Jäiden lähtöä odotellessa

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2017Jätä kommentti

Veneilykausi lähestyy kovaa vauhtia, mutta vielä ei olla päästy veneen tuunaukseen. Mies oli eilen avannut kauden pyörähtämällä parissa alana liikkeessä. Miehen mukaan sisäänpääsymaksu veneliikkeeseen on 100 euroa, ei ollut hinnat laskeneet. 


Ensimmäisenä projektina on odottamassa pohjan maalaus. Toivottavasti pääsiäiseksi lämpiää, jotta saadaan projekti hoidettua ajoissa. Baloo lasketaan vesille 23.4. Tämä tosin ei ole aivan oma valinta, vaan venekerho määrittää ajankohdan. Master-veneilijät haluavat veneet vapuksi vesille. Meille riittää laskun yhteydessä pieni koeajo. Odotellaan suosiolla lämpimimpiä kelejä.


Sataman talven mysteeri on keskeltä parkkiriviä kadonnut vene. Kyse on kookkaasta purkkarista. Venerivistö sijaitsee kapealla laiturilla, johon ei mahdu ajamaan kun veneet ovat parkissa. Laiturin toisella puolella on tilaa, mutta välissä on aita. Ilmeisesti vene on nostettu aidan yli. Karttunen on saanut laittaa parastaan kikkailemalla veneen kyytiin. Voi kun olisi päässyt näkemään! Moottoriveneklubilaiset sovitaanko, että operaatioista tiedotetaan uteliaille kanssaveneilijöille Facessa.


Baloon talvehtimen on sujunut ongelmitta. Pressut ovat pysyneet paikallaan eikä edes naruja ole tarvinnut kiristellä. Miehellä oli talvella joku akku hommeli hoidettavana veneessä. Sataman peilijää hankaloitti asiaa. Ei ollut sopivaa työkalua jään rikkomiseksi matkassa, niin mies ei voinut (=en antanut) kiivetä ylös veneeseen. Tikapuut olisivat varmasti lähteneet alta.  Päädyimme Blue Peteriin kevään ensimmäisille terassikaakaoille.

Vene 17 Båt

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2017Jätä kommentti

Kevät alkoi jälleen perinteisillä venemessuilla. Messut mainostavat itseään Pohjoismaiden suurimpana venealan tapahtuma. Näin varmasti joillain mittareilla mitattuna onkin. Meidän perheessä messut ovat menettäneet viehätyksensä ja messuilla käynti on muodostunut vain tavaksi. Suurimpana vaikuttajana tunteeseen on se, että messuilta uupuvat lähes kokonaan uutuudet perinteiselle veneilijälle. 

Vesiurheilua emme harrasta ja miehen yrityksiin narrata kaloja riittää perinteinen umpikela virveli. Venettäkään ei ole tarkoitus vaihtaa, ellei miehellä pala proppu Baloon huoltotöiden määrään. Veneilytarvikkeet ovat ainoa meitä kiinnostava osasto. Vuodesta toiseen samojen näytteileasettajien osastoilla pyörivät samat hilavitkuttimet. Elektroniikassa tapahtuu uudistumista, mutta sitäkään ei aivan joka vuosi uusita. Sisustus ja lifestyle osastoilla ei mene yhtään paremmin. On noloa nähdä kolmatta vuotta peräkkäin sama astiasto kaupan.

Vuosi sitten kävimme Tukholmassa Allt för sjön -messuilla. Vaikka näytteileasettajien määrässä on kyse pienemmistä messuista kuin Helsingissä, niin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Tyynykauppiaita erilaisella valikoimalla on tusinan verran. Onneksi suurin osa Tukholman näytteileasettajista toimittaa postimyynnillä myös Suomeen. Tämä vuoden Tukholman messumatkasta on tulossa postaus myöhemmin keväällä.

Ostokset Helsingin messuilta jäivät minimiin. Metrilakuja ei tällä kertaa hankittu, mutta mukaan tarttui Kala Kallen säilykkeitä. Minä en kala- tai lihasäilykkeistä välitä. Mies tykkäsi makupaloista ja kaupat syntyivät. Perinteiset salamit ja parmesaani tuli myös hankittua.


Studio Ishavet on messuilla aina yhtä ihanalla osatolla. Heidän ihanuuksiaan en pysty ohittamaan uutuksien puutteesta huolimatta. Ishavet pärjäisi valikoimallaan varmasti myös Tukholmassa. Muutaman tuoksupussin ostin veneen komeroihin.

