Kotkan meripäivät

Hengissä selviydytty😊 Kotkan meripäivillä on varsin legendaarinen maine. Poliisin mukaan tämän vuoden meripäivät olivat vuosikausiin rauhallisimmat.

Olimme varanneet venepaikan ennakkoon jo huhtikuussa. Meripäivien aikaan satamaksu oli 30 euroa yö + 50 euron varausmaksu. Varausmaksua ei olisi palautettu, vaikka emme olisi saapuneet paikalle. Varaus oli tehtävä kolmeksi yöksi. Hinta oli korkea, mutta aivan ymmärrettävä. Sapokan (Meriniemen) vierasvenesatama oli täynnä. Varatut paikat olivat selkeästi merkattu ja meille oli oma paikka odottamassa Baloo-kyltillä varustettuna.   

Saavuimme torstaina noin neljän aikaan iltapäivällä. Meno satamassa oli  vilkasta. Junnu soi täysillä, porukka oli ottanut runsaasti pohjia ja  Diesel haisi. Kiitimme onneamme, että olimme päätyneet majoittumaan muualla kuin veneessä. Veneeltä siirryimme Karhulaan anoppilaan. Meripäivien avajaiset olisivat olleet kuudelta. Vettä satoi kaatamalla, joten emme jääneet kastumaan. 

Perjantaina kävimme Yleisessä Saunassa -konsertissa. Illan parhaan shown veti Pelle Miljoonaa, joka palkittiin Juha Vainion rahaston tunnustustuspalkinnolla. Upeaa Pelle! Illan varsinaisista esiintyjistä Pepe Willberg oli ok, mutta Laura Voutilainen ylitulkitsi ja Juha Lehden esitykset olivat persoonallisia. Otto Kanerva  juonsi tilaisuuden hienosti ja hänen Junnu vetonsa olivat nautinnollisia. Lenni-Kalle Taipale soitti Albatrossiiin mieleen painuvan pianosoolon. Illalla meripäivä areenalla oli metalli-ilta. Ei minun musiikki genreäni, mutta täytyy tunnustaa, että Within Temptation oli hyvä.

Lauantaina meille oli varattuna turistiristeily Kajava aluksella. Kierros oli mielenkiintoinen ja erityisesti pidin, kun ajoimme ylös Kymijokea Karhulan Hoville asti.    

    
 Lounaan nautimme Merikeskus Vellamossa. Emme tällä kertaa tutustuneet näyttelyyn. Vellamon takana oli höyrylaivojen kokoontuminen. Kiinostavinta oli nähdä kuinka höyryalus S/S Lokin kunnostaminen oli edistynyt. Ovat nimittäin rempanneet alusta ikkunamme alla useamman vuoden. Päiväkaljat nautittiin legendaarisessa Kairossa.

Stig ja Scandinavian Music Group ottivat yleisönsä areenalla. Illan kruunasivat Eput ja komea ilotulitus!

Meripäivien ehdottomasti parasta antia olivat areena alueen loistavat burgerit. Valmistaja jäi minulle valitettavasti epäselväksi.

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus, mutta tuskinpa ihan heti uusiksi.

Bockhamn ja Loviisa

Bockhamn on kuvankaunis ja suojaisa luonnonsatama Pernajassa. Satama on aivan veneväylän vieressä. Satamaan ajetaan kapeaa solaa pitkin, joten satamaa ei huomaa mereltä käsin. Satamassa on kaksi laituria poijukiinnityksillä ja lisäksi on mahdollista ankkuroitua. Saaressa on grillipaikka ja huussi. Upea paikka, suosittelen!

Veneemme keulaportaat ovat olleet uusittavien listalla häntäpäässä. Bockhamnissa rappusten kiinnitysköysi petti ja mieheni lumpsahti mereen. Aurinkolasit laskettiin tappioksi. Vesi oli lämmintä, 19,2 astetta. Rappusten sijoitus to do -listalla nousi merkittävästi.

Illalla grillipaikalla turisimme naapuriveneilijöiden kanssa. Moni oli matkalla Kotkan meripäiville

Bockhamnista suuntasimme Loviisaan. Pidän Laivasillan alueesta kovasti, mutta Loviisa sijaitsee lahden pohjukassa. Olimme arponeet jaksammeko ajaa Loviisaan asti vai jäämmekö Svartholmaan. Sattuma ratkaisi asian, kun ystävämme kutsui meidät mökilleen Pyhtäälle saunomaan. Kävimme Loviisassa syömässä Kesäterassi Ölvinissä. Paikan purilaiset olivat maittavat, mutta jäimme kaipaamaan viime kesän laajempaa grilliruokamenua. 

