Baloossa oli ostettaessa mielestäni ihan ok sisustus. Kaipasin kuitenkin muhkeampia sohvia ja mattoja lattioille. 

Tykkään sisustamisesta, mutta värisilmää minulle ei ole suotu. Tuskailin asian kanssa aika paljon. Mieheni olikin jo kauhuissaan, että kutsun vielä jonkin tv:n sisustusohjelman apuun. Ei tarvittu sisustusohjelmia vaan onneksi ystävättäreni riensi apuun. 

Kävimme yhdessä valitsemassa Mauronetilta sopivat kankaat verhoihin, mattoihin ja patjoihin. Ystäväni oli niin tehokas, että tuli valinneeksi toisenkin liikkeessä yhtä aikaa asioineen pariskunnan kankaat. Pääväriksi valitsimme harmaan eri sävyt. Ystäväni ehdotteli rohkeampiakin värejä, mutta minulla ei kantti kestänyt. Minulla on myös henkinen allergia sinistä kohtaan. Jota tuntuu olevan joka veneen perus sisustusväri. Venetehtaille terveisiä, että muutkin värit olisivat kivoja. Harmaan ja erityisesti mahongin raikastamiseksi hankin ystäväni ehdotuksesta lisäksi valkoisia sisustustuotteita. 

Valitsin Mauronetin, koska kyse oli kotimaisesta firmasta ja firman miehet tulivat veneelle hoitamaan mittaukset ja kaavojen piirtämiset. En olisi ikinä uskaltanut tehdä näitä omalla vastuullani. Sisustusprojekti kannattaa aloittaa ajoissa, mitä lähemmäksi kesää mennään sitä ruuhkaisempaa liikeissä on.

Itse aloitin projektin syyskuussa ja juhannusviikolla minulla oli uusi sisutus veneessä:) 

Kesämökki on nyt mielestäni tosi kivan näköinen. Mitä mieltä sinä olet? 





Ystävälleni perheineen on luvattu veneretki palkkioksi sisutussuunnittelusta.

Olimme alkukeväällä miettineet, että olisi kiva asentaa veneeseen tv ja nettiyhteys. Muiden tärkeämpien projektien lomassa nämä kuitenkin jäivät. Kun maston nosto lähestyi, mies innostui uudelleen tv-antennin läpiviennistä mastoon. Ihmettelin tätä yht’äkkistä intoa. Itse koin netin paljon tärkeämmäksi lisävarusteeksi veneeseen. 

Tv-anntenni vedettiin kiireellä läpi mastosta ja yhden päivän homma sekin oli. Onneksi mastossa oli yksi vanha antenni, jonka poistimme samalla. Vanhaa antennia poistettaessa saimme sen avulla samalla vedettyä vaijerin maston läpi. Vaijerin avulla saimme sitten antennin läpivedon onnistumaan. 

Tv:n asentaminen jäi kuitenkin kesken, koska tv:tä ei ehditty hankkimaan. Tänään minulle vihdoinkin selvisi miksi tv-antennilla oli niin kiire. Jalkapallon mm-kisat alkoivat. No nyt niitä kumminkin katsotaan ipadilta, joten olisi se netti sittenkin ollut kiireellisempi asennustyö.

Perjantaina starttasimme kohti Pirttisaarta suoraan töistä. Matkalla moottori hieman körähteli ja tämä aiheutti sydämmen tykytyksiä. Matkan edetessä vaiva kuitekin katosi, joten todennäköisesti talven jäljiltä oli vain karstaa Diesel-moottorissa.

Lauantaina ongelmien sumaa jatkoi vesipumpun vuotaminen. Vuodon paikattuamme seuraava eteen tullut ongelma oli webaston virransaanti.  Ilmeisesti akut eivät tuottaneet tarpeeksi virtaa. Kelikin oli vielä keväisen kolea, joten yö menikin hyvin vällyjen alla lämmitellessä (onneksi olin ostanut ne perjantain kauppareissulla ennen lähtöä). Koleimmillaan veneen sisälämpötila oli raikas 14 astetta.

