Kaksi viikkoa veneen ostosta on mennyt kuin siivillä. Olen miettinyt veneen sisustusta ja välttämättömimpiä hankintoja ensimmäiselle reissulle. Mieheni on keskittynyt turvavälineisiin, teknisiin laitteisiin sekä tarvittaviin työkaluihin ja varaosiin… tylsää. 

Ensimmäisen hankinnan veneeseemme tein jo ennen kuin meillä oli tietoakaan veneestä. Ihastuin Tall Ships Racen OHOY! mukeihin. Mukit olivat ajattomat tyyliltään ja ne oli ”pakko saada”. Onneksi ostamamme vene sopi sisustukseltaan mukeihin. 

Veneenhaun lähestyessä rupesin miettimään enemmän käytännöllisiä hankintoja. Matkustimme junalla Turkuun, joten tavaran määrässä oli oltava tarkkana. Mieheni pakkasi putkikassin ja rinkan täyteen tavaraa. Minulla oli kotoa lähtiessä putkikassi ja reppu. Petivaatteet hoidimme retkilakanoilla ja -tyynyillä. Yhden kattilan ja pienen paistinpannun pakkasin mukaan. Astioina toimivat muoviset lautaset ja mukit.

Turkuun asti homma pysyikin hyvin hallinnassa, mutta sitten poikkesin Ocean Spirit -liikkeessä, jossa on aivan ihania venevarusteita. Sen verran mukavuuden haluinen olin, että ostin mukaan pari tyynyä sitloodaan pehmusteeksi sekä viltin lämmikkeeksi.

Lopuksi kävin vielä Alkossa ostamassa miehelleni yllätykseksi whisky-pullon kapteenin kaapin täytteeksi.

Kun päätimme ostaa veneen, tuli samalla ajankohtaiseksi miettiä mihin veneen parkkeeraisimme. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko kaupungin vuokrapaikka tai venekerhon jäsenyys. Mieheni piti venekerhoa turvallisempana vaihtoehtona, joten minä aloin surffaamaan venekerhojen nettisivuja. 

Helsingissä oli kerhoja joka lähtöön. Itse arvostin kerhon sataman sijaintia. Laiska kun olen luonteeltani, ei huvittanut lähteä veneilyä kovin kauaksi harrastamaan. Mieheni arvosti sataman palveluita esimerkiksi septitankin imutyhjennyspaikkaa. Lisäksi merkittävää meille oli, että kerholla oli vapaita venepaikkoja tarjolla. Hämmästyttävää olikin, että vain harva kerho kertoi venepaikka tilanteestaan nettisivuillaan.  

Kerhojen liittymis- ja jäsenmaksut vaihtelivat suuresti toisistaan, mutta samalla myös palvelut olivat hyvin moninaiset. Minulla oli todella suuria vaikeuksia miettiä mikä olisi meille sopiva kerho. Pariin kerhoon soitin, mutta ne karsiutuivat heti pois, koska vapaita venepaikkoja ei olisi löytynyt. 

Sitten tärppäsi, huomasin erään kerhon sivulta ystäväni nimen. En ollut tiennyt hänen edes harrastavan veneilyä. Soitin välittömästi ystävälleni ja venekerho oli valittu. Täytimme ystäväni avustuksella hakemukset sekä hankimme tarvittavat suosittelijat. Suomen Moottoriveneklubi hyväksyi meidät jäseniksi. 

Klubilla on kaksi satamaa Helsingssä, Pohjoisrannassa sekä Pajalahdessa Lauttasaaressa. Molemmat olivat meille hyvällä etäisyydellä, mutta valitsimme Pajalahden parempien julkisten liikenneyhteyksien vuoksi.

Pajalahdessa on klubitalo, josta löytyvät suihkut, keittiö, vuokrattavaa varastotilaa, puutyöpaja sekä jätteenkierrätyspisteet. Toisen kerhon kanssa yhteinen septitankin tyhjennyspiste on lähistöllä.

Klubimme ei ole venekerhojen halvimmista päästä, mutta palvelut ovat hyvät ja omia saaria on kaksi. Grynnan lännessä ja Fårholmen idässä. Molemmat ovat sopivia pysähdyspaikkoja pidemmille reissuille.

Suosittelen!

Löhöilimme mieheni kanssa auringossa Koffin puistossa. Mieheni rupesi puhumaan, että hänestä olisi kiva omistaa vene. Ensin en ottanut hänen puheita kovin vakavasti. Olivathan omat veneilykokemukseni rajoittuneet Ruotsin lauttoihin ja soutuveneisiin, joten veneen hankkiminen ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen.

Minua ei kuvailla ulkoilmaihmiseksi. Mieheni pitää retkeilystä, mutta itselleni retkeily ratikalla keskustan terasseille on ollut sopivaa aktiviteettia. Mieheni tarinoi nuoruuden veneily muistoistaan Kotkan rannikolla niin paljon, että minäkin lopulta innostuin asiasta. 

Rupesimme seuraamaan netti-ilmoituksia veneistä. Tarkoituksena oli ostaa meriläinen, jota myös fiskarsiksi kutsutaan. Halusimme itsellemme kesämökin, jolla voisi vaihtaa maisemia sopivin väliajoin. Minulle tärkeää oli, että veneestä löytyy muutamia mukavuuksia, kuten vessa, suihku, jääkaappi ja järkevä pohjaratkaisu. Muutamia veneitä kävimme katsomassa, mutta osa oli liian pieniä, yksi liian isoilla moottoreilla, yksi ei miellyttänyt minua sisustukseltaan ja yksi myytiin nenämme edestä. Kun sopivia veneitä ei tuntunut löytyvän, rupesimme katsomaan veneitä hieman kalliimmista hintaluokista. 

Minua hämmästytti, kunka miehistä toimintaa veneily näytti olevan. Ainoastaan yhdessä esittelyssä oli rouva paikalla (heiltä muuten ostimme veneen). Netti-ilmoituksisssa ei juuri ollut valokuvia veneiden sisustuksista, mutta moottorin kuva oli jokaisessa ilmoituksessa. Veneitä myydään mielikuvilla, ei pelkästään teknisillä yksityiskohdilla. 

Loppujen lopuksi, alkuperäisen budjetin viisikertaistuttua, olimme onnellisia veneen omistajia. Olimme hankkineet Raisiosta Halberg-Rassy Rasmus 35 purjeveneen.

Kumpikaan meistä ei ollut koskaan purjehtinut.