Olemme odotelleet viikkokausia, että tuulet olisivat suopeat purjeiden asentamiseen. No vihdoinkin lauantaina tuuliennusteet lupasivat sunnuntai aamuksi lähes nollaa. Heräsin hieman viiden jälkeen ja ensimmäisenä ryntäsin tarkastelemaan ikkunasta tuulitilannetta.  Keli oli tyyni, joten eikun potkimaan mies ylös. Mies yritti unenpöpperössä mutista jotain idean järkevyydestä, mutta kiskoi kuitenkin kiltisti vaatteet päällensä. 

Lauttasaaren sillalla oli jo yksinäinen kalastaja ja muutenkin liikenne oli sunnuntai aamuksi yllättävän vilkasta. Mitä ihmettä varten porukka on liikkeellä sunnuntai aamuna kukon laulun aikaan? 

Keli oli loistava, joten isopurjeen asentaminen sujui ritvakasti. Juuri lähtiessämme alkoi satamaan ja sade kestikin sitten koko sunnuntain. Onneksi kävimme hoitamassa homman kuivalla kelillä:)

Mies tosin huomautti, että olisi sitä venettäkin voinut siirtää tuulten kannalta sopivampaa sijaintiin.

  

Kuomumme oli talven jäljiltä huonossa kunnossa. Väritys oli muuttunut harmaaksi ja homepilkkuja oli ilmaantunut. Kuomussa oli repeämä ja saumat repsottivat. Oli pakkko ryhtyä kunnostus toimenpiteisiin.

Ensin kuomu pesetettiin ja käsiteltiin homesuojalla Espoon mattopesussa. Kuomun korjauksen ompelemalla hoiti Helena Järvenpää. Erityiskiitos hänelle ammattimaisesta ja nopeasta palvelusta! 

Kysyimme samalla Helenalta hinta-arviota uuden kuomun ompeluttamisesta. Noin kahden tuhannen euron arvio motivoi meidät pitämään jatkossa parempaa huolta kuomustamme.

Kuomun irroittaminen kävi varsin kätevästi muutamassa minuutissa. Tänään ahersin melkein kaksi tuntia kuomun takaisinkiinnityksen kanssa. Kiinnitys oli tehtävä juuri oikeassa järjestyksessä tai muuten jokin kulma jäi kanittamaan. Järjestys oli tietenkin minun mielestäni epälooginen.

Baloo orvon näköisenä ilman kuomua.  Jälkeen kuva jäi ottamatta sadekuuron takia.

 

Tuli lintsailtua koko viikonloppu venehommista, tai minä lintsailin. Mies piti perjantain ja lauantain välisen yön vahtia venekerholla. Eivät edes sorsat häiriköineet.

Lauantaina mies lepäili edellisyön jännityksestä toipuen ja minä muuten vaan. Kävimme pyöräretkellä tutustumassa Hernesaaren uuteen Café Birgittaan. Vaikutti oikein viehkeältä paikalta ja tarjoilu pelasi. Viileämmillä keleillä kulku terassille oli hankalaa, koska suoraa yhteyttä tiskiltä terassille ei ollut, vaan joutuu kiertämään talon. Lisäksi jäimme kaipaamaan pyörätelineitä. Matkalla tapasimme perhevapaalla olevan työkaverimme vauvansa kanssa. Oli kiva vaihtaa kuulumisia:)

Sunnuntaina yritimme leikkiä epäonnistuneesti city shoppailijaa. Mikä ihmeen helluntai?!?  Kansasta 95 prosenttia (minä mukaan lukien) ei tiedä miksi ko. pyhää vietetään, kuitenkin melkein kaikki kaupat ovat suljettuina. Eikö tätä kauppojen aukioloaika pelleilyä saada loppumaan? Joulun ymmärrän, mutta helluntai! Kunnon erikoispyhäkorvaukset kauppojen myyjille ja muulle henkilökunnalle, jotta aukiolot saadaan vapautettua. 

Kävimme Fredrikintorilla antiikkimarkkinoilla. Löytöjä emme tehneet, mutta paikalla oli muutama mielenkiintoinen koju. Lounaalla poikkesimme Santa Fe:ssä, jossa ruoka oli paikan vakiotasoa. Jälkkäri jäätelöt nautimme Hietalahden torilla. Jäätelöitä syödessä taivaalta ryöpsähti kunnon kesäsade, joka loppui yhtä nopeasti kuin alkoi. Muutama raekin satoi.

