Merille tekisi mieli

Kävin lyhyellä matkalla Alicantessa. Satamassa ihailin veneitä ja haaveilin jo kovasti merille pääsystä. 

 Mukavuusveneilijä ei näillä keleillä vielä liiku mihinkään. Michelin-ukoksi pukeutuneena veneily ei vain ole minun juttuni.  Joku raja on oltava kömpelyydellä. Voisi olla aika haastavaa täydessä sotisovassa muun muassa rantautua. 

Miehen harmiksi en kirmaile kannella bikineissäkään. Olen kylmäverinen ja mittarin laskiessa alle 25 celsiuksen menen kananlihalle. Baloon siirtäminen Välimerelle olisi varmasti kannaltani paras ratkaisu. Haaveiluksi taitaa jäädä.

Talviveneilyä edelleenkin…

Tänään nostettiin Baloon masto. Maston nosto meni jo rutiinilla. Oman lisävivahduksen hommaan toi keväinen lumisade. Keli vaihteli auringonpaisteesta räntäsateeseen. Pahin räntäkuuro sattui kohdalle juuri, kun olimme siirtämässä venettä  nostopaikalta omaan laituriin. Lisää tunnelmaa olla räntäsateessa heppoisilla tikkailla metrin korkeudessa meren pinnasta kaiteen väärällä puolella. Voitaisiin jo siirtyä talviveneilystä kesäveneilyyn.

Vihdoinkin vesillä!

Baloo laskettiin sunnuntaina vesille. Teimme lyhyen koeajon. Kaikki toimi ja mikään ei vuotanut. Tarkistutimme sammuttimet saamutinhuoltajalla. Yksi oli vanhentunut, joten ostettiin yksi uusi tarkastajalta mukaan. Opimme, että sammuttimien parasta ennen päivä on kymmenen vuotta. Paukkuliivini olivat talven aikana itsestään poksahtaneen. Liivit lähtivät tarkastajan mukana Kuopioon huollettavaksi.

Kerhon kanttiinissa nautimme aamiaisen. Sitten oli vuorossa maston valmistelu nostoa varten.

Mastovalo ei palanut. Erinäköisten selvitystoimien jälkeen totesimme, ettei maston läpi menevässä johdossa kulje jännite. Eikun Bauhausiin ostamaan sähköjohtoja. Mikään Lauttasaaren venetarvikeliike kun ei tietenkään ole sunnuntaisin auki.

Miehellä on ollut ajatuksena siirtää vhf-radion antenni mastoon, joten hankimme myös kaapelin. Eikun takaisin Pajalahteen vetämään johtoja maston läpi. Projekti meni yllättävän kivuttomasti.

Mies vielä eilen kävi asentamassa antennin paikalleen mastoon. Jos nyt vihdoinkin radiosta alkaisi kuulumaan jotain.

Vappuiloa!

Baloo on yleensä laskettu vesille viikkoa ennen Vappua. Tänä keväänä kylmät säät viivästyttivät laskun Vapun jälkeiselle sunnutaille. 

Perheemme oli varannut jo aikoja sitten talvilomamatkan Amsterdamiin. Tänä Vappuna veneilemme siis näissä maisemissa. 


Onneksi! Suomen räntäsateet ei innosta. Tosin ei me koskaan olla Vappuna Suomessakaan oltu merillä, vaikka vene on vedessä ollutkin. 
Vappuristeilymme kierteli pitkin Amsterdamin viehkeitä kanavia. Hauskaa Vappua lukijoilleni!

Allt för sjön 2017

Kirjoitin aikaisemmassa postauksessa Helsingin venemessujen menettäneen viehätyksensä, johtuen viime vuoden vierailusta Tukholman venemessuilla.


Viime kerrasta innostuneena järjestimme tänä vuonna messumatkan työpaikkani venekerhon kanssa. Neljä innokasta veneilijää lähtivät perjantai-iltana kohti Tukholmaa. Menomatkalla vaihdettiin tietenkin kuulumiset veneiden tulevista huolloista ja laskuista sekä unelmoitiin tulevaisuuden reissuista. Maailmanympäri oltiin jo menossa.


Olimme miehen kanssa varanneet auton mukaan messuille. Varmistelimme isompien ostosten mukaan mahtumista. Autolla olimme Siljan terminaalista noin puolessa tunnissa messukeskuksella, viimeinen 500 metriä tosin toi matkaan kymmenen minuuttia lisää. Messuille pääsee kätevästi myös julkisilla kulkuneuvoilla, keskustasta junalla Älvsjöhön. Juna-asema on vain messukeskuksen vieressä.

