Haapasaari

Kaunissaaresta suuntasimme kohti Haapasaarta. Saari on tunnettu laajasta punkkiyhteisöstä. Lehtijuttujen perusteella olin ihastunut saareen. Punkkivaarasta huolimatta nokka kohti Haapasaarta. Mantereella satoi. Saarta lähestyessämme saavutimme aurinkoa. Loppumatka meni mukavasti auringonpaisteessa.

Mies oli käynyt saaressa lapsena noin 42 vuotta aikaisemmin. Anopin mukaan oli käyttänyt erinomaisesti. Muiden lasten vanhemmat olivat olleet kateellisia anopille hyvin kasvatetusta pojasta. Mies oli valmis uusintakäyntiin.

Haapasaaren poukaman osalta on hieman hämmentäviä tietoja sekä merikortissa että netissä. Uskaltauduimme kokeilemaan rantautumista poukamassa. Baloon 1.4 metrin syväyksellä poukamaan pääsi hyvin. Isommilla veneillä kannattaa jättäytyä suosiolla merivartioston uuteen vierasvenelaituriin.

Haapasaaren laiturissa oli kolme venettä kaksi keulakiinnityksessä ja yksi kylkikiinnityksessä. Laituri oli täynnä. Saimme omamme sovitettua vielä laituriin. Seuraavalle tulijalle olisi jouduttu myymään ei oota.

Lähdimme tutustumaan saareen. Saari oli juuri niin kaunis kuin olin kuvitellut. Söpöisiä kujia ja kalastajakylä tunnelmaa. Kävimme ostoksilla saareen osuuskaupassa. Meille oli tärkeää tukea saareen elinvoimaisena pitämistä. Kesäkioski oli valitettavasti ehtinyt sulkemaan. Ostimme jäätelöt siis kaupalta.

Juuri kun palasimme saarikierrokselta takaisin veneelle alkoi satamaan. Loppuilta teltan suojissa saarta ihaillen. Lasilliset punaviiniä.

Kaunissaari

Mies on kotoisin Karhulasta. Teinivuosina juhannukset ja viikonloppu retkeilyt ovat suuntautuneet Kaunissaareen (Pyhtään ei Porvoon). Itään suuntautuvilla reissuillamme must kohteisiin kuuluvat miehen nuoruus muistelmat Kaunissaaressa.

Kaunissaaressa satamaparlamentti oli koolla. Neuvoja jaeltiin urakalla rantautujille. Paikka on viehkeä kalastajakylä. Huhut kertovat, että lähivuosina satamaa on tarkoitus laajentaa. Hyvä juttu! Tuurilla pääsee saareen myös Kotkasta. Paikka on erinomainen päivä kohteena.

Kahvila Merituuli oli sulkeutunut. Helpotti ruoka-paikan valintaa. Kaunissaaren majalle muisteloimaan. Mies tilasi alkuun kalalautasen ja pääruuaksi pippuripihvin. Hyvää ei tosin erinomaista. Minulla kävi moka ruuan valinnassa. Itäsaaristossa kalakeitto tehdään kirkkaana. Asian tyystin unohtaneensa tilasin kalasopan. Keitetty vesi lohen ja perunan palasilla ei vakuuttanut. Jälkkärit paransivat tilannetta.

Ilta nautiskeltiin auringonlaskusta. Lasi viiniä, miehelle viskiä. Kaunista!

Loviisa

Teimme Fårholmenilta meille epätyypillisten pitkän päivämatkan Loviisan asti. Loviisan Laivasilta on suosikki satamiamme. Idän satamissa on hyvää, ettei missään tarvitse miettiä onko tilaa. Aina on.

Illalla saunaan ja syömään. Olimme uuvahtaneita pitkästä päivästä. Valitsimme ravintolan etäisyyden perusteella. Kahvila-Ravintola Laivasilta oli lähimpänä. Mies otti kanakorin ja tortillat, minä lehtipihvin. Kanakori ja lehtipihvi eivät tarjonneet yllätyksiä. Ei olisi toivottavaakaan. Tortillat oli omaleimainen annos.