Mukava sunnuntaipäivä:)

Purjehduskurssi suoritettuna! Kolme päivää merellä menivät todella vauhdikkaasti. Kelit suosivat kurssiamme. Aurinko paistoi, vaikka oli kylmää. Saimme niskaamme vain pari lyhyttä sadekuuroa. Ilmeisesti aurinko on tarttunut, koska tänään porukka kyseli töissä olenko ollut etelässä. 

Torstaina tutustuimme veneeseen, harjoittelimme purjeiden nostoa ja laskua sekä ehdimme muutamia vendoja (vastatuulikäännös) suorittamaan. Kurssivene oli opettajan omistuksessa oleva Maestro 35.

Lauantaina jatkettiin vendoista ja siirryttiin jiippeihin (myötätuulikäännös). Reivattiin ja trimmatiin purjeita. Harjoiteltiin jiippejä. Lauantaina tuulet suosivat ja välillä saimme nauttia vauhdista. Satuin päivän päätteeksi useamman kerran peräkkäin vinssaamaan ja skuuttamaan. Voimat olivat lauantaina iltapäivästä jo aivan lopussa ja opettaja joutui pari kertaa jeesimään skuuttauksessa. Vähemmän purjehdukseen tutustuneille lukijoilleni tiedoksi, että skuuttauksessa säädetään purjeiden jalustaa ja vinssaamalla säädetään purjeita. 

Sunnuntaina tutuistuimme navigaation alkeisiin, ankkurointiin teorissa, harjoiteltiin mies yli laidan tilannetta, kerrattiin kurssilla opittuja asioita sekä nautiskeltiin autingosta ja leppoisista tuulista.

Merellä on aina nälkä ja maukkat eväät ovat purjehduksen tärkeimpiä osa-alueita. Torstaina kävimme lounaalla Blue Peterissä, lauantaina Kaapelitehtaalla Hima & Sali -ravintolassa ja sunnuntaina kalakeitolla Suomelinnassa Valimossa.

Unen tuloa ei iltaisin tarvinnut odotella. Lihaksistossa myös huomaa, että purjehdus on oikeasti urheilulaji. 

Kurssi oli kaiken kaikkiaan erinomainen. Osa asioista oli tullut jo aikaisemmin opittua kantapään kautta. Minulle isoja oppeja kurssilla olivat veneen ohjaaminen laituriin, purjeiden säätö ja veneen kallisteluihin tottuminen. Nyt uskon, ettei meidän Baloota saa Suomen vesillä kaatumaan😊

Kiitokset mukavasta kurssista kurssitovereille Anulle, Kirsille ja Kristiinalle sekä Kesäpurjeen purjehduksenopettaja Sampalle!

  

Olen ilmoittautunut Kesäpurjeen purjehduskurssille. Kurssia varten tein muutamia shoppailuja. Kurssi ei näitä mitenkään edellyttänyt, mutta mukavuudenhaluni edellytti. 

Kurssi on 14.5 ja 16-17.5. Kolme kokonaista päivää merellä ja säätiedotukset eivät vaikuta kovin hyvältä. Nautiskelijaveneilijänä en juuri veneessä ole huonolla kelillä ollut. Päätin siis varmistaa mukavuuteni ja lämmönkestävyyteni kurssilla.

ProSailorilta löysin purjehdushanskat ja -housut.

Vartalomuotoni ei ole urheilullinen, joten minulla on ongelmia löytää tavallisen naisen vartalolle istuvia asuja. Jostain syystä oletus on, että sekä purjehdus että golf ovat hoikkien harrastuksia. Tälläkin kertaa operaatio vaati noin parinkymmenen eri mallin sovitusta. Muston SO1595 Dinghy Hi-Fits housut istuivat parhaiten. Pitäisi peffan pysyä kuivana kovemmallakin merenkäynnillä.

Upouudet purjehdushanskani ovat SealSkinz-merkkiset vedenkestävät ja merino-villasta valmistetut. Veneessä hanskojen tulee olla hyvin istuvat. Lisäksi tärkeää on tarvittava lämpö ja veden pitävyys. Hanskoissa tulee olla myös kunnon pito köysiä kiskoessa. Huonot hanskat – kömpelö gasti.  

