Kasnäs

Emme pysty ohittamaan reissuillamme Kasnäsia. Joka kerta mieleen palautuu ihka ensimmäisen rantautumisen muistot.

Satuimme paikan päälle Kasnäs-päivänä. Kiertelimme kojut. Löysin muutaman pikku korin veneeseen. Mies tuhahteli. On jo oppinut käyttämään. Kotona en konmarita. Veneessä on mukavampaa kun kaikki pikkutavarat ovat omilla paikoillaan.

Välipalaksi grillimakkarat kesäpojalta. Kylpylän jätimme tällä kertaa väliin. Testasimme Kasnäsin uuden saunan. Kaakelilauteet kummastuttivat. Komeat näköalat.

Illalla pizzat Kasnäsin ravintolassa. Ok, pizzassa keittiö harvoin epäonnistuu. Humpat jätimme muitten pyörähdeltäviksi.

Hangonkylä

Tällä kertaa Hanko ja bridge-viikko jäivät väliin. Olimme liikenteessä perjantaina. Hangon Itäsatama oli täynnä, emmekä olleet etukäteen varanneet paikkaa. Päätimme siis jatkaa matkaa Hangonkylään. Meillä on hyvät kokemukset ko. paikasta. 

Viimeksi haukuin paikan wc- ja suihkutilat. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kuulin, että ne oli uusittu. Ei olisi kannattunut ilahtua. Hangon kaupunki on päättänyt säästää ja tuoda tilalle kontin. Varmasti kustannustehokas ratkaisu. Käyttäjälle konttisuihkut ovat vihonviimeisiä. Ahtaassa kopissa kesäkuumalla (tai vähän kylmemmälläkin) joudut vaihtamaan vaatteet kosteassa vesihöyryssä.  Jokainen nainen tietää, mitä on yrittää vetää sukkapöksyjä nihkeälle iholle. Konttisuihkujen ilmastointi on olematon. Säästetty oli tuuletusikkunastakin. Suihkuja ja vessoja oli tasan kaksi kappaletta kumpiakin. Suihkujen sisustuksessa säästäminen oli viety äärimmäisyyteen. Ei suihkuissa eikä vessoissa ollut peiliä. Vain toisessa suihkussa oli penkki. Penkki oli viety jostain vanhasta kokoustilasta. Eikä penkkiä todellakaan ollut suunniteltu kosteissa tiloissa käytettäväksi. Penkistä irtosi palasia. Ei mukavaa paljaalle iholle. Toiseen suihkuun ei ollut penkkiä edes kokoustiloista onnistuttu nyysimään. Molempien suihkujen lattiakaivojen kaadot olivat aivan pielessä. Lattiakaivot eivät myöskään vetäneet. Varmaakin siitä syystä, ettei niitä ollut koskaan siivottu. Käytännössä suihkutilat tulvivat. Naisten kangaskengät olivat läpimärkiä. Hylly tai jonkinlainen laskutaso olisi myös ollut mukava. Silmälaseille ainoa sjoituspaikka oli jakkara tai sitten lattia. Hiustenkuivaaja olisi ollut luksustason varustelua. Kaupungin perimiin satama-maksuihin nähden, 50€ kylki ja 20€ poiju, kaupungin olisi syytä miettiä palveluita uudelleen. Toiminnasta jäi rahastuksen maku. Sijaiskärsijänä on satama-yrittäjä. Vessat ja suihku ovat olennainen palvelu veneilijöille. Säästäminen näkyy sataman kävijämäärissä.

Hangonkylän satamassa oleva På Kroken on erinomainen kalaravintola. Käytännössä melkein kaikki vieraat ottavat saaristolaispöydän. Mieskin kehui kovasti. Itse henkisesti rajoittuneena raakoja ja raakypsennettyjä kaloja tutustuin ravintolan muuhun ruokatarjontaan. Kampasimpukoita alkuun ja pääruuaksi päivän saaliiksi napatun kuhan. Molemmat olivat erinomaisia aterioita ja ruoka tuli nopeasti. Pullollinen Savignon Blancia kyytipojaksi. Suosittelen. 

Illalla lasilliset punaviiniä.  