Loviisassa saa itse laittaa saunan päälle. Tämä kannattaa ennakoida. Onneksi naisten sauna oli valmiiksi päällä. Miehille ei kai koskaan tule eteen tilannetta, ettei joku olisi saunaa lämmittänyt satamassa. Saunan jälkeen, heti veneelle päästyämme, alkoi kaatosade. Ukkonen jyrähti ja salamat välähtivät.

Aamulla nukuimme pitkään. Laivasillalla on avattu aivan loistava uusi palvelu, auton vuokraus. Appsin kautta saa varattua auton tuntiveloituksella. Auto on sähköinen Renault Zoe. Vaati ainoastaan appsin latauksen kännykkään. Appsilla hoidettiin kaikki mahdollinen auton lukituksesta vuokrauksen maksamiseen. Loistava palvelu!Hyristelimme Loviisan asioille. Tarvitsimme muun muassa poranteriä. Varmasti tarpeellisia. Ei myydä keskustassa. Pyörällä olisi hankinnat jääneet tekemättä.

Illalla saunaan ja syömään. Valinta osui Café Saltbodaniin. Ruoka oli erinomaista. Lista olisi kaivannut alkupaloja ja jälkiruokia.

Aamulla shoppailua satama kojuissa. Ei uusia hankintoja.

Fårholmen

Kesälomareissu aloitettiin tänä vuonna idän suuntaan. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui veneseuramme saari Fårholmen. Lähdimme liikkeelle perjantai iltapäivänä. Illaksi oli luvattu voimakkaita tuulia. Pitkää matkaa ei ollut tarkoituskaan tehdä. Kolme päivää tuulet sitten ulvoivat. Venhollamme olisi voinut kevyissä 13 m/s tuulissa matkata. Puuskissa tosin välillä jopa 17 m/s rikkoutui tuulimittarin mukaan. Miehistöä ei kuitenkaan huvittanut lomamoodissa alkaa urheilemaan.

Saaressa saimme olla aivan rauhassa. Lauantai iltana pari venettä saareen tupsahti. Sauna oli juuri saatu lämmitettyä. Aavistivat. Kaverit olivat jo sunnuntai aamuna poistuneet seurastamme. Kolme päivää rauhaa omassa saaressa oli oikein nautinnollista. Aurinko paistoi. Grillasimme ja touhusimme pieniä venehommia.

Ylpeyden aihetta

Mies on useamman viikon tuskaillut lokimme kanssa. Lokin näyttö on jo aiempina vuosina ”pätkinyt”. Tänä kesänä vehje, Navman 3100 Multi, ei sitten enää näyttänyt mitään. Mallissa on tyyppivikana ollut näytön kontaktorin hajoaminen. Laitteiden valmistus on jo lopetettu. Vika on ilmeisesti helppo korjata, varaosien saaminen ei. Kiinasta löytyisi 500 tai 1000 kappaleen erissä. Uuden laitteen hankkimisen ongelmana on pohjassa oleva kaikuluotaimen anturi. Ei mielellään vaihtaisi. Varsinkaan, kun sitä ei voi tehdä veneen ollessa vedessä.

Minä joutoaikana googletin ongelmaa. Satuin löytämään uuden täysin yhteensopivan näytön vanhan lokianturimme kanssa. Kauppaan, kolme veneyksikköä (1 veneyksikkö = 100€) pöytään ja asennushommiin.

Omin kätösin irroitin vanhan laitteen ja asensin uuden. Ensimmäinen alusta loppuun asti itse hoitamani asennus. No pari tarkentavaa kysymystä sähköistä tuli miehelle tehtyä. Toimii!

Bergen ja fjordit

Veneily juhannuksen sijaan lähdimme Bergeniin. Bergenissä sataa 284 päivänä vuodessa. Miehen kommentti ”löysit sitten Suomeakin sateisemman juhannuskohteen”. Finskiltä löytyy suoria lentoja Bergeniin, tosin osa poikkeaa Tukholman kautta.