Lopuksi kävin ostamassa vielä kumpparit, jotta jalat pysyvät kuivina. Kumppareiksi kelpasivat ensimmäiset vastaantulleet vaaleapohjaiset. Aion jatkossakin keskittyä hyvän kelin purjehtimiseen. Kumppareiden käyttöaste on tarkoitus minimoida.  

Miksi veneiden pitää olla valkoisia väritykseltään? Musta vene olisi paljon helpompi siivouksen kannalta. Onhan se hienon näköistä, kun valkoinen vene kiiltelee sinistä vettä vasten. Oikeasti valkoisena kiiltelevään veneeseen joutuu käyttämään tsiljoona työtuntia. Koko viikonloppu on mennyt veneen kantta hangatessa ja vasta ollaan urakan puolessa välissä. Onneksi kaikki hankalat paikat on jo siivottu. Selkä on jumissa. 

Talviloman vietimme tänä vuonna risteillen Karibialla. Minua laiskotti matkajärjestelyissä, joten halusin päästä helpolla. Soitto matkatoimistoon ja risteily oli varattu.    

Royal Caribbean yhtiön valitsimme mainosten uhrina. Varmasti osansa oli myös sillä, että ovat rakentaneet hienoja laivoja Suomessa. Reissullamme tapasimme heavy risteilijöitä, jotka kaikki kehuivat ko. yhtiön aluksia. Emme valinneet laivaa emmekä reittiä, vaan aikataulultaan kalentereihimme parhaiten sopivan risteilyn.

Laivamme lähti Fort Lauderdalesta. Meillä oli lennot Miamiin, josta taksilla ajoimme yhdeksi yöksi Fort Lauderdaleen hotelliin. Hotelli sijaitsi sataman lähistöllä, joten veneitä ja aluksia pääsimme heti bongailemaan. Purjeveneitä ei juuri näkynyt. 

  

       Laiva oli Allure of the Sea, joka on valmistunut Turun telakalta 2010. Perehdytys henkilökunnalle oli hoidettu hyvin. Jokainen laivan 2384 henkilökunnan jäsenestä tiesi, että laiva oli rakennettu Suomessa. Yleisin saamamme kommentti oli: ”Olette tulleet tarkistamaan laivanne kuntoa”. 

  

Laivaan meno oli oma operaationsa. Euroopan lentokentät jäivät kauaksi taakse tarkastusten määrässä. Yksi omituisimpia kohteita oli silitysrautojen takavarikointi piste. Läpivalaisussa tsekattiin erityisesti rouvien matkalaukut, jonka jälkeen silitysraudat takavarikoitiin vedoten paloturvallisuuteen. Risteilyn päättyessä takavarikoidun silitysraudan sai noutaa palautuspisteestä. 

Viinat takavarikoitiin myös omassa pisteessään. Laivalle oli sallittua viedä omia viinejä vain kaksi pulloa. Sen sijaan mietoja juomia sai viedä niin paljon kuin jaksoi roudata. Amerikkalaiset kantoivat limua laivalle samaan malliin kun suomalaiset olutta Virosta. Vastaus kummalliseen limuralliin löytyi, kun meille selvisi laivan juomapolitiikka.

Laivalla sai ostaa beverage paketteja. Halvin vaihtoehto oli 19,90$/päivä, tämä sisälsi alkoholittomia juomia niin paljon kuin jaksoi juoda. Lisäksi ruokailujen yhteydessä alkoholittomat juomat olivat maksuttomia. Ilmeisesti hinta oli amerikkalaisille liikaa. Pakettiin sisältyi litran muovimuki, jolla sai käydä täyttämässä juomia automaateista. Amerikkalaiset kulkivat mukit kädessä ympäri laivaa, jopa iltapuvuissaan.

 

Kallein juomapaketti oli 49,90$/päivä sisältäen drinkit ja paremmat viinit. Suomalaiseen tyyliin valitsimme tietenkin alkoholillisen version kaikilla lisukkeilla. Yksi viinilasi maksoi laivalla halvimmillaan 8$, joten pari mansikkamargaritaa poolilla ja pari viinilasillista illalla, niin paketin hinta oli päivän osalta kuitattu. Tuntui kohtuullisen hirvittävältä kuitata 400 taalan lasku pelkistä juomista. No onneksi ruuat sisältyivät risteilyn hintaan.

 

Matkustajista valtaosa oli amerikkalaisia. Eurooppalaisia oli pari kourallista ja suomalaisia bongasimme lisäksemme kaksi seuruetta. Laivan keski-ikä oli varsin korkea ja kuuluimme porukkaan, joka laski keski-ikää.

