Turku

Tänä vuonna meillä oli tarkoitus ohittaa Turku kokonaan. No ei ohitettu. Mies tarvitsi veneeseen jonkin tarpeellisen osan. Lähin paikka sellaisen ostamiseksi oli tietenkin Turku.

Varasimme paikan ennakolta satamapaikka.comin kautta. Onneksi. Satama oli täpötäysi. Turun vierasvenesatama mainostaa itseään wifillä. Silloin wifin tulisi toimia koko satama-alueella, myös viimeisimmissä paikoissa. Tästä miinus. Muuten palvelut ennallaan.

Iltapäivä Turussa meni nopeasti shoppailun merkeissä. Jokeriventtiili saatiin Turun Merivarusteesta, muuten shoppailu ei ollut menestys.

Ilta veneellä olosuhteiden pakosta. Sataman ravintolat sulkivat keittiönsä alkuillasta arkipäivänä. Ikävä yllätys.

Parainen

Paraisissa oli isohko suojainen satama. Harmi, ettei veneitä juurikaan ollut. Sataman läheisyydessä on ruokakauppa ja ravintoloita pari kappaletta. Palveluita olisi siis ollut tarjolla. Satama kaipaisi jotain pientä piristystä.

Paraisten satamarakennukset ovat varmaan rakennettu joskus 80-luvulla (korjatkaa jos olen väärässä). Vanhat tilat eivät kuitenkaan tarkoita epäsiisteyttä. Suihkuhuone oli viimeisen päälle siisti ja erittäin miellyttävä kokemus. Saunaa emme tällä kertaa testanneet.

Kylä vaikutti varsin hiljaiselta arkipäivänä ja satama kaipaisi laittoa. Voisimme tulla uudestaankin.

Söpöinen ruukkikylä Mathildedal

Mathildan Marina on veneseuramme ystävyyssatama. Poikkesimme perinteisiltä reiteiltämme ja kävimme katsastamassa paikan.

Yövyimme heti kärkeen kaksi yötä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa sadetta. Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen sataman ravintolassa. Molemmat valitsimme listalta lammasvartaat kvinoapedillä, paistettujen kasvisten kera. Oikein miellyttävä annos. Kvinoa antoi mukavaa raikkautta ja kevyttä annokseen

Tiistai aamupäivän pitelimme sadetta kabiinissa viltin alla lukien. Iltapäivällä sateen loputtu tutustuimme ruukin historiaan kylämuseossa ja shoppailimme kylän putiikeissa. Rantapuodista tarttui mukaan matkaan vasenkätisten lasta, pyykkietikkaa ja Second Chancen mekko sekä PetriS Chocolaten suklaata.

Mathildedalin kesäteatterissa meni Tankki täyteen- maallamuuttajat. Olihan näytelmä käytävä katsomassa, kun taivaskin illaksi selkisi. Näytelmä oli toteutettu täysin Neil Hardwickin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tamperelaista hieman häiritsi, ettei varsinais-suomalaisilta näyttelijöiltä Tampereen murre luontevasti sujunut. Samaten näyttelijä matkivat liikaa alkuperäisiä hahmoja. Parempi olisi ollut rohkeasti tehdä oma näyttelijäsuoritus vaikka Turun murteella. Kaiken kaikkiaan suositeltavan viihdyttää kesäteatteria.

Teatterin jälkeen illallinen Ruukin Krouvissa. Miehelle alkuun jokirapupannu ja minulle mansikka-halloumisalaatti. Jokirapupannu aiheutti annos kateellisuutta maakravussa. Mansikka-halloumisalaatti voi nimensä mukaisesti koostua vain halloumista, mansikoista ja salaatista. Nyt annokseen oli aivan turhaan lisätty tomaattia ja kurkkua. Halloumia oli annoksessa todella niukasti. Lisäksi alkuruokani salaatti pohjaa (salaatti-tomaatti-kurkku) oli pääruoissamme käytetty lisukkeena.

Pääruuaksi maakravulle lehtipihvi ja miehelle konjakkihärkä. Molemmat olivat perusvarmat valinnat. Annoskoko oli reilu ja härkä valmistettu hyvälaatuisesta ulkofileestä. Jälkiruuaksi jaoimme mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. Loistava jälkkäri. Saimme maahamme täyteen.

Kokeilimme molempina aamuina myös sataman aamiaisen. Hinta oli 12 euroa henkilöltä. Perus buffetti, johon olimme oikein tyytyväisiä. Laituri joogaa oli tarjolla keskiviikko aamuna. Oli yllättävän suosittua. Jätimme väliin.

Mathildedal on söpö ruukkikylä, jossa vanhaa on säilytetty kunnioituksella, vaikka tilat ovat saaneet uusia toimintoja. Tulemme varmasti toistekin. Muuten, jos satama yrittäjyys kiinnostaa, niin Mathildan Marina olisi myytävänä 3,9 miljoonan hintaan.