Grynnan, Elisaari ja Sommaröstrand

Grynnan on venekerhomme Suomen Moottoriveneklubin saari. Grynnanin sijainti on aivan loistava länteen kohdistuvilla venereissuilla. Meidän nopeuksilla, noin 6M tunnissa, matka Lauttasaaresta Grynnanille kestää vajaa neljä tuntia. Grynnanilla on suojainen poukama kovemmillekin keleille. Saarelta on hyvä lähteä Porkkalanselän ylitykseen. 

Edelliskerran Porkkalanselkä kokemuksista sisuuntuneenaa, olin tutkinut kaikki mahdolliset tuuli- ja aallokkoennusteet etukäteeen. Ennusteiden mukaan aamuksi oli luvattu tyyntä keliä. Mies kiskottiin sängystä kuuden aikaan. Seitsemän maissa oltiin jo merellä. No eipä ne ennusteet ole tänä kesänä muutenkaan paikkaansa pitäneet. Jälleen Porkkalanselän aallokko yllätti. Tämän kerran ylitys ei sijoittunut edes top3:seen, mutta kyllä se silti jännittämään laittoi.

Seuraavaksi pysäkiksi valitsimme Elisaaren. Paikkaa on kovasti kehuttu erilaisilla purjehdus sivustoilla. Me emme ole aikaisemmin vierailleet paikassa. Lähinnä, koska iSailorin kartta näyttää Elisaaren lähestymisreitille metrin syväystä. Nyt uskoimme saaren kotisivuja. Lähestymistä helpottivat myös vastaantulevat purkkarit. Saari on käsityksemme mukaan todella suosittu, mutta heinäkuisena arkipäivänä oli hyvin tilaa. Tosin olimme meille poikeuksellisen aikaisin liikenteessä. Elisaari oli todella kaunis paikka ja kahvilan munkit hyviä. Suosittelen. Ainoa takaisku koettiin Kartanoravintolan sijainnissa. Ravintola on noin 800 metrin kävelymatkan päässä mäellä. Miehellä on jalka kipeänä, eikä kävelymatkat onnistu. Pyöristäkään ei ylämäkeen olisi ollut apuja. Kartanoravintolan kuuluisa kakkubuffetti jäi testaamatta. 

Elisaaresta jatkoimme matkaa Sommaröstrandiin, jonne Elisaaresta on reilu 20 merimailia. Olemme kokeneet, että meille 20 merimailin matka on päivässä sopivan mittainen. Heavy purjehtijat naureskelevat. Me emme jaksa urheilla. Tosin kotiin päin mennessä päivämatkat tuppaavat venymään.

Matkalla Sommaröstrandiin näimme kaksi Rasmusta. Toinen oli vieläpä sketsi, jotka ovat erittäin harvinaisia.  Toisen nimi oli Solitude, toista emme nähneet. Terveiset omistajille! 

Sommaröstrandissa oli hyvin tilaa. Matka meni kauniissa kelissä. Vesisade alkoi rantautuessamme, joten suihkun jälkeen pidimme sadetta rannan kuppilassa. Kiva paikka ja erinomaiset vohvelit, suosittelen. Pienenä varoituksen sanan, että vohveleiden kalorimääärä on mahtava. 

Perinteisesti illalla Ravintola 5Knivariin syömään. Miehelle Skåldöbiff ja minulle tuplahampurilainen. Skåldöbiff oli leivitetty possunfile, vähän kuten snichel. Hamppari oli hamppari. Maittavia molemmat. 

Ilta istuskeltiin ja nautiskeltiin kauniista auringonlaskusta veneellä. Minulla viini, miehellä whisky.

Aamulla kohti Hankoa.

Suomi Areena ja Pori Jazz

Parhaimman veneilykauden, joka vasta oli alkamaisillaan, keskeytti Porin viikko. Tällä kertaa uskoin miestä emmekä lähteneet veneellä Poriin.

