeissa. Kippari vetäytyi veneelle nautiskelemaan whiskylasillisesta. Löysin ihanat toffelit venekäyttöön. Miehen kommentti oli kannustavasti, että ”noi on niin mummot”. Lukijat arvioikoon asian itse.


Ilta oli kaunis. Nautiskelimme illasta pitkään kannella juomien kera. Sain itse pienen punaviinikriisin aikaiseksi, josta seurasi vielä iltamyöhän pyykkitupa vuoro. Nauvosta jäi miellyttävät muistot ja varmasti palaamme tähän kesäkaupunkiiin tulevaisuudessakin. Alkuvaikutelma kesti loppuun asti positiivisena.

Kasnäsissa tapaamme jälleen

Jostain syystä joka reissullamme lännen suuntaan poikkeamme Kasnäsissa. Tällä kertaa houkuttimena toimi paikan kylpylä. Matka Hangonkylästä Kasnäsiin sujui rapsakasti 14 metriä sekunnissa tuulissa, puuskissa jopa 17 m/s. Olimme valinneet sisäreitin Hangonselän ylitykseen, siitä huolimatta matka oli aika moista keikutusta. Tietenkin vastatuuli, joten ei niistä purjeistakaan ollut apua. Ihailin syvästi kipparin sitkeyttä ruorissa. Vettä tuli sekä merestä että taivaalta ja kaupan päälliseksi kylmä sivutuul, silti kippari istui seitsemän tuntia ruorissa. Minä paikkasin ainoastaan parikymmentä minuutin huoltotauon ajan. Minä sain nautiskella matkan kuivana, mutta oman osuuteni vedestä sain rantautuessa. Satoi vaakasuoraan, joten olin minäkin sitten loppujen lopuksi läpimärkä. Tai no olivathan rintsikat sentään säilyneet kuivana. Legin jälkeen Kasnäsin poreallas kuulosti erinomaiselta idealta. Porealtaasta nautimmekin täysin siemauksin.

Kasnäs oli tietenkin aivan tupaten täynnä. Kaikki järkevät veneilijät olivat jääneet aamulla satamaan odottelemaan kelien paranemista. Ainoa vapaapaikka löytyi aallonmurtajan väärältä puolelta. Lopputuloksena oli yksi meren syvyyksiin kadonnut ja yksi irronnut köyden ohjain. Veneen kiinnitys styyran puolelta on jatkossa astetta vaikeampaa. Mitähän vakuutusyhtiö tähän sanoo?


Aamulla yritin ilahduttaa itseäni shoppailemalla. Kasnäsissa on ollut aikaisempina vuosina mukava kesätori. Nyt tori oli supistunut kala- ja rihkamakauppaan sekä yhteen käsityöläispuotiin. Olin todella pettynyt tarjontaan. Ihana valopilkku oli Käsityöläispuodista (Kasnäs Hantverksbod) löytyneet ikasyrin ihastuttavat tuotteet, muun muassa kuvassa olevat prinsessa pipot. Kukaan aito rinsessa ei pysty ohittamaan näitä.

Hangonkylä

Sommaröstrandista suuntasimme kohti Kasnäsiä. Päivämatkan päätepisteeksi oli suunniteltu joko Kasnäs tai Rosala. Hangonselältä käännyimme kuitenkin heti alkuvaiheessa ympäri. Vene alkoi olemaan aallokossa enemmän ilmassa kuin vedessä. Minun mahani ei kestänyt jänitysmomenttia jatkakseen matkaa. Meillä oli vastatuuli, joten purjeistakaan ei ollut apua.  Nopean kartanlukuharjoituksen jälkeen suunnaksi määriteltiin Hangonkylä.

Hangonkylässä emme ennen ole vierailleet. Odotuksemme äkkikohteelle olivat nollassa. Yllätyimme positiivisesti. 

Vierasvenepaikkojen merkinnät olivat onnettoman pienellä. Kyltteihin sataman olisikin syytä panostaa. Satamassa oli kuitenkin kaikki tarpeelliset palvelut. Septin tyhjennys, vesiletku ja diesel olivat kaikki kätevästi samassa laiturissa. 

Rantauduttuamme nautimme sataman ravintola på Krokenissa erinomaisen kala- ja äyriäisaterian. Mies söi gratinoidut kampasimpukat alkupalaksi ja äyriäissinfonian pääruuaksi. Minulle tuli alkupalaksi gratinoidut etanat ja pääruuaksi päivän saalis, joka oli kuhaa. Kaikki annokset olivat erinomaisia. Pari pulloa valkoviiniäkin meni illan aikana. Miehen arvion mukaan tämä on paras vierasvenesataman ravintola, jossa tähän mennessä olemme poikenneet.

Ainoa miinus palveluista tulee veneilijöiden wc- ja pesutiloista. Tilat olivat suoraan seitkytluvulta muovimatoineen ja huonoina loisteputkivalaistuksina. Lisäksi suihkussa oli pienessä kopissa myös pukeutumistila. Vaihtovaatteet eivät olisi kuivina suihkusta selvinneet. Tilat kaipaavat pikaista remonttia ja uudelleen suunnittelua. Lisäksi harmitusta aiheutti, että pesutiloissa oli huoltotauko kymmenen aikaan aamulla. Veneilijöille aamupäivä on tärkeintä peseytymisaikaa, joten työjärjestelyt olisi syytä miettiä uudelleen.

Pajalahti-Gynnan-Sommaröstrand

Pääsimme lähtemään vasta iltapäivästä reissuun, joten päätimme pitää ensimmäisen legin lyhyenä. Ensimmäisen yön vietimme perinteisesti seuran saaressa Grynnanilla. Grynnanilla oli kanssamme vain yksi pursi, joten luonnon rauha oli taattu.


Porkkaselän ylitys oli perinteisesti heiluntaa. Tuulta oli parhaimmillaan puuskissa 17 metriä sekunnissa. Aallokkoakin ihan kiitettäväsi. Pahemmilta mustemmilta vältyttiin tällä kertaa. Tappioiksi kirjataan yksi kännykän lasi ja moottoriajovalo. Hämmästyttävää kyllä polttimo löytyi ehjänä kannelta. Vaikka valitsimme sisäreitin Sommaröstrandiin, niin vastatuulesta johtuen matkaan meni yli tunti normaalia pidempään. Ensi kesänä vahdin jälleen tuulilukemia ennen kuin lähden Porkkalanselkää ylittämään.


Matka Grynnanilta Sommaröstrandiin, läpi Tammisaaren, saariston on todella kaunista. Liikenne on vilkasta reitillä. Me kohtaamme aina  viranomaisajoneuvoja. Mieleenpainuvia maisemakuvia on väylällä riittämiin. Aina tulee jotain uutta vastaan.



Sommaröstrandissa rantautuminen meni ihan ok. Köysiä viriteltiin useampaan otteeseen, jotta saimme veneen keulan riittävän kauaksi laiturista. Kymmenen senttiä oli riittävä turvaväli. Sommaöstrandin mukava Ravintola GH Sommaröstrad tarjoili rankan päivän päätteeksi maittavat purilaiset. Illalla oli todella kaunis auringonlasku, mutta valitettavasti kuvat jäivät ottamatta, koska näkymän eteen, oli parkkeerattua iso moottorivene. Tuuli oli viennyt mehut miehistöstä ja ilta jäi lyhyeksi unien kutsuessa.