Strömman silta

Sillat aiheuttavat meille aina sydämentykytyksiä. Vaikka menisimme kuinka korkean sillan alta tahansa, niin aina sillan alla tuntuu, että ihan kohta tuulimittari on entinen.

Matkalle Rödjanista Mathildedaliin jännitystä loi Strömman kanava. Kanavan silta on vain kolme metriä korkea. Normaalisti meillä ei ole tällaisille reiteille asiaa. Silta avataan ennakkotilauksesta ja tuntia ennen sillalle saapumista tulee soittaa Väylä virastolle.

Jännitys lisääntyi, kun siltaa lähestyessämme ei tunnu mitään tapahtuvan ja odottelemme voimakkaassa virrassa. Viimein silta aukeni ja pääsimme läpi. Näytti kiinnostavan myös rannalla olevaa runsasta yleisöä.

Surullinen Rödjan

Rödjan on vanha kalastajatila upealla paikalla suojaisassa lahdelmassa. Paikassa on todella paljon potentiaalia ja mennyttä loistetta. Valitettavasti saunat olivat palaneet ja paikat päässeet repsahtamaan. Surullista.

Saaressa oli kalastaja myymässä savukalaa. Muuten saari toimi itsepalvelu periaatteella. Satamamaksu 10 euroa pudotettiin saarella olevaan postilaatikkoon. Luontotuvassa oli myös pienimuotoinen kioski (karkkia ja sipsejä).

Lampaat laidunsivat aitauksessa ja luontopolku lähti aivan sataman nurkkaukselta.

Toivottavasti Metsähallitus laittaa paikan ensi kesäksi kuntoon.

Merivartiosto nousi alukseen

Matkalla Gölinäsistä Rödjaniin alukseemme nousi merivartiosto. Kohteliaasti kysyivät luvan. Puhalluttivat kipparin. Nollaa näytti. Kyselivät matkasuunnitelmista. Jatkoivat matkaa.

Kerrankin actionia. Seitsemäs veneilykesä menossa ja ensimmäinen kerta, kun viranomainen puhallutti tai tarkasti millään muullakaan lailla venettä.

Gölisnäs

Porkkalanselän ylitys sujui aamusella rauhallisissa tunnelmissa. Olimme valinneet seuraavaksi etapiksi paljon kehutun Gölisnäsin. Paikka on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama ulkoilualue, jota operoi Hyvinkään Pursiseura.

Satama on kauniissa ja suojaisassa merenlahdessa. Kannattaa mennä ajoissa. Illan aikaan useampikin vene joutui jatkamaan matkaansa. Laiturimaksu on vapaaehtoinen, mutta sähköt maksavat 3 euroa vuorokausi.

Gölisnäsiin pääsee myös autolla ja saaressa on vuokrattavissa mökkejä.

Vuokrasimme pikkusaunan käyttöömme tunniksi 15 eurolla. Pikkusauna oli upealla paikalla aivan rannassa. Vielä en uskaltautunut talviturkkia heittämään pois. Pikkusauna on soveltuva pariskunnalle, isommalle porukalla vuokraisin mieluummin ison saunan.

Illalla mies kokkasi perinteisen veneateriamme fajitakset. Kätevä valmistaa pienessä keittiössä.

Gölisnäs teki meihin vaikutuksen ja ihastuimme paikkaan. Varmasti tulemme uudelleen.

Porkala Marin

Tarkoituksemme oli ylittää Porkkalanselkä päivän aikana. Tunnetusti Porkkalanselän aallokko isonee iltapäivällä. Lisäksi tuulilukemat huitelivat 9 metrissä sekunnissa. Päädyimme mamoilemaan Porkala Mariniin. Seuramme Suomen Moottoriveneklubin saari Grynnankin olisi vieressä, mutta kokkaus ei edelleenkään innostanut.

Illallinen nautittiin sataman ravintola Brygganissa. Ravintola sijaitsee vanhassa idyllisessä venevajassa. Ravintola oli säilyttänyt omaperäisen tarjoilutyylinsä, mitä saa hymyn asiakkaan huulille. Menu sisältää kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa, jotka vaihtelevat jopa päivittäin. Alkuun jaoimme tapaslautasen. Tapakset olivat monipuoliset ja oikein riittävä kahdellekin. Pääruuaksi mies söi ribsit ja minä nautin päivän viimeisen kalansaaliin meriahvenet. Ateria oli maukas ja pääruuat oli aseteltu erittäin kauniisti lautaselle.

Aamusella ihastelin sataman saunan räystään alla olevia tirpan pesiä. En ole koskaan päässyt näkemään pikkutirppoja pesässään. Suostuivat vielä poseeraamaankin.