Olin töissä Suomi areenassa Kemianteollisuuden  vastuullisuus teltalla. Kemianteollisuudella on Resbonsible Care -vastuullisuusohjelma, joka viettää 25-vuotis juhlavuottaan. Ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä Kemianteollisuuden, Ammattiliitto Pron, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Ylempien Toimihenkilöiden kanssa. Tavoitteena on, että Kemianteollisuus toimisi Suomessa mahdollisimman vastuullisesti, huomioiden luonnovarojen kestävän käytön, hyvinvoivan työyhteisön sekä kestävän ja turvallisen tuotannon ja tuotteet. Porukka torilla oli erittäin kiinnostunutta aiheesta. Koin, että telttamme oli menestys. Ensi vuonna ehkä uudestaan. Kerro somessa #vastuullinenvalintani.

Suomi areena on jo sinänsä kokemus. Viikon aikana Suomen kuka on kukin -kirjan sisältö kokoontuu länsisuomalaiseen pikkukaupunkiin. Mielenkiintoisia paneeleita oli pilvin pimein, joista muutaman mainitakseni Teollisuuden comeback ja Työmarkkinat uudistuvat – Mihin tarvitaan työmarkkinajärjestöjä? Näitä voi muuten tsekata myös Katsomosta. Joka ilta oli lisäksi erilaisia sidosryhmätilaisuuksia. Keskiarvoisesti pääsin nukkumaan aamuyöllä ja kymmeneltä alkoi telttavuoro. Kivaa oli. Erityiskiitokset viikosta Annille, Eliisalle, Irikselle, Karille, Karoliinalle, Merjalle, Niinalle, Riinalle, Samille, Sepolle ja Susannalle!

Kuva: Responsible Care-ohjelma

Porin Jazzeilla olin kahtena päivänä. Torstaina keli oli aivan kamala. Lämmintä kahdeksan astetta ja kaatosade. Pääsimme onneksemme katokseen lämmittelemään ja pitämään sadetta. Täytyy tosin myöntää että bändit menivät ohi. Seurakseni saapunut mies yritti säätä uhmaten nauttia Brian Wilsonin esityksestä. Surffitunnelmaan ei näillä keleillä päästy.

Lauantain ohjelmassa oli  kattaus nimekkäitä esiintyjiä muun muassa Jethro Tull, Erykah Badu, Chaka Khan ja Grace Jones. Uskotaan miestä esiintyjien nimekkyydestä, minä en ollut kuullut kenestäkään aikaisemmin. Tiedostan musiikkimakuni rajoittuneisuuden. Itse pidin White Lies -bändistä. Mies kuvaili ao. bändiä mielenkiintoiseksi uudeksi tuttavuudeksi, jossa oli vaikutteita Joy Divisionista. Uskotaan tämäkin vastaväitteittä. Keli oli kesäinen, punaviiniä tarjolla ja taustamus soi, niin mikäpä oli päivää viettäessä.

Sunnuntaina kotiin viikon reissusta väsähtäneenä. Seuraavassa postauksessa palataan taas veneilyn pariin. Pahoitteluni harhahypystä uskollisille lukijoilleni!

Sightseeing Helsingissä

Saimme viikonlopuksi veljeni ja hänen avovaimonsa kylään. Yanling on kotoisin Kiinasta. Vuorossa oli sightseeing veneilyä ympäri Helsinkiä. 


Aloitimme perinteisellä Kaivarin läpiajolla. Poikkesimme myös Etelärannassa ja Kauppatorilla. Hieman harmitti, ettei Kaivarissa ollut matonpesijöitä. Ei laiturien tarkoitus tainnut aueta uusimmalla perheenjäsenellemme.  Emme ole aikaisemmin pyörähtäneet veneellä keskustassa. Mereltä käsin kaupunki näyttää erilaiselta, rauhallisemmalta. 


Suomenlinnassa meillä kävi säkä ja saimme veneen parkkiin. Nuoripari kirmaili katsastamaan saarta ja metsästämään pokeja. Me nautiskelimme kauniista päivästä veneen kannella. Lounasta nautittiin Ravintola Valimossa. Hyvää oli.

Kiitokset Yanling ja Osku mukavasta viikonlopusta!