Mies intoutui kuuntelemaan työluentoa veneen puuosien kunnostuksesta. Lepuutin jalkojani samalla. Asiantuntevina luennoitsijoina toimivat Ville Herukka ja Kari Voutilainen Savon ammatti- ja aikuisopistostosta. Luento oli todella yksityiskohtainen hiomapaperien karheudesta lähtien. Pelon sekaisella kunnioituksella odotan Baloon sitloodan kunnostusprojektia, joka ilmeisesti tänä keväänä on vihdoinkin toteutumassa. Pölyallergiaan vedoten yritän välttää hiontaprojektin ja keskittyä lakkausprojektiin. Mieheltä saattaa tulla reklaamatio suunnitelmaan.

Kaikesta huolimatta tapaamme taas ensi keväänä messuilla, eihän sieltä osaa pysyä poissakaan. Toivomus kaikille näytteilleasettajille jo etukäteen: Uutuudet kehiin! Yksikin uusi tuote vetänee messuosastolle ennätysyleisön. Salamiostoksiin 18 euron pääsylippu on liikaa.

Diesel-moottorin huoltokurssilla

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20174 kommenttia

Osallistuin Naispurjehtijoiden yhteistyössä Top Boat Oy:n kanssa järjestämälle Diesel-moottorin huoltokurssille. Kurssi pidettiin Top Boatin tiloissa Sarvastossa. Kurssin vetäjänä toimi Top Boatin Jarmo Hollo. Innokkaita leidejä kurssilla oli 13. Osa oli toista kertaa kurssilla.

moottori

Kaveripiirissä tieto kurssille osallistumisestani näytti aiheuttavan huvittuneisuutta. En ole kuulemma profiloitunut kiinnostuksesta moottoreita tai muitakaan öljyisiä vehkeitä kohtaan. Haluan huomauttaa, että olen perheen ainut teknisen koulutuksen saanut.

Kurssi koostui kahdesta osasta. Ensin käytiin läpi diesel-moottorin toimintaperiaatteita. Opettaja asiantuntevasti muistutti heti aluksi, että toiset opiskelevat aihetta 3-7 vuoteen koulutusasteesta riippuen, me pari tuntia. Sisältö olisi siis todella pinnallinen raapaisu, mutta 100 kertaa enemmän kuin minun aikaisemmat tietoni aiheesta. Toinen osio käsitti yleisimmät vuosittain suoritettavat huoltotoimenpiteet sekä listan varoituksia, mitä ei pidä itse mennä sörkkimään. Huoltotoimenpiteistä käytiin läpi suodattimien, impellerin ja laturinhihnan vaihdot. Lisäksi keskusteltiin muun muassa moottorin ilmaamisesta. Itse tykkäsin erityisesti vinkeistä kuinka huoltotoimenpiteet pystyy tekemään sotkematta venettä. Mies odottaa innolla näiden vinkkien käytäntöön laittamista.

tyokalut

Kurssi oli aivan loistava, suosittelen! Minä en ole aikaisemmin tajunnut yhtään mitään veneemme moottoriin liittyvistä huoltotoimenpiteistä. Tämä varmasti myös näkyi kurssilla tyhminä kysymyksinä. Roolini moottorin huoltotöissä on ollut ojennella erilaisia työkaluja ja seisoa glykolisangon pitäjänä. Huoltotoimenpiteiden muistaminen ja jatkossa veneen huoltaminen toki vaatisi enemmän käytännön harjoittelua. Mies lupasi välittömästi siirtää polttoainesuodattimen vaihdon minun vastuulleni, on kuulemma todella hankalassa paikassa.

huoltoa

Kurssi antoi ripauksen ymmärrystä moottorin sielunelämään ja koen taas olevani himppusen varmemmalla pohjalla veneilijänä. Seurauksena kurssista oli, että suunnittelin välittömästi ostavani Venemestarin suositteleman Kahan BlazeCut-sammutusjärjestelmän konehuoneeseemme. Itsesyttyvät moottorit eivät vakuuttaneet turvallisuudellaan. Kiitokset Jarmolle hyvästä opetuksesta!

Bateau pleasant verolle

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2017Jätä kommentti

Veneveroon kai jokaisen vakavasti otettavan veneilyblogistin on otettava jokin kanta. Itse en ole kauheasti jaksanut hötkyillä asian suhteen, joten enpä ole aikaisemmin kantaakaan ottanut.

Baloolle lankeava venevero olisi suuruudeltaan noin 100 euroa. Miehen sanoin ”sisäänpääsymaksu venetarvikeliikkeeseen”. Rahassa asia ei siis ole meille kovin kummoinen, eikä varmasti vaikuta harrastamiseemme mitenkään. Tasapuolisena en veneveroa kuitenkaan koe. Samalla tulisi verottaa myös kaikkia muita moottorisoituja vehkeitä, kuten esimerkiksi traktoreita ja mönkijöitä.