Pirttisaaressa nautimme luonnosta ja mies hieman kalastikin. Epäonni jatkuin saalistuksessa… ei tullut fisuja ja siimat olivat sotkussa. Kaikesta huolimatta nautimme kaksi päivää kauniista Pirttisaaresta.

Saaristolaivuri, CEVNI, VHF, purjehduksen teoria ja rannikkolaivuri. Lista on viime talvena suorittamani pätevyydet navigointiin, Euroopan sisävesisäännöksiin (tuskin kovin tarpeellinen lähivuosina), radion käyttöön sekä purjehdukseen.

Veneellä ollan aina välillä aika kaukana sivistyksestä, joten ajattelin että myös minun on opittava purjehduksen perusjutut ja veneen käsittely. Jos jotain sattuisi, saisin veneen maihin ja kutsuttua apua. Bridgessä ja golfissa riitti aikoinaan kummassakin yksi kurssi ja olit valmis kilpailemaan lajissa. Purjehduksessa olen suorittanut jo 5 kurssia ja käytännön purjehduksesta / veneilystä ei ole vielä mitään käsitystä. 

Pajalahden veneilykoulussa oli syksyllä tarjolla kahden viikonlopun intensiivikurssina saaristolaivurikurssi. Saaristolaivurikurssilla olisin selkeästi kaivannut enemmän perusveneilytaitojen opetusta. Onhan kyseinen kurssi monen aloittelevan veneilijän ainut koulutus. Olin ollut siinä uskossa, että kurssilla näitä perustaitoja olisi opetettu, mutta sekä saaristo- että rannikkolaivurikurssi keskittyivät pelkästään navigointiin. Kurssit opettivat navigoinnin nimenomaan merikorttien avulla, mutta olisin kyllä toivonut hieman lähestymiskulmaa nykyaikaisiin navigointilaitteisiin. Suuri osahan meistä oikeasti käytää lähestulkoon pelkästään tekniikkaa navigointiin. Ja ihan oikeasti, onko niitä vuorovesisäännöksiä tarpeen opettaa porukalle, josta 90 prosenttia ei ikinä Itämeren ulkopuolella veneile. Vuorovesisäännöksistä voisi kehittää vaikka yhden kurssin lisää käytäväkseni. Laivurikurssit olivat vuosikausiin ainoita kursseja, joissa moderneimmat opetusvälineet olivat kolmioviivain, harppi ja piirtoheitinkalvot.

Huhtikuussa kävin CEVNI-kurssin. En tiedä miksi, tuskin on käyttöä lähiaikoina. Sopiva kurssi oli tarjolla Helsingin aikuisopistossa, joten samallahan tuo meni. Samaten rannikkolaivurin VHF-kurssi tuli käytyä huhtikuussa. Opin käyttämään radiotamme, vielä kun saataisiin kytkennät kohdalleen. Osaan myös kiitettävällä suorituksella huutaa tarvittaessa mayday mayday radioon. Tosin edelleen tähän pitää olla kipparin lupa. Höh. Sekä Cevni että VHF olivat tehokkaita yhden illan kursseja tentteineen. Meille myös sattui molemmille kursseille erinomaiset opettajat.

Nimestään huolimatta purjehduksen teoria oli kaikkein käytännöllisin perehdytys veneilytaitoihin. Opeteltiin solmuja, köysien kerintää, purjeita, purjeveneen käännöksiä ja väistämissääntöjä. 

Suunnitelmissa on vielä käydä purjehtijakurssi ja Diesel-moottorikurssi. Aikomuksenani ei todellakaan ole mitään  veneen huoltoja alkaa suorittamaan, kippari hoitakoon ne jatkossakin. Mutta jos jotain tapahtuu, niin ymmärtäisin edes moottorin toiminnan perusajatuksen. 