Bergeniä on kutsuttu ansaitusti Norjan kauneimmaksi kaupungiksi. Olen käynyt edellisen kerran Bergenissä lapsena 30-vuotta sitten. Tuttuja paikkoja löytyi.

Juhannusaattona teimme Norway in Nutshell -retken. Suomessa kärvisteltiin Pauliiina-myrskyn kourissa. Me nautimme aurinkoisesta retkipäivästä upeissa maisemissa, junalla, bussilla ja veneellä. Kuvat kertokoon tarinan. Suosittelen!

Kala- ja äyriäisruuista on Bergeniin matkaajan syytä pitää. Kaupungista toki löytyy kaikki mahdolliset etniset vaihtoehdot, mutta kalaravintolat olivat parhaita. Liharuoat eivät vakuuttaneet. Valastakin olisi ollut tarjolla.

Kaupungin nähtävyyksiin ei montaa päivää saa kulumaan, joten lyhyt viikonloppu vierailu on oikein sopiva. Hintataso on Suomea korkeampi.

Hampton Bay

Kotikulmillemme on avattu uusi ravintola, Hampton Bay. Ravintola on ilahduttavasti elävöittänyt rantamme eloa. Tottakai ravintola piti testata.

Olimme tehneet pöytävarauksen etukäteen. Alusta alkaen palvelu oli sähläystä. Odotimme kymmenen minuuttia ovella ennen kuin yksikään tarjoilija kiinnitti meihin mitään huomiota. Pöytämme oli sijoitettu kahden ison ryhmäpöydän väliin, joista toinen vielä ns. baaripöytä. Olo oli kolosessa todella ahdistava. Onneksi toinen pöydistä ei aivan täynnä ollut. Pahimmassa tapauksessa pääni olisi ollut jonkun peffan vieressä.

Ruokalistasta ensi vilkaisulla tuli mieleen vierasvenesatamien perusruokalista, ribsit, burgerit ja lohikeitto. Vastaavia listoja on nähty tusinoittain.

Alkuruoka listalla oli tarjolla juustopalanen. Rakastan juustoja. Tiedustelin tarjoilijalta päivän juustoja. Vaihtoehdot olivat tuhkaraitainen kermajuusto tai punahomejuusto. Tilasin punahomejuuston. Mies otti katkaravut sitruuna-aiolilla.

Alkupaloja odotimme 45 minuuttia. Minulle tuotiin pöytään tuhkajuusto. Ihmettelin asiaa ja tarjoilija lähti asiaa selvittämään. Palasi asiaan noin vartin päästä kun kävin asiaa tiskiltä kysymässä. Ei kuulemma ollut punahomejuustoa. Miehen sitruuna-aiolissa ei maistunut ollenkaan sitruuna. Suolaista majoneesia.

Pääruuaksi valitsin kovasti etukäteen mainostetun Syrjäsen lohikeiton. Ihan ok lohikeitto. Ei ennakkohälyn arvoinen. Miehen simpukat myöskin ok.

Ravintola sijainti on kiva Hietalahden altaan vieressä. Kaunis aurinkoterassi ilta-auringolla. Veneilijöille löytyy ravintolan edestä päivä venepaikkoja.

Ruuan ja palvelun takia ei kannata vielä vaivautua. Annamme ravintolalle mahdollisuuden syksyllä todistaa kokemuksen vain alkukankeudeksi. Talven myötä kilpailu voi muuten käydä liian tiukaksi. Legendaarinen Salve on kadun toisella puolella kova kilpailija.

