Turku

Tänä vuonna meillä oli tarkoitus ohittaa Turku kokonaan. No ei ohitettu. Mies tarvitsi veneeseen jonkin tarpeellisen osan. Lähin paikka sellaisen ostamiseksi oli tietenkin Turku.

Varasimme paikan ennakolta satamapaikka.comin kautta. Onneksi. Satama oli täpötäysi. Turun vierasvenesatama mainostaa itseään wifillä. Silloin wifin tulisi toimia koko satama-alueella, myös viimeisimmissä paikoissa. Tästä miinus. Muuten palvelut ennallaan.

Iltapäivä Turussa meni nopeasti shoppailun merkeissä. Jokeriventtiili saatiin Turun Merivarusteesta, muuten shoppailu ei ollut menestys.

Ilta veneellä olosuhteiden pakosta. Sataman ravintolat sulkivat keittiönsä alkuillasta arkipäivänä. Ikävä yllätys.

Parainen

Paraisissa oli isohko suojainen satama. Harmi, ettei veneitä juurikaan ollut. Sataman läheisyydessä on ruokakauppa ja ravintoloita pari kappaletta. Palveluita olisi siis ollut tarjolla. Satama kaipaisi jotain pientä piristystä.

Paraisten satamarakennukset ovat varmaan rakennettu joskus 80-luvulla (korjatkaa jos olen väärässä). Vanhat tilat eivät kuitenkaan tarkoita epäsiisteyttä. Suihkuhuone oli viimeisen päälle siisti ja erittäin miellyttävä kokemus. Saunaa emme tällä kertaa testanneet.

Kylä vaikutti varsin hiljaiselta arkipäivänä ja satama kaipaisi laittoa. Voisimme tulla uudestaankin.

Söpöinen ruukkikylä Mathildedal

Mathildan Marina on veneseuramme ystävyyssatama. Poikkesimme perinteisiltä reiteiltämme ja kävimme katsastamassa paikan.

Yövyimme heti kärkeen kaksi yötä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa sadetta. Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen sataman ravintolassa. Molemmat valitsimme listalta lammasvartaat kvinoapedillä, paistettujen kasvisten kera. Oikein miellyttävä annos. Kvinoa antoi mukavaa raikkautta ja kevyttä annokseen

Tiistai aamupäivän pitelimme sadetta kabiinissa viltin alla lukien. Iltapäivällä sateen loputtu tutustuimme ruukin historiaan kylämuseossa ja shoppailimme kylän putiikeissa. Rantapuodista tarttui mukaan matkaan vasenkätisten lasta, pyykkietikkaa ja Second Chancen mekko sekä PetriS Chocolaten suklaata.

Mathildedalin kesäteatterissa meni Tankki täyteen- maallamuuttajat. Olihan näytelmä käytävä katsomassa, kun taivaskin illaksi selkisi. Näytelmä oli toteutettu täysin Neil Hardwickin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tamperelaista hieman häiritsi, ettei varsinais-suomalaisilta näyttelijöiltä Tampereen murre luontevasti sujunut. Samaten näyttelijä matkivat liikaa alkuperäisiä hahmoja. Parempi olisi ollut rohkeasti tehdä oma näyttelijäsuoritus vaikka Turun murteella. Kaiken kaikkiaan suositeltavan viihdyttää kesäteatteria.

Teatterin jälkeen illallinen Ruukin Krouvissa. Miehelle alkuun jokirapupannu ja minulle mansikka-halloumisalaatti. Jokirapupannu aiheutti annos kateellisuutta maakravussa. Mansikka-halloumisalaatti voi nimensä mukaisesti koostua vain halloumista, mansikoista ja salaatista. Nyt annokseen oli aivan turhaan lisätty tomaattia ja kurkkua. Halloumia oli annoksessa todella niukasti. Lisäksi alkuruokani salaatti pohjaa (salaatti-tomaatti-kurkku) oli pääruoissamme käytetty lisukkeena.

Pääruuaksi maakravulle lehtipihvi ja miehelle konjakkihärkä. Molemmat olivat perusvarmat valinnat. Annoskoko oli reilu ja härkä valmistettu hyvälaatuisesta ulkofileestä. Jälkiruuaksi jaoimme mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. Loistava jälkkäri. Saimme maahamme täyteen.

Kokeilimme molempina aamuina myös sataman aamiaisen. Hinta oli 12 euroa henkilöltä. Perus buffetti, johon olimme oikein tyytyväisiä. Laituri joogaa oli tarjolla keskiviikko aamuna. Oli yllättävän suosittua. Jätimme väliin.

Mathildedal on söpö ruukkikylä, jossa vanhaa on säilytetty kunnioituksella, vaikka tilat ovat saaneet uusia toimintoja. Tulemme varmasti toistekin. Muuten, jos satama yrittäjyys kiinnostaa, niin Mathildan Marina olisi myytävänä 3,9 miljoonan hintaan.