Matkakumppanimme olivat älynneet ostaa liput ennakkoon. Suosittelen, jono oli lauantai aamuna pitkä.

Ensin suuntasimme katsastamaan veneuutuudet. Kiersimme suomi osaston ja tsekkasin näkyisikö tuttuja, ei näkynyt. Veneet eivät meitä niin innosta, mutta Swanin 50 oli katsastettava sisältä asti. Kyse oli kilpurista, mutta silti Swaniksi yllättävän karu sisustus. On ne joka tapauksissa hienoja!

Minä olin odottanut erityisesti messujen hilavitkutin osastoa. Jännittävää oli, että moni näytteilleasettaja oli nyt pienemmällä osastolla kuin viimeksi, mutta vastaavasti toiset olivat isontaneet osastojaan. Katsottavaa riitti ja ostoksiakin tuli tehtyä. Yhtään tyynyä ei lähtenyt mukaan. Mies osti kannettavan aurinkopaneelin, varmasti tarpeellinen mutta ruma. Minä hankin kattilasarja sekä muuta pientä tarpeellista. Lisäksi tuli hankittua uusi keksi ja Hook & Moorin venehaka. Jälkimmäinen tarvitsee kuivaharjoituksia, mutta vaikuttaa tosi kätevältä. Löytyy kyllä Suomestakin useasta eri liikkeestä. Ostimme lyhyemmän kaksimetrisen kun kolmemetrinen tuntui sen verran painavalta, että tuskin jaksisin pidellä.


Kaiken kaikkiaan upea reissu. Kiitokset Heidille, Mikolle ja Jyrkille matkaseurasta! 

Täytyy alkaa varaamaan lipuja ensi vuoden reissulle vai olisikohan sittenkin vuorossa Dusseldorf.

Nuorten veneilykoulu

Venekerhomme Suomen Moottoriveneklubi on koko perheen venekerho. 

Klubillamme toimii lasten ja nuorten veneilykoulu. ”Osaava juniori on oiva apu perheen venematkoilla ja osaavan miehistön myötä veneily muuttuu entistä enemmän koko perheen yhteiseksi harrastukseksi. Ne lapset ja nuoret, joiden perheessä ei ole omaa venettä, pääsevät veneilykoululaisina merelle ja tutustuaan monipuolisesti veneilyn maailmaan.” Veneilykoulussa lapset oppivat veneilyn kannalta tärkeitä taitoja, kuten Lukemaan karttaa ja kompassia, tunnistamaan merimerkkejä, ajamaan kumiveneellä ja rantautumaan laituriin, tekemään solmuja, väistämään muita aluksia, pyytämään apua hätätilanteessa, ensiapu- ja vesipelastustaitoja sekä liikkumaan luonnossa. Nuorten veneilykoulu on osa Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n menestysseura hanketta. 

Jos itsellä olisi lapsena ollut mahdollisuus osallistua veneilykouluun, olisin varmasti ollut mukana. Olinhan mukana kaikesssa muussakin kerhotoiminnassa. Veneilykoulu on toiminut  pari vuotta ja saavuttanut suuren suosion. Ensi kesälle on jäljellä vielä muutamia yksittäisiä paikkoja.

Moottoriveneklubi esittelee toimintaa ja erityisesti veneilykoulutusta koko perheen yleisötapahtumassa tiistaina 23.5 kello 17:00 alkaen Pajalahdessa Lauttasaaressa. Tapahtumassa voit kokeilla kumineveellä ajoa ja purjehdusta sekä opettella tekemään solmuja. Paikalla myös venepoliisi ja Meripelastusseura. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervemenoa käymään.

Ps. Veneellisille perheille tiedoksi, että SMK:lta löytyy vapaita venepaikkoja Helsingissä.

Veneilykoulun ständi venemessuilla

Lähde: Suomen Moottoriveneklubi.

Nappisuorituksia

Jos kuulet jonkun väittävän, ettei veneily käy kuntoilusta, hän ei taatusti ole harrastanut lajia kokonaisvaltaisesti.

Toissapäivänä avattiin vene paketista talven jäljiltä. Aurinko paistoi, mutta lämmintä oli vain pari astetta.  Takin riisuin viiden minuutin huhkinnan jälkeen. 10 x 12 metrisen pressun paketointi ei ole aivan kevyt urakka. Jostain syystä pressu meni tänä vuonna helpommin pakettiin, kuin aiemmin. Normaalisti olemme joutuneet sataman varaston oven pakottamaan lukkoon, kun pressu on pursunnut yli. Tänä vuonna pressu sujahti nätisti paikalleen ja komeroon sopisi muutakin rompetta. Hämmästyttävää.