Pentala ja Stora Herrö

Veneen pakkaus ja tankkaus (sekä veden että Dieselin) vei sen verran aikaa, että pääsimme lähtemään kesälomareissuun vasta viiden jälkeen. Halusimme pitää ensimmäisen etapin lyhyenä. Päätimme ottaa ykköskohteeksi Pentalan, jota olen usein ohimennessä ihaillut. Rantautumisen jälkeen yllätykseksemme havaitsimme, ettei Pentalassa saanut yöpyä. Päätimme kuitenkin nauttia päivällisen saaren ravintolassa. Kokkaus ei innostanut.

Ravintola Paven on Esbo Segelföreningenin klubitalossaan ylläpitämä ravintola. Ravintola on kauniilla paikalla ja maisemat upeat. Mies tilasi keittiömestarin suositusmenulta alkuun Toast Skagenin ja pääruuaksi meriahvenet. Maakrapu söi perinteisen lohikeiton. Lohikeitto ilman krumeluureja oli yksinkertaisesti hyvää. Skagenin leipä oli hieman kuivakka, mutta meriahvenet erinomaiset. Jälkiruuaksi nautimme sitruunakakkua. Pisteet ravintolalle omaperäisyydestä, muukin kuin suklaakakku voi olla hyvää.

Pentala toimisi hyvin lyhyenä retkikohteena Helsingistä. Venevieraat pääsisivät nauttimaan purjehduksesta ja Suvisaariston maisemista. Ruokailu hoituisi Pavenissa ja retkeillä voisi alueen museoissa. Suosittelemme.

Päivällisen aikana ratkoimme yöpymisongelmaa. Kiitokset ravintolan henkilökunnalle avuliaisuudesta. Päädyimme siirtymään läheiselle Stora Herrön saarelle yöksi. Muistomme saaresta eivät ole pelkästään mairittelevia. Nyt kaikki meni hyvin.

Mukavan loman aloituksen kruunasi kaunis auringonlasku.

Reissuun valmistautumista

Veneen työlista on loppumaton. Kun yhden työn saa tehtyä pois, ilmestyy jostain uusi tilalle. Jossain vaiheessa vain on todettava, että loput hommat saavat jäädä. Ikuisuus projekteja tuppaa kertymään.

Tänä vuonna reissuun lähtöä viivästytti jalkapakettini sekä invertteri. Invertteri on vehje, joka muuttaa veneessä 12 voltin sähkön 230 voltin sähköksi. Meillä laite kosahti viime kesänä kesken reissun. Saimme vihdoinkin hankittua uuden, hieman isomman kuin edellinen. Vanhassa vehkeessä (aivan saman merkkinen) oli sisään asennettu sulake. Luonnollisesti uudessa ei ollut. Kuka tätäkään osasi etukäteen aavistaa. Mies paljasti piilevät sähkärin kykynsä ja asensi sulakkeen. Nyt pelittää. Laitteen asentamisessa meni vain hieman enemmän aikaa.

Veneen projektit vaativat erinäköisen määrän tarpeellisia työkaluja ja tarvikkeita. Vene onkin aina pari päivää ennen reissua täysin räjähtänyt. Yhden päivän siivouksella saan yleensä paikat kuntoon. Harmi ettei siivousprojektia voi koskaan tehdä ajoissa, muuten sen saisi uusia muutaman kerran kevään aikana.

Kesän ensimmäinen reissu vaatii aina veneen varastoiden täydentämisen. Ruokakauppa keikka vaatii kunnon suunnittelun. Meillä on muutamia vakio ruokatarvikkeita aina veneessä:

– Herne-, herkkusieni- ja tomaattikeittoja. Helppoja ja nopeita valmistaa veneessä.

– Fajitakset. Täyttävää ja maukasta. Tarvikkeet säilyvät hyvin. Nykyisin löytyy myös jauhelihaa tarpeeksi pitkällä säilyyvydellä. Moni korvaa jauhelihan pavuilla tai kanalla.

– Pikanuudelit. Venepäivän helpot lounaat. Lämmintä, nopeaa ja pystyy syömään ruorin takaakin. Oma suosikki makuni on Mama Shrimp Tom Yum.

– Tapakset. Säilyvät hyvin. Kiva iltapala napostella veneen kannella viinilasillisen kanssa.

Ennen lähtöä on aina mietittävä myös parvekekasvien huolto venereissun aikana. Meillä ei asu lähistöllä lähisukulaisia, joten erinäköisiä luovia ratkaisuja on keksittävä tilalle. Ensimmäisenä vuonna otin kasvit mukaan. Muuten meni hyvin, mutta kasvit houkuttelivat hyönteiset veneeseen. Nyt olen pyrkinyt hoitamaan kasvit muilla ratkaisulla kotona. Enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Kuvasta näette tämän vuotisen kastelujärjestelmän.

Vaikka puuhaa riittää ennakolta, niin on veneily sen arvoista. Kesävene saadaan aina loppujen lopuksi viihtyisäksi. On rentouttavaa ja nautinnollista istua rauhallista merimaisemaa katsellen.

Hyvää kesää!