Ilta mökillä oli sateisen päivän jälkeen aurinkoinen ja auringonlasku värjäsi kauniisti Kymijoen rannat. Saunoimme ja vaihdoimme porukalla kuulumisia. Ystävämme tarjosi iltapalaksi vuohenjuusto voileivät aurinkokuivatuilla tomaateilla, savulohta sekä halloumi-pasta -salaattia. Aivan loistavaa! 

Kiitos emännälle vieraanvaraisuudesta ja koko porukalle mukavasta illasta!

Kasnäs ja Sommaröstrand

Norppa aikoinaan blogissaan lanseerasi Kasnäsin osuvasti ”merten ABC:ksi”. Kaikki mahdollinen on ahdettu pienelle pläntille vain Alko puuttuu. Olemme käyneet Kasnäsissa kerran aikaisemmin, kun toimme Baloon kotisatamaan. Pienellä pyrähdyksellä Rosalasta Kasnäsiin halusimme muistella vanhoja. Rantautuminen sujui jo ihan eri malliin.

Sadepäivän iloksi kokeilimme Kasnäsin kylpylää. Pieni ja vaatimaton, mutta siisti. Perusasiat, pore- ja uima-allas, löytyivät. Terapia-altaan olivat lapsiperheet vallanneet. 

Syömässä kävimme rannan ravintolassa. Sinisimpukat olivat erinomaiset alkupala ja siika-annos hyvä pääruoka. Siian lisukkeena oli uppomuna, joka oli kiva lisä annokseen. Miehen nauttimassa tavanomaisessa buffetissa oli kohtuullinen kylmä kalapöytä sekä maukas possu.

Aamulla lähdimme kerrankin ensimmäisenä, muut nautiskelivat aamukahveista. Suuntana oli kotisatama Pajalahdessa. Miehen oli noudettava henkilökortti poliisilaitokselta sovittuna ajankohtana. Matkasimme päivän aikan Sommaröstrandiin asti. Satama valittiin, koska se oli lähellä laivaväylää.

Perillä meille selvisi , että Sommaröstrand on valittu vuoden 2012 vierasvenesatamaksi. Enkä yhtään ihmettele miksi. Vastaanotto oli sydämmellinen. Meille heti kerrottiin sataman palveluiden sijainnit ja aukioloajat yms. Aivan pieni miinus tuli, että mainostettu wifi ei toiminut kuin yhdessä mobiililaiteessamme. Verkko oli ilmeisesti ylikuormitettu laitteilla.

Sataman ravintolassa oli tarjolla maukkaat leikkeet. Ilta oli kaunis joten istuskelimme iltaa viinipullon ääressä nauttien Catoje’s bändin esityksestä. Tapasin myös eläköityneen työkaverini ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Upeaa kuulla, että ystävä nauttii eläkevuosista!

  
Aamulla löhösimme pitkään ja vasta puolen päivän jälkeen lähdimme kohti kotia. Reilu kymmenen tuntia vesisateessa ja olimme kotona. Seuraavaksi itään päin. 
 

Rosala ja Bengtskär

Olemme mukavuusveneilijöitä. Emme juuri ole veneilleet huonolla kelillä. Hangon satamasta lähtiessä keli oli ollut koko aamupäivän puolipilvinen. Aallonmurtajan ohitettuamme alkoi satamaan. Sitten satoi, satoi ja satoi. Mieheni vaihtoi sadekamppeet päällensä ja urheasti ajoi koko matka Rosalaan. Vapauttaen minut kastumiselta. 

Rosalan vierasvenesatama (579) oli jo iltapäivällä melko täynnä ja täyttyi illan myötä kokonaan. Olikohan kelillä vaikutusta asiaan. Myöhästyimme satamaravintolan päivälliseltä.  Ravintolasali oli kuin Essonbaari merihenkisellä sisustuksella ja ravintola myös mainosti ruokaansa bensa-asemaruokana. Mieheni  kehitteli lennosta veneemme antimista, muutamalla kaupasta ostetulla täydennyksellä Fajitas- aterian. Veneellä emme ole kokanneet muuta kuin griilliruokaa. Fajitakset olivat mukavaa vaihtelua. Hyvää oli!