Mies oli jo pari päivää aikaisemmin hommissa. Muutamia pikku projekteja, muun muassa impellerin vaihto, joissa yleensä aina on jotain hankaluutta tullut. Jostain syystä nämäkin projektit menivät täydellisen yksinkertaisesti kohdilleen.

Tänään mies kävi vielä irroittamassa vanhan lokin propellia. Vuoden 1975 mutterit aukesivat nätisti ilman rälläkkää., vähän vain rapsutettiin maalikerrosta pois päältä. 

Joko taitomme ovat vuosien saatossa kehittyneet tai sitten vain on ollut hyvä säkä. Ensimmäiseen vaihtoehtoon en ihan vielä uskalla luottaa.

Ps. En muuten päässyt kokeilemaan impellerin vaihtoa käytännössä:)

 

 

 

Jäiden lähtöä odotellessa

Veneilykausi lähestyy kovaa vauhtia, mutta vielä ei olla päästy veneen tuunaukseen. Mies oli eilen avannut kauden pyörähtämällä parissa alana liikkeessä. Miehen mukaan sisäänpääsymaksu veneliikkeeseen on 100 euroa, ei ollut hinnat laskeneet. 


Ensimmäisenä projektina on odottamassa pohjan maalaus. Toivottavasti pääsiäiseksi lämpiää, jotta saadaan projekti hoidettua ajoissa. Baloo lasketaan vesille 23.4. Tämä tosin ei ole aivan oma valinta, vaan venekerho määrittää ajankohdan. Master-veneilijät haluavat veneet vapuksi vesille. Meille riittää laskun yhteydessä pieni koeajo. Odotellaan suosiolla lämpimimpiä kelejä.


Sataman talven mysteeri on keskeltä parkkiriviä kadonnut vene. Kyse on kookkaasta purkkarista. Venerivistö sijaitsee kapealla laiturilla, johon ei mahdu ajamaan kun veneet ovat parkissa. Laiturin toisella puolella on tilaa, mutta välissä on aita. Ilmeisesti vene on nostettu aidan yli. Karttunen on saanut laittaa parastaan kikkailemalla veneen kyytiin. Voi kun olisi päässyt näkemään! Moottoriveneklubilaiset sovitaanko, että operaatioista tiedotetaan uteliaille kanssaveneilijöille Facessa.


Baloon talvehtimen on sujunut ongelmitta. Pressut ovat pysyneet paikallaan eikä edes naruja ole tarvinnut kiristellä. Miehellä oli talvella joku akku hommeli hoidettavana veneessä. Sataman peilijää hankaloitti asiaa. Ei ollut sopivaa työkalua jään rikkomiseksi matkassa, niin mies ei voinut (=en antanut) kiivetä ylös veneeseen. Tikapuut olisivat varmasti lähteneet alta.  Päädyimme Blue Peteriin kevään ensimmäisille terassikaakaoille.

Vene 17 Båt

Kevät alkoi jälleen perinteisillä venemessuilla. Messut mainostavat itseään Pohjoismaiden suurimpana venealan tapahtuma. Näin varmasti joillain mittareilla mitattuna onkin. Meidän perheessä messut ovat menettäneet viehätyksensä ja messuilla käynti on muodostunut vain tavaksi. Suurimpana vaikuttajana tunteeseen on se, että messuilta uupuvat lähes kokonaan uutuudet perinteiselle veneilijälle. 

Vesiurheilua emme harrasta ja miehen yrityksiin narrata kaloja riittää perinteinen umpikela virveli. Venettäkään ei ole tarkoitus vaihtaa, ellei miehellä pala proppu Baloon huoltotöiden määrään. Veneilytarvikkeet ovat ainoa meitä kiinnostava osasto. Vuodesta toiseen samojen näytteileasettajien osastoilla pyörivät samat hilavitkuttimet. Elektroniikassa tapahtuu uudistumista, mutta sitäkään ei aivan joka vuosi uusita. Sisustus ja lifestyle osastoilla ei mene yhtään paremmin. On noloa nähdä kolmatta vuotta peräkkäin sama astiasto kaupan.

Vuosi sitten kävimme Tukholmassa Allt för sjön -messuilla. Vaikka näytteileasettajien määrässä on kyse pienemmistä messuista kuin Helsingissä, niin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Tyynykauppiaita erilaisella valikoimalla on tusinan verran. Onneksi suurin osa Tukholman näytteileasettajista toimittaa postimyynnillä myös Suomeen. Tämä vuoden Tukholman messumatkasta on tulossa postaus myöhemmin keväällä.

