Vihdoin vimein viikolla saimme odotetun vieraan venhoomme. Veljenpoikani astui pikkukippariksi alukseen. Keli oli ollut koko päivän harmaa, mutta startatessamme veneen Pajalahdesta taivas kirkastui. Lauttasaaren selällä aallokko keinutti venettä. Pikkukippari ilahdutti miehistöä lauleskelemalla ”ihahhaa, ihahhaa…”. No onhan Balookin merihevonen:) Teimme Kaivarin läpiajon ja kävimme tekemässä Kustaanmiekassa u-käännöksen. Pikkukipparikin tottakai pääsi ruoriin. Tällä kertaa reissu jätettiin lyhykäiseksi, jotta pikkukipparikin jaksoi menossa mukana. Hienosti jaksoikin, hymyä riitti loppuun asti. Kiitokset Annille, Rikulle ja pikkukippari Leeville mukavasta reissusta!
Veneilijän tennarit
Blogi yhteistyön kautta sain testattavakseni Sprox tennarit. Color4care on tunnettu värikäistä ja iloisista työvälineistä, -asuista ja -kengistä hoitotyön ammattilaisille. Tuotteissa on viety pikälle ajatus mukavuudesta ja raskaan hoitotyön keventämisestä, muun muassa mukavien jalkineiden avulla. Ei siis ilmeisin yhteistyökumppani veneilijälle. Maakravulle kelpaavat kaikki mahdolliset mukavuutta lisäävät testit.
Tennarit olivat jalassa todella kevyet. Miehen paheksuvien katseiden seuratessa punnitsin tennarit keittiövaalla. Painoa tennareilla oli yhteensä vain 320 grammaa. Tuntui kuin olisi sukkasillaan hipsinyt veneessä. Tennareissa ei ole varsinaista kiinnitystä vaan ne vain sujautetaan jalkaan. Todella kätevää veneessä. Lestiltään tennarit sopivat leveämpääkin jalkaan. Työkäytössä on varmasti hyvä ettei jalkine purista, mutta toimi myös veneilijällä. Tennareihin sopi hyvin paksumpikin sukka, villasukat mukaan lukien. Varpaat pysyvät jatkossa lämpimänä. Tennareiden pohjamateriaalia en tunnistanut. Käytännön testissä kengät pitivät erinomaisesti lasikuitukannella. Pohja oli hieman levennetty, mikä auttoi säilyttämään tasapainon heilutuksessa. Valkoinen pohja on aina hyvästä veneessä, niin ei tarvitse pelätä mustia jälkiä valkoisella kannella. Ulkoasukaan ei ollut hullumpi ja miellytti maakravun silmää.
Tennareiden vedenpitävyys testataan sopivien kelien tullessa vastaan. Materiaali vaikutti huokoiselta. Tennarit luultavasti ainakin kuivuvat nopeammin kuin perinteiset puuvillaiset.
Sproxeista tulee ehdottomasti vakiojalkineeni veneessä. Kevyet, mukavat ja huomaamattomat, näillä on mukava kiipeillä ketterästi veneessä. Suosittelen!
Hyvää juhannusta!
Tämä kevät on ollut aivan ennätyksellisen kiireinen töiden puolesta. Jokainen viikonloppu on ollut kiinni joko miehen tai omissa töissä tai sukujuhlissa. Alkuviikosta ehdin viimein siivoilemaan Baloon sisätilat loppuun. Juuri ennen katsastajan saapumista saatiin samalla iso purje paikalleen. Katsastettiin Baloo viimein kakkosluokkaan. Projektina ollut Baloon hankinnasta asti, mutta jotenkin vaan jäänyt.