Surullinen Rödjan

Rödjan on vanha kalastajatila upealla paikalla suojaisassa lahdelmassa. Paikassa on todella paljon potentiaalia ja mennyttä loistetta. Valitettavasti saunat olivat palaneet ja paikat päässeet repsahtamaan. Surullista.

Saaressa oli kalastaja myymässä savukalaa. Muuten saari toimi itsepalvelu periaatteella. Satamamaksu 10 euroa pudotettiin saarella olevaan postilaatikkoon. Luontotuvassa oli myös pienimuotoinen kioski (karkkia ja sipsejä).

Lampaat laidunsivat aitauksessa ja luontopolku lähti aivan sataman nurkkaukselta.

Toivottavasti Metsähallitus laittaa paikan ensi kesäksi kuntoon.

Gölisnäs

Porkkalanselän ylitys sujui aamusella rauhallisissa tunnelmissa. Olimme valinneet seuraavaksi etapiksi paljon kehutun Gölisnäsin. Paikka on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama ulkoilualue, jota operoi Hyvinkään Pursiseura.

Satama on kauniissa ja suojaisassa merenlahdessa. Kannattaa mennä ajoissa. Illan aikaan useampikin vene joutui jatkamaan matkaansa. Laiturimaksu on vapaaehtoinen, mutta sähköt maksavat 3 euroa vuorokausi.

Gölisnäsiin pääsee myös autolla ja saaressa on vuokrattavissa mökkejä.

Vuokrasimme pikkusaunan käyttöömme tunniksi 15 eurolla. Pikkusauna oli upealla paikalla aivan rannassa. Vielä en uskaltautunut talviturkkia heittämään pois. Pikkusauna on soveltuva pariskunnalle, isommalle porukalla vuokraisin mieluummin ison saunan.

Illalla mies kokkasi perinteisen veneateriamme fajitakset. Kätevä valmistaa pienessä keittiössä.

Gölisnäs teki meihin vaikutuksen ja ihastuimme paikkaan. Varmasti tulemme uudelleen.

Porkala Marin

Tarkoituksemme oli ylittää Porkkalanselkä päivän aikana. Tunnetusti Porkkalanselän aallokko isonee iltapäivällä. Lisäksi tuulilukemat huitelivat 9 metrissä sekunnissa. Päädyimme mamoilemaan Porkala Mariniin. Seuramme Suomen Moottoriveneklubin saari Grynnankin olisi vieressä, mutta kokkaus ei edelleenkään innostanut.

Illallinen nautittiin sataman ravintola Brygganissa. Ravintola sijaitsee vanhassa idyllisessä venevajassa. Ravintola oli säilyttänyt omaperäisen tarjoilutyylinsä, mitä saa hymyn asiakkaan huulille. Menu sisältää kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa, jotka vaihtelevat jopa päivittäin. Alkuun jaoimme tapaslautasen. Tapakset olivat monipuoliset ja oikein riittävä kahdellekin. Pääruuaksi mies söi ribsit ja minä nautin päivän viimeisen kalansaaliin meriahvenet. Ateria oli maukas ja pääruuat oli aseteltu erittäin kauniisti lautaselle.

Aamusella ihastelin sataman saunan räystään alla olevia tirpan pesiä. En ole koskaan päässyt näkemään pikkutirppoja pesässään. Suostuivat vielä poseeraamaankin.

Pentala ja Stora Herrö

Veneen pakkaus ja tankkaus (sekä veden että Dieselin) vei sen verran aikaa, että pääsimme lähtemään kesälomareissuun vasta viiden jälkeen. Halusimme pitää ensimmäisen etapin lyhyenä. Päätimme ottaa ykköskohteeksi Pentalan, jota olen usein ohimennessä ihaillut. Rantautumisen jälkeen yllätykseksemme havaitsimme, ettei Pentalassa saanut yöpyä. Päätimme kuitenkin nauttia päivällisen saaren ravintolassa. Kokkaus ei innostanut.

Ravintola Paven on Esbo Segelföreningenin klubitalossaan ylläpitämä ravintola. Ravintola on kauniilla paikalla ja maisemat upeat. Mies tilasi keittiömestarin suositusmenulta alkuun Toast Skagenin ja pääruuaksi meriahvenet. Maakrapu söi perinteisen lohikeiton. Lohikeitto ilman krumeluureja oli yksinkertaisesti hyvää. Skagenin leipä oli hieman kuivakka, mutta meriahvenet erinomaiset. Jälkiruuaksi nautimme sitruunakakkua. Pisteet ravintolalle omaperäisyydestä, muukin kuin suklaakakku voi olla hyvää.

Pentala toimisi hyvin lyhyenä retkikohteena Helsingistä. Venevieraat pääsisivät nauttimaan purjehduksesta ja Suvisaariston maisemista. Ruokailu hoituisi Pavenissa ja retkeillä voisi alueen museoissa. Suosittelemme.