Orava jahdissa jälleen

Viikko edellisen oravan metsästyksen jälkeen mies meni huolto hommiin veneelle. Yht’äkkiä kesken hommien kuluu outoa rapinaa keulasta. Mies tutkimaan asiaa. Orava jahtaa omaa häntäänsä. Samalla rapinaa muualtakin. Mies selvittämään. Kajarin takaa löytyy yksi ja yksi kököttää tyynykasan päällä salongissa. Ei kun jahti käyntiin. Kolme oravaa lisää karkotettiin veneestä.

Minut laitettiin tutkimaan vahingot. Veneen peitot, tyynyt yms. ovat olleet keulassa pinottuna. No tietenkin orava on tehnyt pesänsä lempi vilttini sisään. Viltti on ollut minulla ensimmäisestä reissusta asti. Kurrella on hyvä maku. Veneen lämpöisin, mukavin, pehmoisin ja kallein viltti. Kaikki muut meni pesuun ja viltti synttärilahja listalle.

Ruokakaappiin en ole vielä kurkannut. Vuorossa ensi viikolla ennen reissuun lähtöä. Kajarin toimintakin on vielä mysteeri. Viltin lisäksi muita vahinkoja ei vielä ole löytynyt.

Oravan karkoitin on jo hankittu. Tosin ei mitään käsitystä toimiiko. Jatkossa oviluukut pidetään talvisin kiinni.

Mukavaa Juhannusta lukijat! Me lähdimme myrskyä karkuun Norjan upeisiin maisemiin.

Kurrea pyydystämässä

Tänään olimme veneellä huoltohommissa. Pilssipumppu kaipaa uutta venttiillin läppää, joten tyhjensimme pilssiä käsipumpulla. Oma hommani oli ohjata pilssivedet kanisteriin. Katseeni oli siis keskittyneesti kiinnittynyt veneen lattiaan. Ensi tunsin vienon osuman käsivarressani. Ajatus: ”Pöydällä olevat muovipussit vain tuulessa liehuvat”. Hetken kuluttua tömäkämpi ote käsivarresta. Vilkaisu sivulle ja miehen mukaan naisellinen kirkaisu. Sydän pomputti täysillä samalla, kun aivot yrittivät tajuta mitä tuijotin. Orava!

Muutama viikko sitten sataman äijät joukolla katselivat venettämme. Ihmettelimme saamaamme huomiota. Kertoivat oravan viipottaneen tikapuitamme pitkin ylös veneeseen. Emme asiaan silloin sen enempää ajatuksia suunnanneet. Ilmeisesti sama kurre oli löytänyt veneestämme hyvän asuinpaikan.

Kirkaisuani seurasi kurren hätyyttely ja pyydystys härdelli. Saatiin kurre lopulta pyydystettyä muovirasiaan, josta mies vapautti kaverin laiturille. Tiedä kumpi sai pahemman shokin, minä vai kurre.

En kyllä ymmärrä missä kolossa kurre on piileskellyt nämä viikot. Olemme useana päivänä kolunneet veneellä ja mitään merkkejä vieraista ei ole näkynyt. Ensi talvena meillä on hyttysverkko koko talven ovella.

Täytyy varmaan käydä läpi kaikki veneen kuivamuona varastot. Jos jollakulla on vinkkejä, mitä muuta pitäisi tarkistaa, niin ilolla otan vastaan. Näkyviä vaurioita ei ole salongissa ole.

Maston pystytys

Eilen Baloo sai maston. Venhomme on aina orvon oloinen ilman mastoa ja näyttää kummalliselta.

Meidän veneilyuramme upein keli venehommille. Normaalisti maston nostossa sataa vettä. Aurinko paistoi ja shortseissa olisi tarjennut. Lupaa hyvää kautta.

Minustakin alkaa olemaan hyötyä nostossa. Kummasti taito lisääntyy erilaisiin pikku hommiin. Sujuvasti tai no ainakin kiinnitin vantteja. Vantti on sivusuunnassa mastoa tukeva vaijeri. Ensimmäisinä vuosina lähinnä ihmettelin touhua sivusta.

Puomi Baloolta vielä puuttuu. Eiköhän sekin lähipäivinä nosteta paikalleen.