Vuokrasimme satamasta Jopot, joiden kunnossa oli toivomisen varaa. Mieheni vaihdatti Joponsa kolme kertaa ennen kuin toimiva löytyi. Olisinpa itse ollut yhtä perusteellinen valinnassani. Kilometrin ajettuamme Joponi satulan kiinnitys petti. Kuuleemma loppumatkan näytti siltä, että olisin lasten pyörällä polkenut.

Olimme puhelimitse varanneet veneretken Bengtskärin majakalle. Liput oli noudettavissa Viikinkikylästä. Ajankuluksemme vierailimme kylässä. Viikinkikylä pärjäsi ihan hyvin kotiseutumuseoiden sarjassa. Viikinkilaiva oli komea. 

  
 Kiipesimme kaikki 252 rappusta ja kahdet tikapuut Bengtskärin-majakan huipulle. Maisemat olivat hienot. Laineet löivät upeasti rantakallioita vasten. Majakan kahvilassa olisimme toivoneet valikoimaan suolaista evästä. 


Rosala oli mukava saari ja saaren olut oli mieheni mukaan suositeltavaa.

Grynnan, Jussarö ja Hanko

Vihdoinkin reissussa! Lauantaina koitti pitkään odotettu hetki ja saimme Baloon pakatuksi iltapäivällä. 

Ensimmäinen etappi oli Grynnan. Halusin varmistaa lempeät tuulet Porkkalan selän ylitykseen. Edellinen kerta oli jättänyt traumat. Sunnuntai aamuna strattasimme tyynellä kelillä aamu varhaisella kohti Jussarötä. Saimme putputella menemään aivan omassa rauhassa puoleen väliin matkaa. Minäkin ajelin välillä. Nostimme purjeet hetkeksi, mutta keli oli niin tyyni, että meidän kärsivällisyys ei purjehdukseen riittänyt.   

Jussarö on avautunut yleisölle, oltuaan pitkään armeijan käytössä. Saarella olisi ollut mielenkiintoisia nähtävyyksiä muun muassa majakka ja käytöstä poistetut kaivokset. Meillä ei aktiviteetti riittänyt lähteä useampaa kilometriä tallustelemaan mäkistä saarta ympäri. Nautimme siis sataman tarjonnasta. Satamaalue kaipaisi hieman maisemointia. Saaren Cafe Ön oli mukava ja palvelu hyvää, mutta ruokatarjontaa jäimme kaipaamaan. Lätyt olivat loistavat, suosittelen. Olisin mielelläni ostanut mukaani saaren myymälästä pienen muiston käynnistämme. Kaikki tuotteet olivat Söderkärin majakan logoilla (ilmeisesti sama yrittäjä), jäi ostokset tekemättä.   

Jussaröstä suuntasimme Hankoon. Keli oli loistava ja alkumatka oli aivan tyyni, ajelimme moottoreilla. Matkalla vastaan tuli kolme kappaletta armeijan syöksyveneitä. Pojilla oli niin kiire, että kapeassa väylässä painelivat täysillä ohi. Kyllähän Baloo keikkui. Olivatko sukellusvene jahdissa?!?   

 Hangon selällä vihdoin tuuli yltyi ja nostimme purjeet. Viime kesänä kokeilimme muutaman kerran purjehtimista mieheni aloitteesta. Minä suhtauduin koko toimintaan vähintäänkin epäillen. Kävin keväällä Kesäpurjeen purjehduskurssin. Kurssilta rohkaistuneena olin aloitteellisena nostamassa purjeita. Homma sujuikin oikein mainiosti ja purjehdimme pitkän pätkän Hangon selällä. Ei mennyt kurssi hukkaan.  

Purjehduksessa tuntuu tulevan aina vastaan jotain hämminkiä. Tällä kertaa, purjeita laskiessamme, rulla-Genoan sisäänvetoköysi jumittui ja purje jäi vähän ulos rullasta. Merellä tämä ei haitannut. Hangon satamassa oli kuitenkin voimakas sivutuuli, josta syystä rantautuessa purje purkautui enemmän ulos. Sivutuulessa rantautuminen on muutenkin hankalaa ja purkautuva purje ei auttanut asiaa yhtään. Laituriin päästiin ja jouduimme ottamaan purjeen kokonaan alas. Koskahan tuulet rauhottuisivat sen verran, että purje saataisiin uudestaan ylös. Ilmeisesti rullaan ei kuitenkaan pysyvää vikaa tullut.