Teoriassa veneily on hanskassa!

Vihdoinkin tänään laskettiin Baloo vesille. Olimme jo ennen seitsemää satamassa ihailemassa auringonnousua. Mies teki vielä muutaman pikku huoltotoimenpiteen. Baloo oli kolmas vuorossa, joten jo puoli kahdeksan veneemme oli vesillä. Teimme pienen koeajon Ruoholahden kanavaan ja Lauttasaaren toiselle puolelle. Näihin kohteisiin emme yleensä purjeveneellämme pääse, mutta nyt vene oli vielä ilman mastoa. Kaikki pelasi hyvin!







Minulle myytiin ajatus mukavasta kesäisestä harrastuksesta. Voimme nauttia luonnosta ja merestä helposti  ”mökkeilen” omalla veneellä. Kukaan ei puhunut sanaakaan talviveneilyn osuudesta. Minä kuvittelin, että syksyllä vene peitellään pressuihin ja keväällä vain pressut poistetaan.  Vene vesille ja menoksi. Pukkitalkoot, veneiden kunnostus, purjeiden irrotus, kuivaus, ja varastointi sekä maston laskut ja paketointi, kaikki asioita, joista minulle ”unohdettiin” mainita venettä ostettaessa.

Saimme Baloon mukana talvisäilytysvarusteet. Pulskan veneen johdosta myös talvisäilytystelineet ovat massiiviset. Yksi ihminen ei telineitä juuri liikuttele. Onneksi venekerholla on pukkitalkoot, jossa porukalla kootaan telineet. Telineiden lisäksi perimme pressut. Asiaa sen suuremmin ajattelematta peittelimme veneen tyytyväisenä kahden vanhan pressun alle syksyllä. Tämä oli iso virhe. Pressut olivat jo niin haurastuneet, että ensimmäisen tuulen puuskan osuessa pressut rupesivat repeilemään. 

Toinen pressuista oli väriltään sininen ja sitä sinistä purua löytyy varmasti vieläkin veneestämme. Useampi siivouskerta on jo takana. Ensi kaudelle hommataan uusi valkoinen pressu. Jos pressujen repeileminen ei ollut tarpeeksi iso riesa, niin myös kiinnitykset pettivät useaan kertaan eri paksuisten ja laatuisten köysien vuoksi. Loppujen lopuksi pressut laitettiin viime talvena kolmeen kertaan uudestaan paikalleen. Ei kovin mukavaa hommaa vesisateessa saati pakkasessa. Joko olet kuin uitettu koira tai sormet ovat niin jäässä, ettei köysien solmimisesta tule mitään.

Myös purjeiden irroitus oli aikamoinen operaatio. Purjeet alas, viikkaus, kuljetus laiturilta autolle, purjeiden ahtaminen autoon, autolla kotiin, lähimarketin ostoskärryillä purjeiden siirto kuivatushuoneeseen, kuivatus, viikkaus ja siirto verkkokellariin. Purjeita on useampi neliömetri eikä purjekangas ole kevyttä ja taipuisaa. Useampi tunti siinäkin hommassa meni. 

Maston lasku oli kohtuullisen yksinkertainen operaatio ja onneksi oli kerhon purjehtijat neuvomassa. Suurin urakka oli oikeastaan mastojen nosto talvisäilytystelineille. Pulska vene tarkoittaa pulskaa mastoa. Useampi apulainen tarvittiin. Kyllä on lihakset ja kunto kasvanut viime aikoina. Ensi kesänä nämä varmaan jo unohtuvat… toivottavasti.

Mies on viettänyt useita iltoja veneellä kunnostaen ja päivittäen venettä. Kelit ovat suosineet ja saimme kuorittua Baloon talvikamppeista jo huhtikuun toisena viikonloppuna.