Pirttisaari – Porvoo

Vihdoin viimein reissuun! Ensimäiseksi kohteeksi valitsimme Pirttisaaren. Saari on kaunis ja varsin rauhallinen. Nytki vain neljä venettä laiturissa. Oli yksi alkukesän harvoista kauniista illoista. Nautiskelimme kannella löhöilen. Illalla perinteisesti grillasimme. Seuraavana päivänä pitelimme sadetta pitkälle iltapäivään lueskelemalla vanhoja lehtiä.


Iltapäivästä suuntasimme nokan kohti Porvoota. Porvoo on joka kesäinen must kohde, kuten Hankokin. Porvoon vanha kaupunki on aivan ihana! Porvoon heikkous on huono vierasvenesatama. Vierasvenepaikkoja on liian vähän kysyntään nähden, sosiaalitilat ovat surkeat ja satamakonttori on kaukana. Sosiaalitilat ovat kontissa, joka on ahdas ja kuuma. Vesihöyry ei pääse poistumaan mihinkään ja ilmastointi on onneton. Tällä kertaa naisten sosiaalitilat olivat todella likaiset. Suihkuun mennessä jouduin ensimmäisenä siivoamaan. Tilat lainehtivat ja vessapaperi oli lopussa. Kolmen päivän aikana tiloja ei kertaakaan siivottu. Porvoon kaupunki on ilmeisesti ulkoistanut palvelut, mutta syytä olisi kiinnittää huomiota laatuun. Ei anna hyvä kuvaa kaupungista. Kaupunki kuullemma suunnittelee uutta satamaa joen toiselle puolelle Citymarketin viereen. Ilmainen vinkki kaupungin päättäjille, veneilijät tulevat Porvooseen vanhan kaupungin, eivät Cittarin takia. 


Ensimmäisenä iltana nautimme päivällisen Rafael’s Steak Housessa. Ruoka oli perus maukasta ja mies pitää paikan annoskoosta. Tulemme uudelleen.


Kolmas päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mikä on tänä kesänä ollut poikkeuksellista. Vierailimme Runebergin kotitalolla. Museo oli kompakti ja ihan mukava. Fredrikan puutarha oli kaunis. Päiväkaffet (lue oluet) nautittiin Café Cabriolen terassilla.


Tietenkin shoppailimme tai no ainakin minä. Erityiskiitos palvelusta ja rupattelutuokiosta Porvoon Tazzialle! Syömässä kävimme Meet Districtin terassilla, ruoka oli mainiota. Illan nautiskelimme veneellä. Miehelle sikari ja whisky, minulle punaviinilasi.


Aamutoimien jälkeen lähdimme kotia kohden, edessä työviikko keskellä lomaa.

Pilssipumpun huoltoa

Muistattehan viime kesänä hajonneen pilssipumppumme.  


Tottakai pumppu piti ennen kesän reissuja korjata. Pilssipumppu sijaitsee kansilaatikossa varsin hankalassa paikassa. Päätin armahtaa miestä ja kiivetä itse laatikkoon. Pumpusta piti vaihtaa venttiilin läppä. Mies parhaansa neuvoi laatikon ulkopuolelta valokuvien perusteella mitä pitää tehdä. Lopputuloksena pilssipumppu toimii taas. 


Ei tuo nyt merkittävin huoltotoimenpide veneessä ollut. Ensimmäinen kuitenkin, jonka minä suoritin onnistuneesti alusta loppuun asti. Olen aika ylpeä itsestäni!   

Pikkukippari 

Vihdoin vimein viikolla saimme odotetun vieraan venhoomme. Veljenpoikani astui pikkukippariksi alukseen. Keli oli ollut koko päivän harmaa, mutta startatessamme veneen Pajalahdesta taivas kirkastui. Lauttasaaren selällä aallokko keinutti venettä. Pikkukippari ilahdutti miehistöä lauleskelemalla ”ihahhaa, ihahhaa…”. No onhan Balookin merihevonen:) Teimme Kaivarin läpiajon ja kävimme tekemässä Kustaanmiekassa u-käännöksen. Pikkukipparikin tottakai pääsi ruoriin. Tällä kertaa reissu jätettiin lyhykäiseksi, jotta pikkukipparikin jaksoi menossa mukana. Hienosti jaksoikin, hymyä riitti loppuun asti. Kiitokset Annille, Rikulle ja pikkukippari Leeville mukavasta reissusta!