Purje-episodista selviydyttyämme oli seuraava ongelma edessä. Poijun, johon olimme kiinnittyneet, ankkurointi petti. Ei muuta kuin satamakapteeni avuksi siirtämään jollalla peräköyttä viereiseen poijuun. 

Saunan kautta syömään Classic Pizzaan. Ilta istuttiin veneen salongissa sadetta pitämässä. Kynttilät ja lasillinen punaviiniä. 

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu lähes myrskytuulia, joten jäimme suosiolla pitämään sadetta ja tuulta pariksi päiväksi Hankoon. Shoppailimme fillareilla kaupungilla. Syömässä kävimme Ravintola Piratessa. Alkupaloiksi nautittu lohikeitto ja saaristolaislautanen eivät vakuuttaneet, mutta pääruoka burgerit olivat erinomaiset ja runsaat.

Pirttisaari ja Fårholmen

Jouduimme odottelemaan, edellisellä reissulla, katkenneen kiinnitysliinan uudelleen ompelua (voit lukea liinan katkeamiseen liittyneet tapahtumat täältä), joten emme vieläkään pääseet pitemmälle kesälomareissulle. 

Pirttisaari oli sopivan etäisyyden päässä. Olen ihastunut saaren kauniiseen luontoon. Kauniita matalia rantakallioita, hieno luonnon muokkaama hiekkaranta ja vehreä luonto. Kesän ensimmäiset hellepäivät sattuivat kohdalle ja vietimme ihanan päivän Pirttisaaren hiekkarannalla, joka oli aivan omassa yksityisessä käytössämme.      Pirttisaaren vieressä on klubimme toinen saari Fårholmen. Helteisen päivän päätteeksi oli kiva siirtyä saunomaan ja grillaamaan Fårholmenille. Vaihdoimme kuulumisia klubin kamujen kanssa. Fårholmenilla on upeat auringon laskut ja tällä kertaa myös kuutamo.     Mennen tullen ajelimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä Kaivarin läpi. Kiva katsella, kun porukka rentoutuu terasseilla ja nauttii kesästä.

”Parin päivän leppoisa purjehdus”

Tapahtumarikas eilinen vei molemmista miehistön jäsenistä mehut. Aamulla tuli köllöteltyä puoleen päivään asti ja muutenkin otettiin vain rennosti. En olisi juuri muuhun pystynyt. Eilisen operaation jäljiltä jokainen lihas oli jumissa. 

Tarkastimme eilisen vauriot. Kiinnitysliina vaatii uudelleen ompelemaan kiinnityslenksut, mutta muuten liina on käyttökelpoinen. Alkuperäistä liinaa menetettiin noin pari metriä. Lisäksi takakaiteeseen tarvitaan uusi vaijerin pätkä kiinnikeineen. Loppujen lopuksi vahingot jäivät pieneksi.

Ajelimme rauhassa moottoreilla kotiin,  emme olisi pystyneet vinssaamaan purjeita. Fenderien nosto oli riittävän kivulias operaatio. 

Rabbe Grönblomin muistoa kunnioittaen Kotipizzasta pizzat mukaan ja illalla kotisaunaan lihaksia rentouttamaan.

Päivä lepoa ja keskiviikkona toivottavasti kaikki kunnossa kesälomapurjehduksen starttiin.

Talviturkki heitetty ja meripelastajat kylässä

Varoitus herkimmille lukijoilleni, erityisesti Baloon miehistön äideille. Huolimatta tarinan vauhdikkasta vaiheista, ei kenellekään osallisella ollut missään vaiheessa hätää millään lailla.

Juhannuksen jälkeen olemme joutuneet olemaan maissa järjestelemässä kotiasioista. Sunnuntaina olikin jo kova hinku merelle ja päätimme tehdä pienen purjehdus reissun lähistölle. Kohteeksi valitsimme Stora Herrön. Paikan päällä oli varsin voimakas sivutuuli ja yritimme poijuun ajoa useita kertoja epäonnisesti. Vihdoin viimein sain kalastettua poijun, mutta samalla sivutuuli ajoi meidät suoraan poijun päälle. Seurauksena, että liina sotkeutui potkuriin.