Erityistä tuskaa on aiheuttanut pöntön läpivientiventtilin aukaisu. Pönttö on alkuperäisiä varusteita ja ilmeisesti ei ko. venttiiliä ole ihan lähiaikoina avattu. Mies on lämmittänyt, liuottanut ruosteen irrotusaineella ja hakannut puutapin avulla, mutta venttiili pysyi kiinni. Loppujen lopuksi mieheni jo luovutettua ja päätettyä, että viimeinen yritys, niin venttiili luovutti.

Muita pikkuprojekteja ovat olleet öljyjen ja öljynsuodattimen sekä vesipumpun siipipyörän vaihto. Ideana oli uusia myös anodi, mutta mistään ei ole löytynyt uutta sopivaa tilalle. Vanhan veneen ongelmia näyttää olevan sopivien varaosien löytäminen. Myös lamppujen vaihto aiheutti etsintäprojektin useampaan lähiseuden veneliikkeeseen.

Paikkailimme myös veneen pohjan myrkkymaalauksia.

Isompana projektina keväällä olisi lämminvesijärjestelmän, kansisuihkun ja tv:n asentaminen. Näistä myöhemmin lisää.



Viikonloppuna päätimme ensimmäisen veneilykautemme. Ensi viikonloppuna olemme matkoilla ja sen jälkeen on aika laittaa vene talviteloille.

Kohteenamme oli Sipoon Kaunissaari. Hevossalmen sillan alittaminen ensimmäistä kertaa oli varsin jännittävä kokemus. Ensin odotat sillan kääntymistä, seuraat liikennevaloja ja sitten kapeasta väylästä läpi. Villingin ohitimme avomeren puolelta ja näimme matkalla Söderskärin majakan.

Rantautuminen meni tällä kertaa jo upeasti. Parkkeerasimme itsemme Baloo II viereen. Kiertelimme hiukan saarta ja grillasimme. Illalla oli todella lämmintä ja sortsikeli vielä kuuden jälkeenkin. Uskomatonta! 

Mistään rauhallisesta illasta ei kuitenkaan ollut kyse. Kaunissaaressa oli veneilykauden päättäjäiset ja väkeä oli laiturit täynnä. Yksi isompi porukka terrorisoi kaikkia muita veneilijöitä soittamalla musiikkia täysillä ja nauttimalla varsin äänekkäästi pussikaljoja laiturilla. Aamulla tämä samainen porukka sitten pikku tuiterissa lähti kotiin. Naapuriveneet kolisivat mennessä. Venepoliisi tuli tarkistamaan tilannetta, mutta nämä pahimmat juhlijat olivat ehtineet jo paeta paikalta. 

Yö oli muutenkin levoton. Juhlijoita oli yhdessä sun toiseessa veneessä ja joku meinasi yöllä eksyä meidänkin veneeseen. Lisäksi useamman purjeveneen vaijerit hakkasivat tuulessa kovaan ääneen. Veneilijät itse taisivat olla nukkumassa humalaansa, niin ettei asia heitä häirinnyt. 

No tulipa tämäkin koettua ja kyllä meillä oli kaikesta huolimatta mukava vikonloppu. Harmi, että kausi jäi näin lyhyeksi. Ensimmäisestä kaudesta jäi kova innostus veneilyä kohtaan ja odotan ensi kesää, jolloin pääsemme tekemään pitempiä reissuja. Tarkoituksena olisi talvella petrata veneilytaitojani ensi kesää varten.

Veneilykuume on ollut kova, mutta viikko on pitänyt tehdä töitä välissä. Vihdoinkin lauantaina pääsimme veneilemään. Suuntasimme kohti Käärmesaarta, mutta laituri oli tietenkin täynnä. Me aamu-uniset pääsemme yleensä liikkeelle vasta kahden maissa, joten tulemme  todennäköisesti kohtamaan täysiä laitureita vastaisuudessakin. Nopea reittimuutos kohti Pihlistä ja taas täysi laituri. Hetken pyörittyämme ja pähkäiltyämme muistimme, että Hernesaareen oli valmistunut uusi laituri. Pikapyrähdys sinne ja täysin tyhjä laituri vapaana. Olimme kilometrin päässä kotoamme. 