Ostokset Helsingin messuilta jäivät minimiin. Metrilakuja ei tällä kertaa hankittu, mutta mukaan tarttui Kala Kallen säilykkeitä. Minä en kala- tai lihasäilykkeistä välitä. Mies tykkäsi makupaloista ja kaupat syntyivät. Perinteiset salamit ja parmesaani tuli myös hankittua.


Studio Ishavet on messuilla aina yhtä ihanalla osatolla. Heidän ihanuuksiaan en pysty ohittamaan uutuksien puutteesta huolimatta. Ishavet pärjäisi valikoimallaan varmasti myös Tukholmassa. Muutaman tuoksupussin ostin veneen komeroihin.

Mies intoutui kuuntelemaan työluentoa veneen puuosien kunnostuksesta. Lepuutin jalkojani samalla. Asiantuntevina luennoitsijoina toimivat Ville Herukka ja Kari Voutilainen Savon ammatti- ja aikuisopistostosta. Luento oli todella yksityiskohtainen hiomapaperien karheudesta lähtien. Pelon sekaisella kunnioituksella odotan Baloon sitloodan kunnostusprojektia, joka ilmeisesti tänä keväänä on vihdoinkin toteutumassa. Pölyallergiaan vedoten yritän välttää hiontaprojektin ja keskittyä lakkausprojektiin. Mieheltä saattaa tulla reklaamatio suunnitelmaan.

Kaikesta huolimatta tapaamme taas ensi keväänä messuilla, eihän sieltä osaa pysyä poissakaan. Toivomus kaikille näytteilleasettajille jo etukäteen: Uutuudet kehiin! Yksikin uusi tuote vetänee messuosastolle ennätysyleisön. Salamiostoksiin 18 euron pääsylippu on liikaa.

Diesel-moottorin huoltokurssilla

Osallistuin Naispurjehtijoiden yhteistyössä Top Boat Oy:n kanssa järjestämälle Diesel-moottorin huoltokurssille. Kurssi pidettiin Top Boatin tiloissa Sarvastossa. Kurssin vetäjänä toimi Top Boatin Jarmo Hollo. Innokkaita leidejä kurssilla oli 13. Osa oli toista kertaa kurssilla.

moottori

Kaveripiirissä tieto kurssille osallistumisestani näytti aiheuttavan huvittuneisuutta. En ole kuulemma profiloitunut kiinnostuksesta moottoreita tai muitakaan öljyisiä vehkeitä kohtaan. Haluan huomauttaa, että olen perheen ainut teknisen koulutuksen saanut.

Kurssi koostui kahdesta osasta. Ensin käytiin läpi diesel-moottorin toimintaperiaatteita. Opettaja asiantuntevasti muistutti heti aluksi, että toiset opiskelevat aihetta 3-7 vuoteen koulutusasteesta riippuen, me pari tuntia. Sisältö olisi siis todella pinnallinen raapaisu, mutta 100 kertaa enemmän kuin minun aikaisemmat tietoni aiheesta. Toinen osio käsitti yleisimmät vuosittain suoritettavat huoltotoimenpiteet sekä listan varoituksia, mitä ei pidä itse mennä sörkkimään. Huoltotoimenpiteistä käytiin läpi suodattimien, impellerin ja laturinhihnan vaihdot. Lisäksi keskusteltiin muun muassa moottorin ilmaamisesta. Itse tykkäsin erityisesti vinkeistä kuinka huoltotoimenpiteet pystyy tekemään sotkematta venettä. Mies odottaa innolla näiden vinkkien käytäntöön laittamista.

tyokalut

Kurssi oli aivan loistava, suosittelen! Minä en ole aikaisemmin tajunnut yhtään mitään veneemme moottoriin liittyvistä huoltotoimenpiteistä. Tämä varmasti myös näkyi kurssilla tyhminä kysymyksinä. Roolini moottorin huoltotöissä on ollut ojennella erilaisia työkaluja ja seisoa glykolisangon pitäjänä. Huoltotoimenpiteiden muistaminen ja jatkossa veneen huoltaminen toki vaatisi enemmän käytännön harjoittelua. Mies lupasi välittömästi siirtää polttoainesuodattimen vaihdon minun vastuulleni, on kuulemma todella hankalassa paikassa.

huoltoa

Kurssi antoi ripauksen ymmärrystä moottorin sielunelämään ja koen taas olevani himppusen varmemmalla pohjalla veneilijänä. Seurauksena kurssista oli, että suunnittelin välittömästi ostavani Venemestarin suositteleman Kahan BlazeCut-sammutusjärjestelmän konehuoneeseemme. Itsesyttyvät moottorit eivät vakuuttaneet turvallisuudellaan. Kiitokset Jarmolle hyvästä opetuksesta!