 

Veneilijän tennarit

Blogi yhteistyön kautta sain testattavakseni Sprox tennarit. Color4care on tunnettu värikäistä ja iloisista työvälineistä, -asuista ja -kengistä hoitotyön ammattilaisille. Tuotteissa on viety pikälle ajatus mukavuudesta ja raskaan hoitotyön keventämisestä, muun muassa mukavien jalkineiden avulla. Ei siis ilmeisin yhteistyökumppani veneilijälle. Maakravulle kelpaavat kaikki mahdolliset mukavuutta lisäävät testit.

Tennarit olivat jalassa todella kevyet. Miehen paheksuvien katseiden seuratessa punnitsin tennarit keittiövaalla. Painoa tennareilla oli yhteensä vain 320 grammaa. Tuntui kuin olisi sukkasillaan hipsinyt veneessä. Tennareissa ei ole varsinaista kiinnitystä vaan ne vain sujautetaan jalkaan. Todella kätevää veneessä.  Lestiltään tennarit sopivat leveämpääkin jalkaan. Työkäytössä on varmasti hyvä ettei jalkine purista, mutta toimi myös veneilijällä. Tennareihin sopi hyvin paksumpikin sukka, villasukat mukaan lukien. Varpaat pysyvät jatkossa lämpimänä. Tennareiden pohjamateriaalia en tunnistanut. Käytännön testissä kengät pitivät erinomaisesti lasikuitukannella. Pohja oli hieman levennetty, mikä auttoi säilyttämään tasapainon heilutuksessa. Valkoinen pohja on aina hyvästä veneessä, niin ei tarvitse pelätä mustia jälkiä valkoisella kannella. Ulkoasukaan ei ollut hullumpi ja miellytti maakravun silmää.

Tennareiden vedenpitävyys testataan sopivien kelien tullessa vastaan. Materiaali vaikutti huokoiselta. Tennarit luultavasti ainakin kuivuvat nopeammin kuin perinteiset puuvillaiset.

Sproxeista tulee ehdottomasti vakiojalkineeni veneessä. Kevyet, mukavat ja huomaamattomat, näillä on mukava kiipeillä ketterästi veneessä. Suosittelen!

Hyvää juhannusta!

Tämä kevät on ollut aivan ennätyksellisen kiireinen töiden puolesta. Jokainen viikonloppu on ollut kiinni joko miehen tai omissa töissä tai sukujuhlissa. Alkuviikosta ehdin viimein siivoilemaan Baloon sisätilat loppuun. Juuri ennen katsastajan saapumista saatiin samalla iso purje paikalleen. Katsastettiin Baloo viimein kakkosluokkaan. Projektina ollut Baloon hankinnasta asti, mutta jotenkin vaan jäänyt.

Koko kevään on venholla rampannut erilaista äijää korjailemassa ja tarkistelemassa milloin mitäkin. Viimeisimpänä koeponnistettiin Baloon kaasuliesi. Läpi meni tarkistus. Olen aina ollut hieman arka kaasun käyttäjä, joten olin erittäin helpottunut tarkistuksen lopputuloksiin.  Joku lukija saattaa muistaa viime kesältä seikkailumme Kasnäsin ”aallokoissa”. No nyt ollaan sitten arvioitettu vahingot puusepällä. Koko styyrpuurin puoleinen tiikkilista on irti. Hinta-arvio useampi tonni. Toivottavasti vakuutusyhtiön päätös on myönteinen.  

Paljon on kesken, uusimpana vikana webasto lopetti toimintansa. Juhannuskelit ovat sen verran viileät, että juhannusyö menee kaupungissa.  Juhannuspäivänä viimeistään vesille, edes pienelle kaupunki sightseenille.  Juhannuksen jälkeen saamme toivottavasti kyytiin myös veljenpoikani pikkukippariksi. Tarkoitus olisi suunnata leijonia katsastamaan Korkeasaareen.

Hyvää juhannusta lukijoilleni!