Ensimmäinen rantautuminen oli aamu kuuden aikaan Bahamalla. Olin jet lagissa harvoja hereillä olijoita katselemassa rantautumista ja auringonnousua. Kapteeni yli tunnin käänsi alusta ja peruutteli ennen kuin saimme kiinnitettyä laituriin. Oli varsin vaikuttava kokemus seurata ison laivan sovittelua pieneen lahteen.

 

  

 

Laiskotteluni oli jatkunut myös päiväohjelmien osalta ja olin varannut Bahamalle retken valmiiksi.  Kyse oli parin tunnin kiertoajelusta ja retkestä merelle. Itse retki oli ihan ok, mutta järjestelyt tökkivät pahasti. Nassau oli kompaktin kokoinen kaupunki, joten kiertoajelun olisi hyvin voinut hoitaa kävelemällä. 

 

  

       
    Retkeen sisältyi meriretki Paratiisisaaren editse ikkunapohjaiseen veneeseen mereneläviä tsiikailemaan. Paraatiisi saarelta oli bongattavissa rikkaiden ja kuuluisten tönöjä sekä kuuluisa Atlantis hotelli. Kalojen bongailu oli kivaa ja näimme myös jättiläiskilpikonnan, vaikken sitä kuviin ehtinyt saamaan.

  

           Saint Thomasin pääkaupunki Charlotte Amalie oli risteilymme etappi numero kaksi. Saint Thomas on yksi Yhdysvaltain Neitsytsaarista.

St’ Thomas’lla meillä oli ehdottomasti paras turistikiertoajelu. Otimme satamasta lennosta kiertoajelun paikalliselta pikkubussi kuskilta. Ensimmäiseksi menimme läheiselle rannalle puoleksi tunniksi nautiskelemaan. Kuski taisi samalla pitää lounastuntinsa. Harmi, että uikkarit olivat laivalla.    

         Kierroksen aikana kävimme myös Mountain Top nimisessä paikassa, joka on ilmeisesti saaren ykkösnähtävyys. Karmea turistirysä. Kuulemma banaani daiquiri on kotoisin Saint Thomasilta, joten olihan nämä kuuluisat juomat testattava. Ihan hyvää:)

Muuten reissu koostui saaren ympäriajosta ja upeista maisemista nauttimisesta. Kuskilla ei Karibialaiseen tyyliin ollut mihinkään kiire koko kiertoajelun aikana. Loppujen lopuksi kahden tunnin kierros kesti kolme ja puoli tuntia. Kierroksen jälkeen poikkesimme lounaalla kaupungilla ja samalla hieman tutustuimme kaupungin shoppailu mahdollisuuksiin, jotka olivat runsaat verovapaalla alueella. 

  

    Risteilyn viimeinen vierailu kohde oli St’ Maartenin saari. Saari on jaettu kahtia Alankomaiden ja Ranskan välillä. Alankomaalainen osa on autonominen ja sen pääkaupunki on Philipsburg. Risteilymme rantautui Philipsburgin ulkopuolelle. Satamasta oli venetaksi kuljetus kaupungin keskustaan, Kaupunki oli käytännössä beachi ja sitä myötäilevät kaksi katua. Nähtävää ja shoppailtavaa ei ollut, joten keskityimme nauttimaan merinäköaloista terassilla.  

            

 

 

Myöhemmin päivällä teimme bussiretken Ranskan puoleiseen pääkaupunkiin Marigotiin. Ranskan merentakainen alue on osa EU:ta. Alueella kaikki puhuivat ranskaa, autoissa oli EU-rekisteriotteet ja valuutta oli euro. Tosin amerikkalaisturistien määrästä johtuen käytännön valuutta oli dollari. 

 

Saint Maarten oli risteilykohteista mieluisin, erityisesti ihastuin Marigotiin. Luonto oli hieno ja saari vaikutti infrastruktuuriltaan toimivalta.

      Risteily oli sama kuin olisi ollut ylisuurella Ruotsin laivalla. Odotettavasti rahastuksen laivalla osasivat. Olisin odottanut hieman parempaa palvelukulttuuria rahastuksen vastineeksi. Esimerkiksi hissimme reistailivat ja ilmoitin asiasta viidelle eri henkilökunnan jäsenelle, ketään ei kiinnostanut eikä kukaan asiaa mitenkään selvittänyt. Loppujen lopuksi hissit taisivat olla pari päivää rikki. Toisaalta henkilöstölle varmaankin maksetaan minimipalkkoja, joten siihen nähden ei voi liikoja odottaa. Tippaus kuului laivalla asiaan ja tämä nostettiin esille joka käänteessä.