Päivällisen aikana ratkoimme yöpymisongelmaa. Kiitokset ravintolan henkilökunnalle avuliaisuudesta. Päädyimme siirtymään läheiselle Stora Herrön saarelle yöksi. Muistomme saaresta eivät ole pelkästään mairittelevia. Nyt kaikki meni hyvin.

Mukavan loman aloituksen kruunasi kaunis auringonlasku.

Kauden päätös Isosaaressa

Kesän viimeinen reissumme tehtiin Isosaareen. Mies on ollut erityisen kiinnostunut armeijalta vapautuneista saarista, joten oli tämäkin saari heti miten tutkittava.

Kesän helteet olivat menneet ja keli muuttunut syksyiseksi. Onnistuimme välttämään kastumisen menomatkalla sekä saimme tehtyä lyhyen saarikierroksen ja nauttia lounasta terassilla ennen sateiden alkamista.

Kauden päättyessä ravintolassa oli hyvin lyhyt lista, lohikeitto. Keitto oli maukas. Terassilta oli komeat näköalat merelle.

Saarikierroksella kiinnitin huomiota saaren 9-reikäiseen golf-kenttään, jota on mainostettu Suomen vaikeimmaksi. Sitä se varmasti on. Lyhyet väylät, olemattomat griinit ja vähintäänkin haasteelliset olosuhteet. Lisäksi muiden kulkijoiden jatkuvaa varomista.

Tunnelma saarella oli pysähtynyt. Tuli olo, että kaikki oli hylätty ja paikalta lähdetty kiireellä. Tämä varmasti muuttunee lähivuosina.

Kierroksen lopulla alkoi tihuuttamaan vettä, jossa nautimme kesän lopusta kiireettömällä illalla. Illaksi selkiytyi ja saimme ihailla muinaistulien yön ilotulituksia. Illan kruunasi upea auringonlasku.

Tammisaari, Sandnäs udd ja Jakobramsjö

Hangonkylästä lähtiessämme tuulivaroitukset näyttivät seuraavalle päivälle lähes myrskylukemia. Meillä oli ollut ideana ylittää aamusella Porkkalanselkä ja jatkaa kotiin. Tuulivaroitusten johdosta päätimme pitää välipäivän ja poiketa Tammisaaressa.

Tammisaaressa varasimme yksityisen saunavuoron kohtuullisella 12 euron tuntihinnalla. Sauna oli mukava. Saunasta pääsimme mukavasti pulahtamaan mereen uimaan. Vesi oli selkeästi viilentynyt tuulen mukana. Erittäin virkistävä kokemus.

Illalla testasimme purjehdusseuran perinteisen ravintola Knipan. Ravintola henki sekä tunnelmaltaan että ruualtaan 50-lukua. Pieni freesaus olisi paikallaan. Kokemus jäi kuitenkin positiivisen puolelle.

Aamusella tuuli odotetun mukaisesti voimakkaasti. Saimme kovasti varoituksia valmistautuessamme lähtöön. Meillä oli edessä täysin suojainen sisäreitti, joten voimakas tuuli ei meitä häirinnyt.

Matkalla poikkesimme tankilla ja jätskillä Sandnäs uddissa. Café Sandis oli viehättävä.

Rantautuessamme Jakobramsjöhön ei laiturissa ollut lisäksemme kuin kaksi venettä. Pikaiset suihkut ja syömään. Burgerit maistuivat.

Aamulla Porkkalanselän aina jännittävä ylitys. Tällä kertaa meno oli rauhallista.

Vihdoinkin kotiin.

Hangonkylä

Kasnäsista jatkoimme matkaa kohti Hankoa. Tarkoitus oli poiketa Hangossa. Siellä oli Poker Run viikonloppu meneillään ja ennakkovaraus paikkojen hinnat nostettu taivaisiin. 80 euroa satamapaikasta oli meille liian kova hinta ja suuntasimme kohti Hangonkylää.

Hangonkylässä oli järjestelmä muuttunut edellisvuodesta. Aikaisemmin Satamaksut hoiti rannan kahvila. Kätevää ja sujuvaa. Nyt Hangon kaupunki oli siirtynyt systeemiin, jossa soiteltiin ensin kaupungille johonkin numeroon ja odotettiin, että joku vaivautuu paikalle rahastamaan. Todella hankalaa ja epämukavaa. Rantautumisen jälkeen veneilijän ensimmäiset tarpeet ovat päästä vessaan, pesulle ja syömään. Ei odotella satamatarkastajia. 45 minuutin odotus vielä meni. Kuinkahan kauan olisi odoteltu viikonloppuna iltasella? Tällaiset ”uudistukset” eivät palvele veneilyä eivätkä veneilijöitä.

På Kroken tarjosi iltasella jälleen erinomaisen aterian. Kaunis ilta veneen kannella istuskellessa.