Retkeilyssä tärkeimpiä seikkoja ovat hyvät eväät. Nautimme tapas-tyyppiset palaset ja nautiskelimme kauniista + 20C illasta. Kotimatkalla kiersimme Kaivarin ja Kuniinkaanmiekan kautta. 

Sunnuntaille olimme suunniteleet hieman pidempää reissua Stora Herröhön. Vastassamme oli taas täysi laituri. Jälleen nopea suunnan muutos Stora Herrön naapurisaareen Kapareniin. Saaressa ei ollut laituria vaan meidän piti rantautua luonnonsatamaan. 

Rantautuminen ei aivan sutjakasti mennyt. Minulla on edelleen harjoiteltavaa poijuhaan käytössä, joten missasinkin muutaman kerran poijun, kun tuuli painoi venettä varsin voimakkaasti. Loppujen lopuksi vene oli poijussa. Seuraavaksi olisi kiinnittettävä veneen etupää. Minua kauhistutti kallioille laskeutuminen, mutta onneksi naapuriveneiden ystävälliset isännät tulivat auttamaan ja kiinnittivät heittämäni köyden.

Sunnuntai oli myös kaunis ja aurinkoinen alksyksyn päivä. Nautimme auringosta ja eväistä. 

Olimme päättäneet hakea Baloon kotiin Raisiosta elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tarkoituksena oli ajaa vene kotiin viikonlopun aikana. Tiesimme aikataulun olevan tiukka, mutta uskoimme silti onnistuvamme. Koska kumpikaan meistä ei ollut ikinä purjehtinut, olimme päättäneet tehdä ensimmäisen matkan moottoriajossa. Onneksi Baloossa on melkein 50 hv moottori. Olimme sopineet treffit Baloon edellisen omistajapariskunnan kanssa Raision pienvenesatamaan kello 10:00 lauantaiaamuna. Baloo odotti satamassa juuri puunattuna kimaltaen auringonvalossa. Edelliset omistajat olivat laskeneet Baloon vesille ja pitivät meille parin tunnin priiffauksen Baloon ominaisuuksiin, tekniikkaan yms. Tämä oli erittäin tarpeellinen kaksituntinen, vaikka minulle ei juuri mitään jäänytkään mieleen. Puolen päivään aikaan starttasimme Raisiosta kohti Helsinkiä. Lähtö ei aivan oppikirjan mukaan mennyt tuulen viedessä venettä. Keulapotkuri pelasti tilanteen ja naapuriveneet säilyivät vahingoittumattomina. Satamasta päästyämme nautimme auringon paisteesta ja loppukesän lämmöstä (+20C) Airiston aalloilla. Kaunis päivä oli houkutellut paljon veneitä liikkeelle. Itsekkin pääsin ensimmäistä kertaa Baloon ruoriin. Upea aloitus veneilyharrastukselleni! Kotona mies vastaa kokkauksesta, mutta jostain syystä veneessä roolitus muuttui täysin ja minä siirryin pentteriin. Ensimmäiset lounaat jäivät syömättä, koska en saanut hellaa päälle (yksi kolmesta kaasuhanasta jäi avaamatta). Nälkäisinä joudumme pysähtymään jo Kasnäsissa. 