Risteilyn päätteeksi vietimme pari päivää Miamissa.

Reissu oli mielenkiintoinen kokemus. Heavy risteilijöitä meistä ei kuitenkaan tule.

Viime kevään maston nosto oli varsinaista säätämistä. Kummallakaan ei ollut käsitystä mitä ollaan tekemässä. 

Tänään nosto onnistui todella sutjakasti ja minäkin osasin osaltani auttaa. Olimme kunnolla valmistautuneet ja kaikki oli valmiina jo sunnuntaina.  Karttunen tunnisti mastomme ”vuosikerran perusteella”.

Köydet, staagit ja vantit ovat nätisti järjestyksessä pystytetyssä mastossa, eikä aikaa tuhlaantunut sotkujen selvittämiseen. Samaten kaikki tarvittavat laitteet ovat tällä kertaa kiinnitettynä mastoon. Tutkaheijastinkin on nyt oikeassa paikassa mastossa:) 

 

Aina välillä joutuu todella etsimään syitä, miksi veneily on mukavaa. Tänä aamuna, vähän ennen seitsemää, satamassa vesisateessa seisoessa ja laskuvuoroa odottaessa oli yksi niistä hetkistä. Ajatuksissa käväisi, että oliko tämä veneen hankinta nyt aivan fiksu veto.

Pari tuntia meni vesisateessa touhutessa. Vene saatiin laskettua vesille. Baloo oli selvinnyt talvehtimisesta varsin vähillä tuhoilla vain pressu oli hieman repeytynyt. Talven tappioksi kirjataan pressun vetoketjun ”vetimen” katoaminen. Mistähän niitäkin saa ostettua? 

Myös maasto saatiin siirrettyä talvisäilytys telineiltä esille. Pullukka vene pullukka masto. Maston siirtoon tarvitaan aina vähintään neljä miestä. Onneksi klubilla löytyy aina muutama avulias. Masto nostetaan tiistaina, joten tänään oli tarkoitus kunnostaa masto eli tarkistaa lamput, asentaa Laiska Jaakko ja saalingit, unohtamatta tutkaheijastimme asennusta. 

Tutkaheijastin on katsastusmääräysten mukaan pakollinen varuste veneessämme, joten hommasimme sen jo aikapäiviä sitten. Viime vuonna homma oli kuitenkin sen verran hakusessa, että vasta heijastimen asennusvaiheessa, meille valkeni että ko. härpäke pitäisi kiinnittää mastoon. Masto oli ollut pystyssä jo useamman viikon. Uusi yritys tänä keväänä.

Kelin takia päätimme kuitenkin vetäytyä sisätiloihin suunnittelemaan mastoprojektia. Toivottavasti illalla tai huomenna olisi parempi keli. 
  

Baloo lasketaan vesille ensi sunnuntaina, JEE!  Venekerhollamme on yhteislasku, jossa Baloo on laskuvuorossa kolmantena. Sunnuntaina Baloo on siis vesillä hieman seitsemän jälkeen aamulla. 

Pääsiäiseltä alkanut veneen kunnostusprojekti on edennyt enemmän ja vähemmän hyvin. Pientä stressiä oli jo välissä ilmassa, mutta nyt kaikki näyttää laskua varten hyvältä. Tiistaina käytiin pesemässä veneen pohja, torstaina mies laittoi primerit ja tänään maalattiin veneenpohja. Vielä pitäisi laittaa glykolit moottoriin, asentaa ilmanpoistoletku, vaihtaa anodi, huoltaa wc:n pohjaventtilii, paikailla naarmuja sekä pestä ja vahata veneen kyljet. Onhan sitä vielä tuossakin. Projektit jatkuvat veneen laskun jälkeen sisätiloissa.

Edellisessä blogissani kertomani polttoaineletku ongelma ei ole vieläkään ratkenut, mutta pari ideaa asian ratkaisuun on olemassa. 

Venekerhon kommodori kävi moikkaamassa ja kyselemässä kuulumisia tänään.

Vaalit ovat todella jäsnkät, saas nähdä miten käy!