Ministeri Soini nimesi Baloon huvikuunariksi. Pidän enemmän ranskan kielisestä termistä Bateau pleasant. Paljon tyylikkäämpi nimitys vivahduksella menneen ajan eleganssia. Baloo on vuodelta 1975 eli hyvää keski-ikää. Lady edustaa oman aikansa laadukasta tehdastyötä, jossa vielä näkyy käsityön jälki. Ladyn kunnossa pitäminen ja veneilykelpoisena säilyminen on näkemykseni mukaan arvokas teko historiallisesta näkökulmasta. Toki voisimme uudemman veneen hankkia, jolloin pääsisimme paljon helpommalla huoltotöissä, mutta eipä uudessa purressa olisi samanlaista fiilistä. Tästä syystä venevero tuntuu epäreilulta.

Olen ajatuksiltani iloinen veronmaksaja ja veroja on valtion kerättävä jokaisen maksukyvyn mukaan. Toisaalta tuottaako venevero tarpeeksi kuluihin nähden? No viimeisimpien uutisten mukaan tämäkin hallituksen esitys näyttää päätyvän loppujen lopuksi mappi ö:hön. Jos joku haluaa hallitusta painostaa asiassa, niin käy raapustamassa nimesi SPV:n ja Finnboatin adressiin.

Venelehden blogivinkit

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Venelehti on verkkosivujensa blogivinkeissä huomioinut Maakravun tarinat. Kaunis kiitos heille siitä! 

Mies uhkasi irtisanoa ko. lehden tilauksen luettuaan blogikuvauksen nettisivuilta. Oiotaan vuoden lopuksi, muodin mukaisesti, journalistisia vapauksia. Maakrapu on Tampereelta kotoisin, mutta on kyllä elämästään yli puolet jo asustanut Helsingissä. Mies on kauniista (miehen lisäys) Kymenlaaksosta. Tamperalaispariskunnasta siis tuskin voidaan puhua, vaikka sydämessäni edelleen tsemppaan Tamperelaista jääkiekkojoukkuetta. 

Hyvää Uutta Vuotta lukijoilleni!

Jälleen talviveneilyä

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20164 kommenttia

Talviveneilykausi on täysillä meneillään ja edellisessä postauksessa Baloo oli jo peitelty pressujen alle. Palataan hieman hetkessä taaksepäin Baloon talviteloille nostoon. 

Syksyllä haastetta toivat matalalla olleet vedet. Helsingissä veden korkeus oli parhaimmillaan tai pahimmillaan – 59 cm. Baloo on pullukka vene ja käytännössä nosturi voi nostaa sen vain yhdestä kohtaa suoraan talvisäilytystelineille. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy Baloolla ei ollut mitään asiaa nostopaikalle. Ammattilaisten mukaan itätuuli oli ongelman aiheuttaja. 


Auttelimme muiden nostoissa ja sovimme Karttusen kanssa yrittävämme Baloon nostoa  uudelleen viikon päästä. Jos silloinkin olisi vesi yhtä matalalla kuljetettaisiin Baloo kuorma-autolla Pajalahden satama-altaan toisesta päästä.

Seuraavana sunnuntai olimme jälleen kello seitsemän aamulla passissa satamassa. Vesitilanne ei ollut muuttunut miksikään, joten  Baloon moottorit käyntiin ja liikkeelle. 

Sydän sykkyrällä taas katselin ja tällä kertaa myös videoin Baloon matkan kohti  tuttua talvisäilytyspaikkaa. Normaali nostokin aiheuttaa tykytyksiä, saati sitten kun pikkuista roudataan ensin kuorma-autolla paikasta toiseen. Toivottavasti ei enää koskaan tämmöistä.

​

Jakobshamn (Ramsjö) ja vihdoinkin kotona

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 20161 kommentti

Hangosta suuntasimme kohti Jakobshamnia. Olimme kuulleet positiivisia kertomuksia paikasta, joten halusimme itse kokeilla. Paikka on hyvin lähellä Porkkalanselkää, joten siitä on hyvä valmius suunnata kotiin. Päivämatka on Pajalahteen pitkä, mutta neljän viikon reissun jälkeen halu omaan petiin oli kva.