Koko kevään on venholla rampannut erilaista äijää korjailemassa ja tarkistelemassa milloin mitäkin. Viimeisimpänä koeponnistettiin Baloon kaasuliesi. Läpi meni tarkistus. Olen aina ollut hieman arka kaasun käyttäjä, joten olin erittäin helpottunut tarkistuksen lopputuloksiin. Joku lukija saattaa muistaa viime kesältä seikkailumme Kasnäsin ”aallokoissa”. No nyt ollaan sitten arvioitettu vahingot puusepällä. Koko styyrpuurin puoleinen tiikkilista on irti. Hinta-arvio useampi tonni. Toivottavasti vakuutusyhtiön päätös on myönteinen.
Paljon on kesken, uusimpana vikana webasto lopetti toimintansa. Juhannuskelit ovat sen verran viileät, että juhannusyö menee kaupungissa. Juhannuspäivänä viimeistään vesille, edes pienelle kaupunki sightseenille. Juhannuksen jälkeen saamme toivottavasti kyytiin myös veljenpoikani pikkukippariksi. Tarkoitus olisi suunnata leijonia katsastamaan Korkeasaareen.
Hyvää juhannusta lukijoilleni!
Merille tekisi mieli
Kävin lyhyellä matkalla Alicantessa. Satamassa ihailin veneitä ja haaveilin jo kovasti merille pääsystä.
Mukavuusveneilijä ei näillä keleillä vielä liiku mihinkään. Michelin-ukoksi pukeutuneena veneily ei vain ole minun juttuni. Joku raja on oltava kömpelyydellä. Voisi olla aika haastavaa täydessä sotisovassa muun muassa rantautua.
Miehen harmiksi en kirmaile kannella bikineissäkään. Olen kylmäverinen ja mittarin laskiessa alle 25 celsiuksen menen kananlihalle. Baloon siirtäminen Välimerelle olisi varmasti kannaltani paras ratkaisu. Haaveiluksi taitaa jäädä.
Talviveneilyä edelleenkin…
Tänään nostettiin Baloon masto. Maston nosto meni jo rutiinilla. Oman lisävivahduksen hommaan toi keväinen lumisade. Keli vaihteli auringonpaisteesta räntäsateeseen. Pahin räntäkuuro sattui kohdalle juuri, kun olimme siirtämässä venettä nostopaikalta omaan laituriin. Lisää tunnelmaa olla räntäsateessa heppoisilla tikkailla metrin korkeudessa meren pinnasta kaiteen väärällä puolella. Voitaisiin jo siirtyä talviveneilystä kesäveneilyyn.
Vihdoinkin vesillä!
Baloo laskettiin sunnuntaina vesille. Teimme lyhyen koeajon. Kaikki toimi ja mikään ei vuotanut. Tarkistutimme sammuttimet saamutinhuoltajalla. Yksi oli vanhentunut, joten ostettiin yksi uusi tarkastajalta mukaan. Opimme, että sammuttimien parasta ennen päivä on kymmenen vuotta. Paukkuliivini olivat talven aikana itsestään poksahtaneen. Liivit lähtivät tarkastajan mukana Kuopioon huollettavaksi.
Kerhon kanttiinissa nautimme aamiaisen. Sitten oli vuorossa maston valmistelu nostoa varten.
Mastovalo ei palanut. Erinäköisten selvitystoimien jälkeen totesimme, ettei maston läpi menevässä johdossa kulje jännite. Eikun Bauhausiin ostamaan sähköjohtoja. Mikään Lauttasaaren venetarvikeliike kun ei tietenkään ole sunnuntaisin auki.
Miehellä on ollut ajatuksena siirtää vhf-radion antenni mastoon, joten hankimme myös kaapelin. Eikun takaisin Pajalahteen vetämään johtoja maston läpi. Projekti meni yllättävän kivuttomasti.
Mies vielä eilen kävi asentamassa antennin paikalleen mastoon. Jos nyt vihdoinkin radiosta alkaisi kuulumaan jotain.
Vappuiloa!
Baloo on yleensä laskettu vesille viikkoa ennen Vappua. Tänä keväänä kylmät säät viivästyttivät laskun Vapun jälkeiselle sunnutaille.
Perheemme oli varannut jo aikoja sitten talvilomamatkan Amsterdamiin. Tänä Vappuna veneilemme siis näissä maisemissa.