Kasnäsissa oli vastassa ensimmäinen rantautuminen. Ei mennyt Strömssön malliin. Päätimme parkkeerata Baloon sivummalle, koska rantautuminen oli uutta. Tehtävänäni oli kiinnittää poijuhaka. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä haalla olisi pitänyt tehdä, kun sain sen käteeni. Tämä tuli tietenkin ilmi vasta siinä vaiheessa, kun poijuhaan olisi jo pitänyt olla kiinni poijussa. Mieheni jäi kiinnittämään poijuhakaa ja minä onnistuin hyppäämään laiturille köyden kanssa. Baloo painaa sirosti 6000 kiloa. Vene liukui aivan oman tahtonsa mukaan sivutuulessa kymmenkunnan poijun päältä ja minä kipitin köyden kanssa laiturilla veneen perässä. Mieheni yritti keulapotkurin avulla ohjata ja huutaa minulle ohjeita kuinka köysi kiinnitetään (tämäkin olisi kannattanut opetella ennakolta). Loppujen lopuksi naapuri veneen ystävällinen vanha isäntä riensi avukseni kiinnittämään köyden ja Baloo pysähtyi itsestään aisapaikalle. Onneksi oli rauhallinen loppukesän päivä ja muita veneilijöitä ei vieraspaikoilla ollut. Olin miehelleni tolkuttanut moneen otteeseen, etten ymmärtänyt veneilystä mitään. Mieheni ei tietenkään ollut ymmärtänyt, että tämä oikeasti tarkoittaa ei yhtään mitään. Loppujen lopuksi istahdin laiturille muutamaksi minuutiksi puhaltelemaan. 

Loppuilta sujui sitten mukavasti muinaistulien yöstä nauttien. Kasnäsissa poltettiin upea kokko. Mieheni poltteli ensimmäisen sikarin veneellämme ja nautti lasillisen lahjoittamaani laivaviskiä. Minulla oli lasillinen punaviiniä. Seuraavana päivänä jatkoimme ajoa rauhalliseen tahtiin ja jopa niin rauhallisesti, että minä nukuin suurimman osan ajasta kannella uuteen vilttiini kääriytyneenä. Porkkalan selkä muutti kuitenkin kaiken. Selällä tuuli voimakkaasti tai ainakin sen ensikertalaisesta tuntui siltä, tuulilukemia en tajunnut tarkistaa. Putoilimme molemmat useita kertoja penkeiltämme. On aika hullu tunne kun aivan yllättäen lennät ilmassa aallon mukana kohti sitloodan lattiaa. Kumpikaan meistä ei ole hentoinen, joten aikamoisesta vuoristoradasta oli välillä kyse. Mustelmien paranemisessa meni pari viikkoa. Mieheni sai ohjattua veneen turvallisesti Porkkalan niemen suojiin. Minulle oli vakuuteltu, että veneemme on merinorsu ja sillä pystyisi isommassakin merenkäynnissä purjehtimaan. Hetken vielä kestää ennen kuin lähden uudestaan Porkkalan selkää ylittämään. 

Porkkalan selkä vei meiltä molemmilta mehut ja iltakin alkoi hämärtyä, joten päätimme rantautua Stora Svartöseen. Nautimme grilliaterian ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimme jo ennen auringon nousua. Oli maanantai aamu ja minulla oli kokous kello kymmenen kokous, johon oli tarkoitus ehtiä. Kauniissa auringon nousussa ja aamukasteen pisarat tuuliasissa suuntasimme kohti Helsinkiä. Näimme heti aamusta myös ensimmäiset joutsen havaintomme. Pari tuntia nautimme auringon noususta, mutta sitten alkoi sataa. Onneksi olin saanut synttärilahjaksi mieheltäni (ensimmäisen ikinä) goretex-asun. Piti hyvin vettä. Pienessä sateessa sitten ajelimme kohti Helsinkiä. 

Länsisataman edustalla kohtasimme ensimmäistä kertaa Tallinnan lautat. Yhtä aikaa molemmista suunnista. Pelottavaa, mutta yhdellä tööttäyksellä selvisimme alta pois. Kotisatamassa Pajalahdessa odotti vielä yksi yllätys. Meille varatussa venepaikassa oli jolla parkeerattuna. Soitto satamakapulle ja asia selvisi. 

Kokouksesta myöhästyin vain vartin, vaikka loppupäivän olikin aika ryytynyt olo. Merimaileja en tajunnut kirjata ylös.