Jakobshamnissa olimme iltapäivällä noin kuuden maissa. Laiturissa oli täyttä, mutta satamahenkilökunta tuli välittömästi vastaan ja näyttivät sopivan kolon. Saamakapteeni esitteli palvelut ja kertoi, että ravintolassa olisi mahdollisuus buffetruokailuun seitsemän aikaan. Menu vaikutti hyvältä, joten lunastin liput. Pikainen visiitti suihkussa elpymässä. Suihkutiloissa oli toivomisen varaa. Pieni koppi, jossa sekä suihkuteltiin että vaihdettiin vaatteet, kävi samalta saunasta.

Jakobshamissa on käytössä kausimaksu. Yhdellä satamaksulla (20€) saa yöpyä koko kauden. Hintaan sisältyy sähkö, mutta pistokkeita ei vältämättä riitä kaikille. Kaikesta huolimatta hinta on kohtuullinen ja paikka ok. Suosittelen.

Ehdimme seitsemäksi syömään (ilmoitettu aika). Meille oli varattu mukava ikkunapöytä. Aloittelimme viinilasillisilla ta no pullolla. Päivän matkan jälkeen oli jo kova nälkä, mutta ruokaa jouduimme odottamaan melkein tunnin verran. Beach Volley turnaus oli venynyt ylipitkäksi ja ruokailua oli pelaajien takia lykätty. Ymmärrettävää, mutta ikävää meille nälkäisille. 

Rauhallisesta illasta emme päässeet nauttimaan. Pallonpelaajat olivat turnauksen jälkeisissä juhlatunnelmissa, joka näkyi ja kuului. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava ilta.

Minulla oli tarkoitus aamulla herätä ajoissa, jotta olisimme pässeet tyynellä Porkkalanselän ylistykseen. Ilta kuitenkin verotti jaksamista. Pääsimmme liikkeelle vasta kymmenen maissa. Toki tuokin on meille aikaista. Porkkalanselkä ei antanut uneliaisuuttani anteeksi, vaan pisti parastaan keikutuksen määrällä mitattuna. Olin hetken ruorissa, miehen käydessä vaihtamassa sadevarusteita päälleen. Muutaman minuutin aikana tuuli ja allokko yltyivät niin rutkasti, etten enää uskaltanut ryhtyä kuskin vaihtoon. Nostimme purjeet tasaamaan menoa, muta silti keikutusta oli minulle riittämiin. Kärvistelin viimeisen tunnin selkää ylitettäessä läpimärkänä ruorissa (minullahan ei tietenkään ollut sadevehkeitä päällä). Mies kyllä yritti puhua järkeä vaihdon puolesta, pelko voitti. Ensi kerralla ylitys taas viideltä aamulla.  Pokkalanniemen suojiin päästyämme menin hyttiin lämmittelemään, kiitos webasto! Valkoinen pellavapaita ja farkut eivät olleet aivan paras purjehdusasuste.

Loppumatka meni kivuttomasti ja iltapäivällä oltiin vihdoin kotona. Hieno reissu! Merimaleja kertyi kaikkiaan 563,92M.

Hanko

On Tekijä MaakrapuKategoria(t): 2016Jätä kommentti

Taalintehtaan actionista suuntasimme Hankoon. Hangossa on ”aivan pakko” käydä joka vuosi. Tänä vuonna vielä vähän enemmän, koska Hangossa oli meneillään perinteinen bridgeviikko. Matka sujui rauhallisissa tunnelmissa vettä ripotellen. Aiheutimme jälleen pahennusta kanssaveneilijöissä nostamalla kuomun ylös. En vain pysty ymmärtämään miksi pitäisi itsensä ehdoin tahdoin kastella. Kyllä meiltäkin goretexsit löytyy, mutta kuivempana nyt vain on mukavampaa. 

Hangon lähestyessä liityimme Hankoon suuntaavaan regattaan. Heinäkuu veteli viimeisiään, joten porukka oli palaamassa kotiinpäin. Hangossa oli onneksi reilusti tilaa. Illalla suuntasimme kaupungille syömään. Kaupunki oli hiljainen ja terasseilla oli sateen jälkeen paljon tilaa. Lähinnä heppatyttöjä oli liikenteessä.

Seuraavana päivänä Voimakasiinilla oli bridgekisat, joten heti aamusta fillari alle. Mies sai vapaapäivän. Päivä tosin oli mennyt kokonaisuudessaan veneen kunnostuspuuhissa. Pelasin kaksi kisaa, joten palasin veneelle vasta iltasella. Jätetään kisatulokset unholaan. Illalla jälleen ulkoruokintaan.

Lauantai aamuna myöhäinen ylösnousu. Lähtiessä veneen tankkaus ja pilssin tyhjennys.