Onneksi! Suomen räntäsateet ei innosta. Tosin ei me koskaan olla Vappuna Suomessakaan oltu merillä, vaikka vene on vedessä ollutkin.
Vappuristeilymme kierteli pitkin Amsterdamin viehkeitä kanavia. Hauskaa Vappua lukijoilleni!
Allt för sjön 2017
Kirjoitin aikaisemmassa postauksessa Helsingin venemessujen menettäneen viehätyksensä, johtuen viime vuoden vierailusta Tukholman venemessuilla.

Viime kerrasta innostuneena järjestimme tänä vuonna messumatkan työpaikkani venekerhon kanssa. Neljä innokasta veneilijää lähtivät perjantai-iltana kohti Tukholmaa. Menomatkalla vaihdettiin tietenkin kuulumiset veneiden tulevista huolloista ja laskuista sekä unelmoitiin tulevaisuuden reissuista. Maailmanympäri oltiin jo menossa.

Olimme miehen kanssa varanneet auton mukaan messuille. Varmistelimme isompien ostosten mukaan mahtumista. Autolla olimme Siljan terminaalista noin puolessa tunnissa messukeskuksella, viimeinen 500 metriä tosin toi matkaan kymmenen minuuttia lisää. Messuille pääsee kätevästi myös julkisilla kulkuneuvoilla, keskustasta junalla Älvsjöhön. Juna-asema on vain messukeskuksen vieressä.
Matkakumppanimme olivat älynneet ostaa liput ennakkoon. Suosittelen, jono oli lauantai aamuna pitkä.
Ensin suuntasimme katsastamaan veneuutuudet. Kiersimme suomi osaston ja tsekkasin näkyisikö tuttuja, ei näkynyt. Veneet eivät meitä niin innosta, mutta Swanin 50 oli katsastettava sisältä asti. Kyse oli kilpurista, mutta silti Swaniksi yllättävän karu sisustus. On ne joka tapauksissa hienoja!
Minä olin odottanut erityisesti messujen hilavitkutin osastoa. Jännittävää oli, että moni näytteilleasettaja oli nyt pienemmällä osastolla kuin viimeksi, mutta vastaavasti toiset olivat isontaneet osastojaan. Katsottavaa riitti ja ostoksiakin tuli tehtyä. Yhtään tyynyä ei lähtenyt mukaan. Mies osti kannettavan aurinkopaneelin, varmasti tarpeellinen mutta ruma. Minä hankin kattilasarja sekä muuta pientä tarpeellista. Lisäksi tuli hankittua uusi keksi ja Hook & Moorin venehaka. Jälkimmäinen tarvitsee kuivaharjoituksia, mutta vaikuttaa tosi kätevältä. Löytyy kyllä Suomestakin useasta eri liikkeestä. Ostimme lyhyemmän kaksimetrisen kun kolmemetrinen tuntui sen verran painavalta, että tuskin jaksisin pidellä.

Kaiken kaikkiaan upea reissu. Kiitokset Heidille, Mikolle ja Jyrkille matkaseurasta!
Täytyy alkaa varaamaan lipuja ensi vuoden reissulle vai olisikohan sittenkin vuorossa Dusseldorf.
Nuorten veneilykoulu
Venekerhomme Suomen Moottoriveneklubi on koko perheen venekerho.
Klubillamme toimii lasten ja nuorten veneilykoulu. ”Osaava juniori on oiva apu perheen venematkoilla ja osaavan miehistön myötä veneily muuttuu entistä enemmän koko perheen yhteiseksi harrastukseksi. Ne lapset ja nuoret, joiden perheessä ei ole omaa venettä, pääsevät veneilykoululaisina merelle ja tutustuaan monipuolisesti veneilyn maailmaan.” Veneilykoulussa lapset oppivat veneilyn kannalta tärkeitä taitoja, kuten Lukemaan karttaa ja kompassia, tunnistamaan merimerkkejä, ajamaan kumiveneellä ja rantautumaan laituriin, tekemään solmuja, väistämään muita aluksia, pyytämään apua hätätilanteessa, ensiapu- ja vesipelastustaitoja sekä liikkumaan luonnossa. Nuorten veneilykoulu on osa Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n menestysseura hanketta.
Jos itsellä olisi lapsena ollut mahdollisuus osallistua veneilykouluun, olisin varmasti ollut mukana. Olinhan mukana kaikesssa muussakin kerhotoiminnassa. Veneilykoulu on toiminut pari vuotta ja saavuttanut suuren suosion. Ensi kesälle on jäljellä vielä muutamia yksittäisiä paikkoja.
Moottoriveneklubi esittelee toimintaa ja erityisesti veneilykoulutusta koko perheen yleisötapahtumassa tiistaina 23.5 kello 17:00 alkaen Pajalahdessa Lauttasaaressa. Tapahtumassa voit kokeilla kumineveellä ajoa ja purjehdusta sekä opettella tekemään solmuja. Paikalla myös venepoliisi ja Meripelastusseura. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervemenoa käymään.
Ps. Veneellisille perheille tiedoksi, että SMK:lta löytyy vapaita venepaikkoja Helsingissä.

Lähde: Suomen Moottoriveneklubi.
Nappisuorituksia
Jos kuulet jonkun väittävän, ettei veneily käy kuntoilusta, hän ei taatusti ole harrastanut lajia kokonaisvaltaisesti.
Toissapäivänä avattiin vene paketista talven jäljiltä. Aurinko paistoi, mutta lämmintä oli vain pari astetta. Takin riisuin viiden minuutin huhkinnan jälkeen. 10 x 12 metrisen pressun paketointi ei ole aivan kevyt urakka. Jostain syystä pressu meni tänä vuonna helpommin pakettiin, kuin aiemmin. Normaalisti olemme joutuneet sataman varaston oven pakottamaan lukkoon, kun pressu on pursunnut yli. Tänä vuonna pressu sujahti nätisti paikalleen ja komeroon sopisi muutakin rompetta. Hämmästyttävää.
Mies oli jo pari päivää aikaisemmin hommissa. Muutamia pikku projekteja, muun muassa impellerin vaihto, joissa yleensä aina on jotain hankaluutta tullut. Jostain syystä nämäkin projektit menivät täydellisen yksinkertaisesti kohdilleen.
Tänään mies kävi vielä irroittamassa vanhan lokin propellia. Vuoden 1975 mutterit aukesivat nätisti ilman rälläkkää., vähän vain rapsutettiin maalikerrosta pois päältä.
Joko taitomme ovat vuosien saatossa kehittyneet tai sitten vain on ollut hyvä säkä. Ensimmäiseen vaihtoehtoon en ihan vielä uskalla luottaa.
Ps. En muuten päässyt kokeilemaan impellerin vaihtoa käytännössä:)