Erinäköisin keinoin yritimme liinaa irroittaa. Naapuriveneen avulias kippari tuli kumiveneensä kanssa apuun ja tarjosi sukellusmaskiaan lainaksi. Hänelle suuret kiitokset! Kun liina ei irronnut edes kumiveneestä käsin, niin uintireissuhan siitä seurasi. Vesi oli 14,8 asteista. Mies yritti aikansa ja onnistuikin jonkin verran liinaa irroittamaan. Minäkin pulahtelin vuorollani veteen, mutta minulta ei sukeltaminen edes maskin kanssa onnistunut. Vesi oli niin kylmää, että henki salpaantui hyvin nopeasti. Välillä oli pakko nousta lämmittelemään. Onneksi Webasto toimi! Aikamme yritettyämme, noin pari tuntia, totesimme että pakko saada apua.

Soitto Meripelastuskeskukseen (numeroon 0294 1000). Meripelastus lähetti avuksemme Emmi nimisen aluksen miehistöineen. Heidän miehistöstään yksi sukelsi sukelluspuvun kanssa irroittamaan liinaa. Ammattilaiseltakin kunnon vehkeillä homma vaati parikymmentä sukellusta. Eipä meillä siis omin voimin olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi liina saatiin irti. Meripelastajat avustivat meidät vielä Stora Herrön laituriin kiinni. SUURET KIITOKSET EMMIN KOKO MIEHISTÖLLE JA ESPOON MERIPELASTAJILLE!

Olemme Trossin jäseniä, joten operaatiota ei maksanut meille mitään. Tiesitkö, että vesillä toimintakyvyttömäksi joutuneen veneen pelastaminen on useimmiten maksullista, jos ihmishenkiä ei ole vaarassa? Ihmiset viedään turvaan aina korvauksetta, mutta veneen kiireettömäksi siirroksi luettavasta avustustehtävästä peritään omakustannushinta. Summa voi olla jopa satoja euroja pelastusaluksen koosta ja tehtävän pituudesta riippuen. Hankkimalla Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalvelun varmistat myös veneellesi maksuttoman avun. Samalla tuet vapaaehtoista meripelastustyötä. (Lähde:Meripelastusseura.) 

Suosittelen lämpöisesti kaikille veneilijöille jäsenyyttä. Meillä tuli usean vuoden jäsenmaksut kuitattua tämän yhden operaation aikana. Ikinä ei tiedä mitä merellä voi sattua.

Itsetunto sai pienen kolauksen, mutta muuten vahingot jäivät minimiin. Yksi kiinnitysliina ja takakannen vaijeri täytynee uusia. 

Nyt lasi viiniä lämmikkeeksi, illalla uni maittanee.

  

     

   
   

   
       

   
      

 

   

Hyvää Juhannusta!

Juhannuspäivä on valjennut sateisena ja päivä on tullut istuttua tiukasti veneen salongissa. Tunnelma on varsin perinteinen mökkitunnelma. Minulla oli juhannuspäivänä dead line erään artikkelin kirjoittamiselle, sitä näpytellessä on päivä mennyt rattoisasti. Mies on lukenut ja kuunnellut musiikkia.

Vaikka juhannuspäivä on ollut masentava, niin juhannusatto oli upea. Alla muutamia tunnelmakuvia. Kuvat on otettu klubimme saaresta Grynnanilta.

   
             

   
  

          

Venekerho vierailulla

Työpaikallamme on veneilykerho. Kerho on avoin kaikille veneilystä kiinnostuneille. Veneen omistaminen ei ole edellytys toimintaan osallistumiselle. Viime tapaamisessa saimme kuningasidean tutustua toistemme veneisiin. Lupasimme järjestää ensimmäisen vierailun Balooseen tutustuen.

Noudimme porukan kyytiin HTC-Centerin laiturista ja koska keli oli tuulinen ja sateinen suuntasimme lyhyen merimatkan Pihlajasaaren laituriin parkkiin. Venekerhon vierailussa veneelle oli se hyvä puoli, että innokkaita apulaisia oli riittävästi kyydissä ja minun ei tarvinnut yksinäni köysiä kiinnitellä.

Ohjelmassa oli kiertokäynti aluksessa, esitelmä aluksen historiasta ja teknisistä tiedoista ja tietenkin cocktails meribuffetin kera Junnu Vainion säestämänä. Meriaiheiset tarinat kuuluivat itse oikeutetusti ohjelmaan. Tarinoinnissa Kaitsu oli omaa luokkaansa:)

Ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Emännän velvollisuuksia suorittaessani kuvat jäivät ottamatta. Kiitos Päivi, Ritva, Teija, Kai ja Mikko mukavasta illasta!